Anoppi huijasi multa 100 euroa

Laita siihen tilinumerosi ja eräpäivä

Sano suoraan, ei tuosta tuu mitään jos vaan hymistellään, pimahdat vielä joku päivä.

Onko sulla appiukkoa, jos on niin pyydä siltä se raha. Jos ei niin konko siitä kauan kun ostit?

Voitko vielä palauttaa sen ja vaihtaa vaikka johonkin muuhun, jos et saa rahoja takaisin?

Anoppi ja appi eivät ole missään tekemisissä keskenään.



En nyt oikein voi mennä mummelilta repimään lahjaa takaisin... :)



Kismittää oikeasti. Nyt viime aikoina, kun ollaan yritetty mennä anopille kylään, niin ei ole koskaan kotona edes. Aina jossain muualla, kun soitetaan ja kysytään, että sopisiko tulla.



Nyt pohdin, viitsinkö mennä sinne ollenkaan jouluna. Minusta yleensä oli jo jotenkin outoa, että nurkui minua ostamaan lahjan puolestaan. Ihan viikoittain käy siinä marketissa kuitenkin, josta lahjan ostin ja asuu lähempänä sitä kuin minä. Paikalla olivat myös hänen lapsensa (ei mieheni, mutta muut), jotka usuttivat, että enkö minä nyt voisi hakea sen lahjan.



En olisi alunperinkään halunnut, koska minusta oli outoa tuo juttu. Kun heitä kuitenkin anoppi (jolla auto käytössä ja kaikki ja eläkkeellä) ja kaksi anopin muuta lasta, ettei kukaan heistä nyt voinut hakea sukulaiselleen lahjaa, vaan minun piti se tehdä. En vaan kehdannut kieltäytyä. :(



Tuli tosi kurja olo ja ikävä tunne anopista. Ei enää edes huvita pitää yhteyttä.

1. Pyydä raha mieheltäsi ja hän saa periä velkansa äidiltään miten haluaa.



2. Älä laita anopillesi tai näille läsnäolleille anopin lapsille joululahjoja, joulukortteja ym. kunnes olet säästänyt 100 euroa.



3. Ajattele että 100 Eurolla pääsit eroon anopista ja anna olla. Aina jos pyytää jotain tai ottaa muuten sinuun yhteyttä kysäiset olisikin anopilla nyt käteistä maksaa tuo ostamasi lahja. Näin anoppi ei ole jatkossa riesanasi.

Jos muorilla on verkkopankki, seuraavan kerran kun menette sinne ja saat kuulla, ettei ole käteistä, esität lapun, jossa on tilinumerosi ja siirrätte rahan verkkopankissa siltä seisomalta. Ja mies mukaan tähän. Jos puoli vuotta kulunut, saa kyllä jo rumastikin sanoa, että "nyt olen jo tarpeeksi pitkään odottanut!"

Anoppi ja appi eivät ole missään tekemisissä keskenään.

En nyt oikein voi mennä mummelilta repimään lahjaa takaisin... :)

Kismittää oikeasti. Nyt viime aikoina, kun ollaan yritetty mennä anopille kylään, niin ei ole koskaan kotona edes. Aina jossain muualla, kun soitetaan ja kysytään, että sopisiko tulla.

Nyt pohdin, viitsinkö mennä sinne ollenkaan jouluna. Minusta yleensä oli jo jotenkin outoa, että nurkui minua ostamaan lahjan puolestaan. Ihan viikoittain käy siinä marketissa kuitenkin, josta lahjan ostin ja asuu lähempänä sitä kuin minä. Paikalla olivat myös hänen lapsensa (ei mieheni, mutta muut), jotka usuttivat, että enkö minä nyt voisi hakea sen lahjan.

En olisi alunperinkään halunnut, koska minusta oli outoa tuo juttu. Kun heitä kuitenkin anoppi (jolla auto käytössä ja kaikki ja eläkkeellä) ja kaksi anopin muuta lasta, ettei kukaan heistä nyt voinut hakea sukulaiselleen lahjaa, vaan minun piti se tehdä. En vaan kehdannut kieltäytyä. :(

Tuli tosi kurja olo ja ikävä tunne anopista. Ei enää edes huvita pitää yhteyttä.

En minä ainakaan menisi tuollaiseen paikkaan jouluani pilaamaan. Eihän se näköjään tykkää että siellä käydään muutenkaan.

Ja tosta maksamattomasta velasta muistuttaisin ihan joka kerta kun näkisin sen.

...että olen tähän asti pitänyt anoppia ihan mukavana ihmisenä ja mielestäni ollaan tultu hyvin juttuun.



