Yläkoululaísen vanhempi: KUMMAN haluaisit lapsesi opeksi:

vaihto-oppilasta vaan pitkään työtä tehnyttä opea jolla on opinnot mutta joka ei ole valmistunut. Nykyään on noissa kunnissa, joissa on on pula pätevistä, ihan arkikäytäntö otaa kuka tahansa pätevä ope opettamaan MITÄ TAHANSA. Mielestäni se on outoa, kosmeettista ja väärin. t.ap

ja jos opinnot ovat pitkänkin työrupeaman jälkeen kesken, en kelpuuttaisi henkilöä opettamaan. Jos ei kykene saattamaan opintojaan päätökseen, ei voi olla kaksinen työssään.

Ei sitä pätevää toisen aineen opea.



t. ope ja äiti

tai että liikunnan ope opettaa ranskaa.



Siis elleivät ole myös näitä aineita runsaasti elämässään opiskelleet tai taitojansa muuten kartuttaneet.



Sen sijaa monta vuotta jonkun tietyn aineen opetustyötä tehneen ko. aineen opiskelijan ottaisin mielelläni lapseni opeksi.

ei ole mitään rakettitiedettä vrt. laaja-alaiset erityisopet, jotka opettava kaikkia aineita.

Meillä on ainakin muutamia opeja, jotka opettavat useampaa ainetta, joista jää tunteja yli tyyliin äidinkieli+et+ biologia tai matematiikka+ terveystieto. Pääasia, että ovat opettajia.

Epäpätevä opettaja taas on epäpätevä siihen saakka kunnes hän saa paperit piste.

Kuten joku jo tuossa yllä totesi, molemmat vaihtoehdoiksi annetut henkilöt olisivat esimerkkitapauksessa epäpäteviä tehtäväänsä. Biologian ja maantiedon aineenopettajaksi pätevöitynyt (= opettajan pedagogiset opinnot ja pääasiallisesta opetettavasta aineestaan maisterin tutkinnon suorittanut) henkilö ei ole pätevä vaikkapa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajana, kuten ei kirjallisuus-/kielitiedettä opiskellut, opettajan opinnot kesken jättänyt henkilökään.

Olen kuitenkin täysin eri mieltä kuin yllä lainaamani vastaaja. Yläkoulutasonkin aineenhallinta vaatii oman alan asiantuntemusta. Oppikirjojen varassa (vaikka opetussuunnitelmanhan tulisi sitä opetusta ohjata) edeten ja valmiita tehtäviä käyttäen on jonkin alan ummikonkin jotenkuten mahdollista kahlata oppilaiden kanssa itselle vieraan aineen sisältöjä läpi, mutta ei opetus tällöin voi mitenkään olla kovin laadukasta. Aineenopettajan tulee ymmärtää alansa syvällisesti. Hänellä tulee olla valmiudet liittää opettamansa aihe laajaan, myös oppikirjan ulkopuoliseen, kontekstiin. Hänen pitää osata vastata oppilaiden esittämiin lisäkysymyksiin tai ainakin olla niin hyvin perillä alansa lähdekirjallisuudesta, että pystyy helposti löytämään oikean vastauksen jostain. Aineenhallinnan pitää olla niin rautainen, että kykenee tarvittaessa kyseenalaistamaan oppikirjojen näkökulmat ja määrittelyt tai huomaamaan epätarkkuudet ja aiheen puutteellisen käsittelyn. Hyvä opettaja osaa ennakoida, mitkä asiat omassa aineessa ovat yleisimmin oppilaille haastavia. Hän osaa myös etsiä tähän haastavuuteen syitä oikeasta suunnasta ja hahmottaa aiheensa oppilaslähtöisesti. Aineenopettaja ei pelkästään tiedä alastaan - hän ymmärtää ja tuon ymmärryksen vuoksi hän kykenee avaamaan alansa aihepiirejä myös oppilaille.

