Lue keskustelun säännöt.
Saimme asuntolainamme lyhennettyä loppuun ja mieheni lopetti ansiotyön...
17.12.2012 |
...ja sanoi alkavansa vihdoinkin toteuttaa itseään (tuohon asti - 20 vuoden ajan - hän oli tehnyt lujuuslaskentainsinöörihommia). Heti irtisanouduttuaan hän alkoi kirjoittaa innostuneesti "kaunokirjallisuutta" (jota hän viimeksi oli kijoittanut alla parikymppisenä) eli sekä proosaa (käytännössä novelleja) että runoja (kävi myös Avoimen Yliopiston luovan kirjoittamisen perusopinnot ja pari muuta luovan kirjoittamisen kurssia).
Tuosta hänen elämänmuutoksestaan on kulunut nyt neljä vuotta eli hän on kirjoittanut nyt neljä vuotta (muutaman tunnin päivässä) ja on edelleen todella innostunut ja tohkeissaan kirjoittamisesta. Ainoa ongelma on, että hän on tarjonnut valmiita käsikirjoituksiaan (=novellikokoelma ja kolme runokokoelmaa joista kaksi on tyylillisesti - käsittääkseni - melko kokeellista) kustantajille, mutta yksikään kustantaja ei ole toistaiseksi suostunut niitä kustantamaan (hylkäyskirjeitä on tullut yhteensä jo yli parikymmentä), eli kustannussopimusta ei ole tullut, eli mieheni ei suomeksi sanottuna ole vielä tienannut kirjoittamisellaan senttiäkään.
Outoa kyllä, mieheni ei ole tilanteesta lainkaan masentunut vaan uskoo itseensä ja tekemiseensä, sekä menee myös "matka on tärkeämpää kuin päämäärä" -asenteella sekä sanoo että hänen kirjoituksensa ovat tuhat kertaa innovatiivisempia, luovempia, arvokkaampia ja tärkeämpiä kuin yhteenlaskettuna kaikki ne pedantit laskelmat mitä hän insinöörinä tuotti (hän viittaa tällä myös siihen, että mikä lopulta on tärkeintä ts. mitä persoonallisia merkkejä ja muistoja me jätämme itsestämme, kun aika meistä joskus jättää).
Hän kyllä on käynyt lavarunoklubi-illoissa open miccaamassa tekstejään ja tekstit uppoavat hyvin yleisöön. Mutta eihän tuollakaan tienaa mitään, vaikkakin tuota kautta hän on saanut tekstejään julki ja pääsee toteuttamaan itseään myös esiintyjänä (hän jännitti ja jopa vihasi esiintymistä silloin kuin toimi insinöörinä, mutta nyt hän on löytänyt myös esiintyjän itsestään, kun saa lukea ääneen omia luovia, omintakeisia tekstejään).
Olemme eläneet nämä neljä vuotta minun (aika hyvällä) palkallani, joka kyllä riittää kohtuulliseen elintasoon, koska lainaa meillä ei tosiaankaan enää ole, ja esim. yhtiövastike on erittäin alhainen. Emme siis varsinaisesti joudu tinkimään mistään.
Olen kuitenkin jossain määrin tyytymätön tilanteeseen: mieheni vaikuttaa erittäin onnelliselta ja hän on löytänyt kutsumuksensa, mutta ongelma on että hän ei - toistaiseksi - ole voinut kääntää kutsumustekemistään rahatuloksi. Ja toisaalta: itse en mitenkään suunnattomasti nauti omasta työstäni, tosin en sitä mitenkään inhoakaan, mutta joka tatapauksessa: tuntuu että miehelläni on kivempaa elämää kuin minulla, ja minä joudun rahoittamaan sitä hänen kivaa elämäänsä. Toisaalta: hänhän saattaa jossain vaiheessa saada kustannussopimuksen ja saattaa siis jossain vaiheessa alkaa tienata kirjoittamisella (realistisesti ajateltuna ei varmastikaan paljoa, mutta kuitenkin jotain), ja mikä tärkeää, hän todella on kuin uusi ihminen verrattuna siihen aikaan kun hän teki lujuuslaskelmia insinööritoimistossa: hän on iloinen, energinen, viriilimpi jne., eli kaikin puolin kivempi ja ihanampi kuin silloin kun oli "nuutuneessa" (tämä on hänen terminsä) ansiotyössään.