Tässä viimeisen vuoden aikana tullut kuitenkin pari muutakin seikkaa selville, jotka muuttaneet käsitystäni hänestä. Olen tosi pettynyt, koska olen kaikille aina sanonut, että minulla on mukava anoppi. Enää en voi niin sanoa - ja tämä ei todellakaan ainoa syy.



Olen puhunut asiasta miehelle pari kertaa. Mies sanonut, että täytyy puhua äidin kanssa. Eivät kuitenkaan ole pariin kuukauteen ollut missään yhteydessä hekään.

"Etkä myöskään ensi vuonna. Koska et näköjään aio maksaa velkaasi, niin kuittaan sen pidättämällä itselleni joululahjojesi hinnan"

Repsis.

just ja just sillä eläkkeellään, eikä vaan kehtaa sitä sanoa. Voihan olla että sillä piti olla se 100€ mutta se menikin sitten johonkin muuhun esim. lääkkeisiin. Mitä jos yksinkertaisesti unohtaisit koko velan, vai onko se sinulle elintärkeä? Ajattele vaikka että siinä on anopille joululahja ja synttärilahja samassa, niitä ei tarvi enää hankkia. Toki enää en anopille lainailis enkä puolestaan ostelis, mutta en tiedä viitsisinkö tuon rahan takia välejäkään pilata.

just ja just sillä eläkkeellään, eikä vaan kehtaa sitä sanoa. Voihan olla että sillä piti olla se 100€ mutta se menikin sitten johonkin muuhun esim. lääkkeisiin. Mitä jos yksinkertaisesti unohtaisit koko velan, vai onko se sinulle elintärkeä? Ajattele vaikka että siinä on anopille joululahja ja synttärilahja samassa, niitä ei tarvi enää hankkia. Toki enää en anopille lainailis enkä puolestaan ostelis, mutta en tiedä viitsisinkö tuon rahan takia välejäkään pilata.

Olen miettinyt, että ehkä sillä ei silloin lahjanostohetkellä sitten ollut tuota rahaa. Mutta kumma, että laittoi sitten maksumieheksi minut eikä lapsiaan. Ja nuo lapsetkin oikein yllyttivät minua sitä lahjaa hankkimaan. Tuli sellainen olo, että yhdessä lypsivät minulta rahaa.

Hölmö kun olen, suostuin.

Kyse ei niinkään ole summasta vaan periaatteesta. En ikinä itse olisi vastaavassa tapauksessa kehdannut sälyttää vieraamman ihmisen huoleksi tuollaista oman sukuni asiaa. Vähintään olisin siinä tapauksessa varannut rahan lahjaan valmiiksi ja vähän bensarahaakin.

Välit tämä tapaus nyt on jo pilannut. En enää osaa ajatella anoppia sellaisena mukavana, herttaisena ihmisenä, jona häntä pidin.

On kamala tunne tulla huijatuksi - vältellään tapaamista, valehdellaan jne. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä sanomaan, että "anteeksi, minulla on nyt kovin vähän rahaa. Yritän hoitaa asian myöhemmin." Veikkaan, että jos ap kuulisi nämä sanat anopin suusta, hän sanoisi, että "Ei se mitään, annetaan asian olla." Olen ollut samantapaisessa tilanteessa: ystävä osti minun liikkeestäni tavaraa laskulle useamman kerran ja aina kun kyselin maksun perään (kun lasku oli jo 2-3 viikkoa myöhässä) sain kuulla kaikenmoista paskaa kuin posti oli hukannut laskun, pankki oli hukannut tilisiirron jne. jne. Usein myös väitti "juuri eilen maksaneensa" (tilillä ei tietenkään vielä viikonkaan päästä näkynyt mitään). Välillä puheluihini ei vastattu... Oli kyllä niin totaalisen paska fiilis. Ja itse sanoin, ettei haittaa vaikka maksaisit ihan pienissä osissa tai vähän myöhässäkin, mutta haluaisin vain tietää että mikä on rehellinen tilanne. Minusta anopin pitäisi itsensä miettiä välejä ja kehdata sanoa mikä on tilanne. Tuolla tavoin ap:lle jää niin paska fiilis, ettei välit ole koskaan samanlaiset, vaikka kuinka ei haluaisi pilata välejä. Pallo on anopilla, ei ap:lla.

just ja just sillä eläkkeellään, eikä vaan kehtaa sitä sanoa. Voihan olla että sillä piti olla se 100€ mutta se menikin sitten johonkin muuhun esim. lääkkeisiin. Mitä jos yksinkertaisesti unohtaisit koko velan, vai onko se sinulle elintärkeä? Ajattele vaikka että siinä on anopille joululahja ja synttärilahja samassa, niitä ei tarvi enää hankkia. Toki enää en anopille lainailis enkä puolestaan ostelis, mutta en tiedä viitsisinkö tuon rahan takia välejäkään pilata.