Aineeopettaja on aikoinaan valinnut opiskeltavakseen juuri oman alansa, minkä vuoksi on perusteltua ja kohtuullista olettaa hänen olevan kiinnostunut alastaan. Kiinnostuksen myötä aineenopettajalle on parhaimmassa tapauksessa syntynyt syvällinen, lähes intuitiivinen aineensa taju, minkä vuoksi myös oppilaiden suoritusten arviointi on hänelle helpompaa kuin ainetta hallitsemattomalle. Väitän, että esimerkiksi äidinkielessä ja kirjallisuudessa jonkun ainetta hallitsemattoman olisi hyvin vaikea opettaa vaikkapa asiatyylisen argumentoivan kirjoitelman kirjoittamista niin kielen (oikeakielisyyden ja kielen rakenteiden), tyylin, kokonaisrakenteen (jäsennys, esitysjärjestys, ajatuksen ja perusteluiden johdonmukaisuus) kuin sisällönkin näkökulmista. Tätäkin vaikeampaa hänen olisi oppilaiden aineita lukea, korjata, kommentoida ja arvioida.

pätevän muun aineen open ( siis matikan open opettamaan ruotsia, liikunnan open suomea), vai epäpätevän opettamaansa ainetta opiskelleen ja opena kokeneen epäpätevän? t. Vääntöä koulun kanssa

opettajan?????? Mielenkiintoista.

koska epäpätevällä ei ole oppimisen osaamista. Minusta on tärkeämpää ymmärtää oppimisprosessia ja sitä kautta osata opettaa kuin olla epäpätevä monin väärin menetelmin ja tulkinnoin.

Juridisesti katsoen molemmat ovat epäpäteviä ko. tehtävään. Tällöin voidaan valita sopivampi henkilö, jos päteviä ei ole tarjolla.



Kuka tuota vääntöä tekee koulun kanssa? Vanhempi? Opettaja, joka on hakenut paikkaa?

Kuka sellaista haluaa?

Kuka sellaista haluaa?

Parempi sekin kuin pari kurssia englantia lukenut täydellinen tumpelo.

Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta. Se tulee paloittain, mutta oikeasti työn oppii vasta töissä. Mutta tässä kyllä korostaisin sitä, että opetettava aine pitää olla hanskassa. Esimerkiksi äidinkielessä täytyy olla ihminen, joka osaa kieliopin, korjata rakenteita ja ymmärtää kieltä syvemmin kuin "kuka tahansa pedagogisesti pätevä". Samoin esimerkiksi joku vieras kieli. En mä ainakaan pystyisi opettamaan mitään kieltä pitkään yläkoulussa. Englantia ehkä hetken, mutta ei pitkän päälle kuitenkaan. Ei riitä oma osaaminen, vaikka lukio on käyty ja ällä kirjoitettu enkusta. Saati saksa... en saa sanaa suustani sillä kielellä enää.

t: matikan ope

koska epäpätevällä ei ole oppimisen osaamista. Minusta on tärkeämpää ymmärtää oppimisprosessia ja sitä kautta osata opettaa kuin olla epäpätevä monin väärin menetelmin ja tulkinnoin.

Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta. Se tulee paloittain, mutta oikeasti työn oppii vasta töissä. Mutta tässä kyllä korostaisin sitä, että opetettava aine pitää olla hanskassa. Esimerkiksi äidinkielessä täytyy olla ihminen, joka osaa kieliopin, korjata rakenteita ja ymmärtää kieltä syvemmin kuin "kuka tahansa pedagogisesti pätevä". Samoin esimerkiksi joku vieras kieli. En mä ainakaan pystyisi opettamaan mitään kieltä pitkään yläkoulussa. Englantia ehkä hetken, mutta ei pitkän päälle kuitenkaan. Ei riitä oma osaaminen, vaikka lukio on käyty ja ällä kirjoitettu enkusta. Saati saksa... en saa sanaa suustani sillä kielellä enää. t: matikan ope

koska epäpätevällä ei ole oppimisen osaamista. Minusta on tärkeämpää ymmärtää oppimisprosessia ja sitä kautta osata opettaa kuin olla epäpätevä monin väärin menetelmin ja tulkinnoin.

