Miksi lapsestani ei ole tullut hyvää luistelijaa?

osa tytöistä on ollut "hyviä" luistelijoita lähes tulkoon heti eli oppivat nopeasti uudet jutut. Osa tytöistä on tahkonnut luistelua ja maalintekoa pari kolme vuotta kunnes sitten yht äkkiä saavat kiinni noi edistyneemmät.



Oma tyttöni pelaa nyt E-junioreissa eli isolla kentällä on kyllä tytöissä on edelleen isot erot niin luistelutaidoissa, kun pelitaidoissakin. Se myös tekee paljon että kuka menee peleissä täysillä ja tsemppaa parhaansa mukaan.



Onneksi ringetessä ei ole niin raakaa kuin kiekkopuolella. Ainakin meidän seuraan ja joukkueeseen ovat tervetulleita kaikein tasoiset tytöt :)



Jos tyttösi itse tykkää lajista niin anna jatkaa vaan! kyllä se luistelukin siitä kehittyy...

Me aikuiset emme omaa ringette- tai jääkiekkotaustaa. Tyttö on kyllä kehittynyt huimasti tämän syksyn aikana, mutta niin ovat nämä lahjakkaammat pelaajatkin. Menee ikäänkuin pykälän jäljessä. Tosin tilanne voi muuttuakin kun nämä vuotta vanhemmat siirtyvät vanhempien joukkueeseen ensi syksynä ja omani jää vielä tuohon porukkaan.



ap

se on pääasia että lapsesi on innostunut ja haluaa oppia uutta ja kehittyä. Anna lapsesi kehittyä omalla ajallaan ja omalla tasolla. Ei kannata liikaa vertailla muihin. Aina löytyy joku nopeampi ja parempi. Minusta se on pääasia että lapsesi on kehittynyt tänä syksynä ja tykkää itse harrastuksestaan!



alla linkki hyvään kirjoitukseen;

http://www.slu.fi/lum/numero-16-2012/urheiluseuroille/lahjakkuustutkaa-…

Jääkiekkoa ja ringetteä pelaavia tyttöjä on suht vähän. Vaikka tyttö haluaisi pelailla, ei toiset tytöt siitä innostu vapaa-ajalla. Poikaporukoihin ei tuon ikäinen tyttö mielellään ainoana tyttönä edes mene, jos pääsisikään.

Joten luonteva katulähtkäkulttuuri puuttuu tyttöjen maailmasta jossa usein tärkeimmäksi kysymykseksi muodostuu 'miks sä luistelet poikien luistimilla'

t. ap

Itse olin tuollaisessa asemassa muutaman kerran lapsena. En nyt luistelussa mutta muissa aisoissa. En koskaan kirinyt muita.

Itse antaisin kuitenkin harrastaa niin kauan kuin lapsi itse tahtoo. Joskus ei lapset itsekään ole kovin kunnianhimoisia niin että he edes haluaisivat erityisemmin "päästä toisten tasolle" tai tulla hyväksi, vaan haluavat vaan käydä harrastamassa kun se on kivaa, kun siellä on kavereita jne. Minusta se on erittäin ok. Eihän siitä urheiluharrastuksesta useimmille ammattia tule kumminkaan, joten sama se onko siinä ns. hyvä vai ei, jos ei se lasta itseä häiritse ettei ole porukan tähti tai edes kärkipäätä.



Mutta itse kehityksestä, on niitä joilla on alku tai joku vaihe tosi vaikeaa mutta joista tulee oikeasti hyviä myöhemmin. Ja on toisaalta niitä joista ei tule, joko oman riittävän kiinnostuksen ja kunnianhimon puutteesta, tai sitten ihan lahjojen tai fyysisten edellytysten puutteesta.

monet pojat tuntuvat "asuvan" jäällä ja pelaavan päivät pitkät. Ja pelkästään katulätkän tms. pelaaminenkin kehittää (pelillistä) liikkumista vaikka luistimia ei olisikaan pihapelissä jalassa.

Joukkuetreeneissä ei saa yksilöllistä luisteluoppia. Mieheni on entinen pelaaja ja sai poikamme neljässä kk luistelemaan niin hyvin, että on joukkueensa parhaimmistoa. Kävi treenamassa vapaa aikana noin 30 kertaa ja opetti oikein asennon ja polvien kulmat jne. Aloitti siis vasta nyt 7 vuotiaana luistelemisen ja kuuluu porukan top10 luistelijoihin. Osa tietenkin geeneistä kiinni.

Mutta ehkä selkeintä on lähteä hakemaan selitystä sitä kautta, että ihmisten liikunnalliset taipumukset ovat hyvin erilaisia ja eri tavoin kehitettävissä. Tietyssä pisteessä kehitystä ei välttämättä enää edes tapahdu (en nyt puhu lapsestasi).



Nämä taipumukset ovat synnynnäisiä, mutta niihin voi vaikuttaa harjoittelemalla, tiettyyn pisteeseen asti. Eli onko harjoitteet olleet oikeanlaisia ja tehty ko. henkilön kannalta oikealla tavalla?



Käytän itseäni esimerkkinä: Minulla on erittäin hyvä kestävyysominaisuus - helposti ja nopeasti kehitettävissä. Lihasmassan kasvattaminen on minulle selkeästi keskimääräistä helpompaa. Olen keskivertoon verrattuna notkea, mutta notkeisiin ihmisiin verrattuna jäykkä ja pelkkä "oikean" notkeuden ylläpito vaatii minulta paljon ponnistuksia. Koordinaationi on keskimääräistä heikompi, mutta kehittyy hyvin nopeasti (ja tyssääkin). Jalkojeni hyvin lyhytkestoinen maksimivoiman tuotto on hyvä, ylävartaloni ei. Olen hidas ja maksimikestävyyteni on heikko, kumpikin ominaisuuksista vastaa harjoitteluun keskimääräistä hitaammin.