Se voi joskus aiheutta outoa käytöstä.

Yksi tapa on pyytää miestä maksamana sinulle se 100 euroa ja hoitamaan asia äitinsä kanssa miten haluaa. Jos kerta mies ei ole kuukausiin saanut juteltua asiasta niin joutaa maksaa äitinsä puolesta.



Toki välit menisi anoppiin siinä mielessä etten enää koskaan luottaisi anoppiin raha-asioissa mutta koettaisin muuten tulla toimeen. Välttäisin vain lainaamasta tai maksamasta mitään miehen suvun yhteistä lahjaa jne.

Ei ole mitään muita oireita.



Pikemminkin vaan tuntuu, että anoppi on nyt paljastanut ne oikeat karvansa. Onnistunut tähän asti hyvin esittämään mukavaa ihmistä.

On kamala tunne tulla huijatuksi - vältellään tapaamista, valehdellaan jne. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä sanomaan, että "anteeksi, minulla on nyt kovin vähän rahaa. Yritän hoitaa asian myöhemmin." Veikkaan, että jos ap kuulisi nämä sanat anopin suusta, hän sanoisi, että "Ei se mitään, annetaan asian olla." Olen ollut samantapaisessa tilanteessa: ystävä osti minun liikkeestäni tavaraa laskulle useamman kerran ja aina kun kyselin maksun perään (kun lasku oli jo 2-3 viikkoa myöhässä) sain kuulla kaikenmoista paskaa kuin posti oli hukannut laskun, pankki oli hukannut tilisiirron jne. jne. Usein myös väitti "juuri eilen maksaneensa" (tilillä ei tietenkään vielä viikonkaan päästä näkynyt mitään). Välillä puheluihini ei vastattu... Oli kyllä niin totaalisen paska fiilis. Ja itse sanoin, ettei haittaa vaikka maksaisit ihan pienissä osissa tai vähän myöhässäkin, mutta haluaisin vain tietää että mikä on rehellinen tilanne. Minusta anopin pitäisi itsensä miettiä välejä ja kehdata sanoa mikä on tilanne. Tuolla tavoin ap:lle jää niin paska fiilis, ettei välit ole koskaan samanlaiset, vaikka kuinka ei haluaisi pilata välejä. Pallo on anopilla, ei ap:lla.

just ja just sillä eläkkeellään, eikä vaan kehtaa sitä sanoa. Voihan olla että sillä piti olla se 100€ mutta se menikin sitten johonkin muuhun esim. lääkkeisiin. Mitä jos yksinkertaisesti unohtaisit koko velan, vai onko se sinulle elintärkeä? Ajattele vaikka että siinä on anopille joululahja ja synttärilahja samassa, niitä ei tarvi enää hankkia. Toki enää en anopille lainailis enkä puolestaan ostelis, mutta en tiedä viitsisinkö tuon rahan takia välejäkään pilata.

jäänyt. Nykyään en enää lainaa. Siltikin, välejä en poikki pistäisi ja yrittäisin yksinkertaisesti unohtaa koko asian. Muutoin voi olla että se raha pian tulee ap:n ja miehensä väliin, jos ap nostaa asiasta hirveän mekkalan. Anoppi on kuitenkin miehen äiti, niin ja samalla voi mennä välit myös muuhun miehen sukuun. Onko se sitten sen arvoista? Minusta ei ole, mutta tietenkin jokainen päättää ihan itse.

Pyysi, että ostaisin hänen puolestaan lahjan miehen isoäidille. Ettei muka itse osaa ja ehdi käydä hakemassa. Hän maksaa sit takaisin.

Eipä ole kuulunut. Koskaan ei ole muka käteistä, kun ollaan siellä käyty.

Tosi ikävä fiilis. Miten saisin rahani takaisin?

Me oltiin jo luvattu mennä mukaan miehen tädin ostamaan lahjaan ja oltiin annettu siitä jo rahaakin. Luultiin, että kaikki menee siihen mukaan.



Anopille ei kelvannut se siskonsa idea vaan halusi muiden lastensa kanssa antaa jotain omaa.

Älä osta yhtään mitään tuliaisia. Äläkä karkkeja ja herkkuja lapsille

Enkä usko, että me saadaan siellä millään 100 euron edest syötyä. :) Mulle nyt vaan tuli sellainen olo, että anoppi yrittää rahastaa mua. En ihmettele, vaikka toisenkin kerran alkaisi nurkua rahaa.