kirjoitin, että "ymmärtää oppimisprosessia", en suinkaan "opettaa oppimisprosessia".

vaihto-oppilasta vaan pitkään työtä tehnyttä opea jolla on opinnot mutta joka ei ole valmistunut. Nykyään on noissa kunnissa, joissa on on pula pätevistä, ihan arkikäytäntö otaa kuka tahansa pätevä ope opettamaan MITÄ TAHANSA. Mielestäni se on outoa, kosmeettista ja väärin. t.ap

alan opiskelija kuin ihan väärän aineen opettaja.



Opettajan aineenhallinnan pitää olla kunnossa tai ei hän voi mitään opettaa. Jo ala-asteella voi tehdä oppilaan oppimiseen pahoja tuhoja, jos opettajan aineenhallinta on jossain aineessa sinnepäin. Puhumattakaan yläasteesta tai lukiosta, joissa opetettava asia on jo paljon vaikeampaa.



Näkeehän sen jo tuosta "Tokaluokkalaisen matikankoe arvosteltu oudosti"-ketjusta: open oma aineenhallinta oli huono ja näin sitten pahimmillaan vei lapselta ilon matikasta ja sai tämän kuvittelemaan, ettei osaakaan asiaa, vaikka oikeasti osasikin.

En nyt välttämättä tarkoita esim aivokirurgiaa, hah hah. Ammattiliitot ovat yleisesti eri mieltä.



Opettajissa on huonoja päteviä ja epäpäteviä, hyviä päteviä ja epäpäteviä.



Voisiko joku kuvailla mulle jonkun yläkoulun pätevän ohjailevan oppimisprosessin? Minä muistan vain kannustuksen, nolaukset ja harvojen opettajien karisman.

Siis monen ammatin pystyy kyllä oppimaan työn ohessa, kun näkee, että miten työ tehdään hyvin.



Opettajalla on sellainen huono puoli, että työtä tehdään usein yksin. Jos siis olet huono vaikka pedagogiikassa, erityisoppilaiden huomioimisessa eri oppimistyylien opettamisessa tai monipuolisessa arvioimisessa, niin harva niissä itsekseen kehittyy. Jokainen vaikka yliopistolla opiskellut on varmaan nähnyt esimerkiksi yliopisto-opettajien opetustaidon. Heitä ei ole (yleensä) koulutettu opettajiksi ja uskallan väittää, että useiden vuosien kokemuksesta huolimatta varmaan 80-90% yliopiston opettajista on huonoja pedagogisesti. Aika ja kokemus eivät selvästikään auta.

Siis monen ammatin pystyy kyllä oppimaan työn ohessa, kun näkee, että miten työ tehdään hyvin.



Opettajalla on sellainen huono puoli, että työtä tehdään usein yksin. Jos siis olet huono vaikka pedagogiikassa, erityisoppilaiden huomioimisessa eri oppimistyylien opettamisessa tai monipuolisessa arvioimisessa, niin harva niissä itsekseen kehittyy. Jokainen vaikka yliopistolla opiskellut on varmaan nähnyt esimerkiksi yliopisto-opettajien opetustaidon. Heitä ei ole (yleensä) koulutettu opettajiksi ja uskallan väittää, että useiden vuosien kokemuksesta huolimatta varmaan 80-90% yliopiston opettajista on huonoja pedagogisesti. Aika ja kokemus eivät selvästikään auta.

opettamisesta. Mun yo-opet olivat surkeita opettajina vaikka menestyivät tutkijoina.

"Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta" Eli siis vaikka olisit pätevä opettaja, niin et sinä missään oppimisprosesseissa ole ekspertti. Oppimisprosessin ymmärtäminen vaatii työkokemusta ja hallintaa opetettavassa aineessa. Kyllähän sen tuosta "kakkosluokan koe" -keskustelusta kävi ilmi, että vaikea opettajan on tajuta sitä prosessia, vaikka lukisi sadat pedagogiset, jos ei tajua opettamaansa ainetta kunnolla.

Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta. Se tulee paloittain, mutta oikeasti työn oppii vasta töissä. Mutta tässä kyllä korostaisin sitä, että opetettava aine pitää olla hanskassa. Esimerkiksi äidinkielessä täytyy olla ihminen, joka osaa kieliopin, korjata rakenteita ja ymmärtää kieltä syvemmin kuin "kuka tahansa pedagogisesti pätevä". Samoin esimerkiksi joku vieras kieli. En mä ainakaan pystyisi opettamaan mitään kieltä pitkään yläkoulussa. Englantia ehkä hetken, mutta ei pitkän päälle kuitenkaan. Ei riitä oma osaaminen, vaikka lukio on käyty ja ällä kirjoitettu enkusta. Saati saksa... en saa sanaa suustani sillä kielellä enää. t: matikan ope

koska epäpätevällä ei ole oppimisen osaamista. Minusta on tärkeämpää ymmärtää oppimisprosessia ja sitä kautta osata opettaa kuin olla epäpätevä monin väärin menetelmin ja tulkinnoin.

kirjoitin, että "ymmärtää oppimisprosessia", en suinkaan "opettaa oppimisprosessia".

ei ole mitään rakettitiedettä vrt. laaja-alaiset erityisopet, jotka opettava kaikkia aineita.

Meillä on ainakin muutamia opeja, jotka opettavat useampaa ainetta, joista jää tunteja yli tyyliin äidinkieli+et+ biologia tai matematiikka+ terveystieto. Pääasia, että ovat opettajia.

Epäpätevä opettaja taas on epäpätevä siihen saakka kunnes hän saa paperit piste.

"Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta" Eli siis vaikka olisit pätevä opettaja, niin et sinä missään oppimisprosesseissa ole ekspertti. Oppimisprosessin ymmärtäminen vaatii työkokemusta ja hallintaa opetettavassa aineessa. Kyllähän sen tuosta "kakkosluokan koe" -keskustelusta kävi ilmi, että vaikea opettajan on tajuta sitä prosessia, vaikka lukisi sadat pedagogiset, jos ei tajua opettamaansa ainetta kunnolla.

Ei oppimisprosessia missään koulussa opeteta. Se tulee paloittain, mutta oikeasti työn oppii vasta töissä. Mutta tässä kyllä korostaisin sitä, että opetettava aine pitää olla hanskassa. Esimerkiksi äidinkielessä täytyy olla ihminen, joka osaa kieliopin, korjata rakenteita ja ymmärtää kieltä syvemmin kuin "kuka tahansa pedagogisesti pätevä". Samoin esimerkiksi joku vieras kieli. En mä ainakaan pystyisi opettamaan mitään kieltä pitkään yläkoulussa. Englantia ehkä hetken, mutta ei pitkän päälle kuitenkaan. Ei riitä oma osaaminen, vaikka lukio on käyty ja ällä kirjoitettu enkusta. Saati saksa... en saa sanaa suustani sillä kielellä enää. t: matikan ope

koska epäpätevällä ei ole oppimisen osaamista. Minusta on tärkeämpää ymmärtää oppimisprosessia ja sitä kautta osata opettaa kuin olla epäpätevä monin väärin menetelmin ja tulkinnoin.

kirjoitin, että "ymmärtää oppimisprosessia", en suinkaan "opettaa oppimisprosessia".

ainakin osaha HY:n aineenopettajaopintoja. Se, että jotain opetetaan, ei tee opiskelijaa ekspertiksi, mutta oppimisprosessiin perehtyminen on jo enemmän kuin kävellä "pystymetsästä" luokkaan taustanaan vuosien väärät opettamistavat.

Ei vuosikausien opettaminen tee hyvää opettajaa, jos ei tiedä oppimisesta muuta kuin sen vähän, mitä itse on havainnoinut.