Miten minun kannattaisi suhtautua tilanteeseemme? Vaadinko miestäni hankkiutumaan takaisin "oikeisiin töihin"? Eläkkeeseen on meillä kummallakin aikaa vielä yli viisitoista vuotta. Mieheni eläke tullee aikanaan olemaan joka tapauksessa bruttona noin 1600-1700 euroa, joka kyllä riittää meille hyvin, varsinkin kun oma eläkkeeni tullee olemaan tuota suurempi. Eli eläkeajan tulo- ja elintasomme ei minua huolestuta lainkaan, vaan kysymys on siitä että miltä pohjalta me menemme nuo seuraavat viisitoista vuotta. Hyvää mieheni "kotimies"-elämäntavassa on toki myös se että hän hoitaa käytännössä lähes kaikki perheemme kotityöt, mikä tietysti oikein onkin. Sinänsä siis hänen "kirjoittajan elämäntyylinsä" (en sano "kirjailijan elämäntyylinsä", koska hän ei ole kirjailija koska ei ole julkaissut mitään) tarkoittaa minu kannaltani sitä, että töistä tullessani voin halutessani vain rentoutua, ja lämmin ateria ja ihana hieronta odottaa, eli että tuskinpa olisi kohtuullista sekään jos hirveän äänekkäästi valittaisin tilannettani. Mutta silti... tuntuu että minulla on vähän niin kuin musta pekka kourassa tässä yhtälössä.
Kommentoisitteko, kiitos !
Kommentit (29)
hyvin vaikeaa. En odottaisi sitä yhtään. kaikenmaailman jorisijaa pukkaa päivät pitkät mukakirjoja.
t. kustannusalalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luova, energinen ja kiva mies, kunpa mullakin olisi (mun ukko on loppuunajettu, epäluova - yllätys, yllätys - insinööri, josta ei enää irtoa mitään muuta iloa kuin se että se tuo rahaa taloon, muuten se on sohvaperunan ja zombien risteytyksen oloinen hyypiö, jolta varmasti katkeaa suoni päästä jo alle viiskymppisenä)
että mies on onnellinen mutta kyllä hänen omat osuudet on kustannettava.
Lopetat kaiken maksamisen, maksat vain 50% laskuista, ei mies voi olettaa että maksat hänenkin osuudet kaikkeen.
Näin sulle jää omaa rahaa lähteä vaikka reissuun.
on toki teidän molempien etu, että mies on ilonen ja onnellinen, mutta ei tunnut oikealta, että sinä joudut työlläsi, josta et erityisemmin nauti, kustantamaan kaiken elämisen.
voisiko miehesi ehkä kirjoittamisen ohessa tehdä jotain työtä, jotain sellaista mistä saisi vähän palkkaa, mutta johon ei menisi kaikki energia kuten hänen vanhassa työssään taisi mennä?
Eräs tuttuni, joka myös kirjoittaa, esim. kouluttautui eläintenhoitajaksi, työhön josta hän pitää mutta joka ei vie kaikki mehuja vaan jää aikaa kirjoittaakin (hänelläkin akateeminen koulutus, mutta ei pitänyt työstään).
että mies on onnellinen mutta kyllä hänen omat osuudet on kustannettava.
Lopetat kaiken maksamisen, maksat vain 50% laskuista, ei mies voi olettaa että maksat hänenkin osuudet kaikkeen.Näin sulle jää omaa rahaa lähteä vaikka reissuun.
...ja sitten voitte yhdessä jonkin ajan kuluttua todeta, että hänen kirjailijan ammattihaaveensa oli vain typerää, lapsellista ja epärealistista pilvilinnahuttua.
Elämä on realismia ja ei-niin-kivan-duuninvääntöä, ei todellakaan lapsellisten unelmien ja kangastusten perässä juoksemista !
Toivottavasti siis saat ukkosi palautettua maan pinnalle ja asialliseen ruotuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hämmästyttävän lapsellinen. Kuka yhtäkkiä aikuisella iällä (!) alkaa kirjoittaa toden teolla (siis pää"työkseen") kokeellisia(!) runoja? Huh, huh, mikä naiivi hörhö miehesi onkaan.
Jos oma mieheni (joka muuten toimii talousjohtajana suuressa yhtiössä) ilmoittaisi alkavansa "runoilijaksi", häpeäisin silmät päästäni ja varaisin hänelle ajan psykiatrille.
hämmästyttävän lapsellinen. Kuka yhtäkkiä aikuisella iällä (!) alkaa kirjoittaa toden teolla (siis pää"työkseen") kokeellisia(!) runoja? Huh, huh, mikä naiivi hörhö miehesi onkaan.
Jos oma mieheni (joka muuten toimii talousjohtajana suuressa yhtiössä) ilmoittaisi alkavansa "runoilijaksi", häpeäisin silmät päästäni ja varaisin hänelle ajan psykiatrille.
jos hän tekisi tuollaisen muuvin. Nauraisivat varmasti entiset duunikaverit partaansa ja homottelisivat kadulla häntä estottomasti ja lapsiemmekin kuullen.
Puhu miehellesi järkeä ja sano että lopettaa runojen kirjoittamisen eli sano että jättää runojen kirjoittamisen oikeille taiteilijoille jotka todella osaavat sen homman. Koska miehesi on saanut noin monta hylkäyskirjettä, hän on kirjoittajana täysi nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ns. "kutsumustaan" sekä hyödyntää sinua taloudellisesti. Hän ei rakasta sinua vaan haluaa vain että elätät hänet. Eroa! Heti!!