Eli ihan yksilöllinen kombo. Jos olen pikapyrähtäjien joukossa vauhdikkaissa harjoituksissa, vaikutan hitaalta kömpelöltä ja huonokuntoiselta. Jos taas lähden heidän kanssaan nostamaan punttia tai juoksemaan 20 km, asia on aivan eri, näin yksinkertaistettuna.



Toki tuossa voi olla jokin ikäasiakin tms. Noista taipumuksista riippuu, mihin asti hän voi kehittyä, mutta missään tapauksessa se liikunta ei koskaan hukkaan mene. Eikä ole toivoa menetetty suinkaan! Anna jatkaa vaan jos lapsi haluaa, ja katsele ihan rauhassa miten sujuu. Se ilo on kuitenkin tärkeintä. Ja jos tuo ei ole se oma juttu, niin jokaiselle meistä löytyy kyllä laji!

Monet jääkiekkoilijatkaan eivät ole kovin hyviä luistelijoita, vaikka ovat treenanneet koko ikänsä.



Itsekin olen luistellut alle kouluikäisestä saakka.. ja paljon. Silti olen ihan keskiverto nopeudessa. Lapsena kyllä olin luonnostaan hyvä ja ketterä jäällä. "Mustaa miestä" jäällä leikkiessä olin aina viimeinen, joka jäi kiinni.



Noin pienestä lapsesta vaikea sanoa, miten kehittyy. Käykää harjoittelemassa ulkojäillä "taitoluistelua", eli etu- ja takaperin luistelua, kaarreluistelua ja erilaisia ratoja (vaikka lumipalloista tehtyjä).

ehkä lapsellasi ei ole yhtä hyvä motorinen taito ja koordinaatiokyky kuin muilla lapsilla? Hänellä saattaa olla myös puutteita luistelutekniikassa. Kaikkihan eivät ole yhtä hyvil joka lajissa, sitäpaitsi luistelu on vaikea laji. Jotkut eivät opi koskaan.

ja kasvupyrähdyksetkin sittenvaikuttavat nimenomana luistelutaitoon ja -nopeuteen todella paljon. Maklttia vaan äidille, jos lapsella intoa riittää.

+ pelit päälle.

Vapaa-ajan luistelut jäävät vähiin. Meillä on monta lasta ja lähellä ei ole luistelukenttiä. Viikonloput on käytännössä ainoat ajat jolloin voisi viedä luistelemaan, mutta silloin on meidän muilla lapsilla kaikkea harrastusta joten on siksi jäänyt vähiin. Lisäksi en ole ko. lajia harrastanut ja luistelussakin vain itseoppinut.



Harrastuksessa on valmentajat kyllä, jotka hoitavat hyvin hommansa.

Hän on 140cm pitkä. Suurin osa joukkuekavereista on n.120 cm pitkiä.



ap.

Etkös sanonut että on aina ollut kuitenkin liikunnallinen ja pitänyt liikunnasta?

Eihän pitkä sellainen ketterä pikku viipottaja ole, mutta vahvuutta ja ulottuvuuksia on enemmän kuin lyhyellä.

Hän on 140cm pitkä. Suurin osa joukkuekavereista on n.120 cm pitkiä.

ap.

kunnolliset ja sopivan kokoiset luistimet+ muut välineet?

Kunnollisen luistelutaidon hankkimiseksi lapsen pitäisi luistella _paljon_ myös treenien ulkopuolella. Kyse oli ilmeisesti jääkiekkoilijasta? Taitoluistelijoilla luistelun lisäksi ohessa on ihan pienestä balettia, pilatesta ym. lajia tukevaa harjoittelua. Lisäksi omatoimista venyttelyä päivittäin. Toki kasvupyrähdyskin vaikuttaa omalta osaltaan.



Tämän päivän Hesarissa oli juuri juttua jalkapalloilijalapsista. Sen mukaan lapsen pitäisi treenata 20h, mieluiten 30h viikossa. Tähän lasketaan mukaan kaikki liikunta, myös pihapelit ja koulumatkat.



Anna toki lapsen jatkaa harrastusta. Mutta varautukaa (ja jutelkaa yhdessä myös ) siihen, että kohta alkaa karsinta ja joukkueesta tiputetaan huonommat pois.

Jos pääsyy on että moni muu luistelee enemmän, niin sen saa kiinni vielä lisäämällä luistelua.



Jos kyseessä on se että toiset oppivat nopeammin (vaatii koordinaatiokykyä), niin eipä taida saada muita kiinni taidoissa.



Jos kyseessä on että ei ole hoksannut oikeaa tekniikkaa tai sitä ei ole opetettu, niin kunnon valmentamisella voi saada muut kiinni.



Kyseessä kuitenkin vasta ekaluokkalainen, joten ei tuon ikäisestä vielä tiedä lahjakkuudesta. Mutta kun pari vuotta menee eteenpäin, niin kyllä sitä jo näkee jos ei osaa luistella kunnolla, niin tuskin sitä enää oppiikaan.



Motivaatiosta en tiedä, riippuu ihan lapsesta ja lapsen tavoitteista ja joukkueen hengestä, sekä palautteesta mitä lapsi saa.



Luistelu on tekninen laji ja kyllä siellä lasten lätkäjoukkueissa niitä on jotka syystä tai toisesta ovat aina toisia jäljessä juuri luistelussa. Jotkut tuntuvat olevan niitä joilla jalat ei vaan toimi niin kuin pitäisi.