äärimmäisen säälittävältä ja surulliselta tapaukselta, ehkäpä hän jopa on jonkinasteinen mielenterveysongelmatapaus - oletko tätä ajatellut?
Jos hän ei tuosta tokene, niin ehkäpä teet ratkaisusi ja alat elää omaa elämääsi - ilman häntä ja hänen hulluja, elämääsi tuhoavia haaveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tämähän on ikivanha totuus - joka pitää edelleen kutinsa
hylättiin 121 kertaa ennen kuin yksi kustantaja suostui sen julkaisemaan. Teoksesta tuli maailmankuulu.
Romaanin kirjoittaminen vie vuosia. Miehesi voisi tehdä osa-aikaista työtä ja kustantaa sillä oman elämisensä. Mutta toisaalta, teillähän on asunto maksettu, joten ei kai mitään pakottavaa tarvetta kahden ihmisen työpanokselle ole.
Epäilen kuitenkin, että ap itse on se perheen "kirjailija" ja hänen kuvaamansa tilanne on vain hypoteettinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tarkoita nyt kustannussopimusta kirjalle, vaan esim. pakinoita, avustajan juttuja paikallislehteen tms. Näitäkään ei ole helppoa saada, sillä yrittäjiä riittää. Mutta miehesi pitäisi saada ymmärtämään, että sinä et voi nyt tässä yhtälössä hyvin.
laittanen eropaperit vetämään pikaisesti. En näe asiassa enää muuta vaihtoehtoa, koska tiedän että mieheni ei tule enää ansiotyöhön menemään. Rakastan häntä edelleen mutta tämä menee nyt näin.
Nyyh.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylmääviä vastauksia olet saanut...
Miten se on muka nyt niin, että ihmisen arvo on mitattava pelkästään rahassa? Ap:n mies ei ole laiska, hän tekee työtä koko ajan ja hoitaa kotityötkin.
Minusta on hienoa, että olet ap antanut miehellesi mahdollisuuden yrittää kirjoittajan uraa! Etkä ajattele sovinistisesti, että miehen on oltava se, joka tuo leivän pöytään.
Mitä saavuttaisit alkamalla nalkuttaa miehen puuttuvista palkkatuloista? Saattaisi olla avioeron paikka, saattaisi masentaa miehen.
Voisitko itse downshiftata hiukan? Vaikuttaa siltä, että olet lähinnä hiukan KADE miehellesi siitä, että hän on löytänyt mieleisensä elämänsisällön.
Voisiko miehesi ajatella alanvaihtoa, niin että löytäisi työn, jota voisi mielekkäästi tehdä kirjoittamisen ohella? Useimmat kirjailijat eivät aluksi ainakaan tee kirjoittamista päätyönään, vaan harrastuksenaan. Tämä lähinnä siinä tapauksessa, että et aidosti kestä katsella miehen kotoilua enempää - itse antaisin hänen kirjoittaa ihan rauhassa.
Se sitten tosiaan on aivan toinen juttu, onko miehestäsi koskaan kirjailijaksi.
Jessus mitä vastauksia! Elämän ei todellakaan tarvitse olla mitään pakkotyötä ja unelmien unohtamista! Ihanaa että miehesion tehnyt tuollaisen siirron ja nauttii elämästään.
Ymmärrän silti ärsytyksen ja siihenhän ei auta muu kuin puhuminen miehen kanssa. Mietitte siis yhdessä molempia tyydyttävän ratkaisun työ- ja raha-asioiden jakamiseen.
Jessus mitä vastauksia! Elämän ei todellakaan tarvitse olla mitään pakkotyötä ja unelmien unohtamista! Ihanaa että miehesion tehnyt tuollaisen siirron ja nauttii elämästään.
Ymmärrän silti ärsytyksen ja siihenhän ei auta muu kuin puhuminen miehen kanssa. Mietitte siis yhdessä molempia tyydyttävän ratkaisun työ- ja raha-asioiden jakamiseen.
Jos aikuinen ihminen vielä jaksaa tai viitsii juosta unelmiensa perässä niin joko hän on todella typerä tai sitten aidosti hullu - tai kumpaakin !
t. realisti
vaikuttiko siltä että heillä olisi ollut tai olisi nyt huono suhde??? Ei!
Miksi haluat että ihmiset eroaisivat vain koska kenties itse jätit jonkun heti kun hän unohti laittaa maidon kaappiin.
AP EI TIETENKÄÄN EROA, siitähän tästä ei edes ollut kyse. asioista voi PUHUA
ja ns. "kutsumustaan" sekä hyödyntää sinua taloudellisesti. Hän ei rakasta sinua vaan haluaa vain että elätät hänet. Eroa! Heti!!
laittanen eropaperit vetämään pikaisesti. En näe asiassa enää muuta vaihtoehtoa, koska tiedän että mieheni ei tule enää ansiotyöhön menemään. Rakastan häntä edelleen mutta tämä menee nyt näin.
Nyyh.t. ap
Rakastat häntä siis vain rahan vuoksi? Ja eroat ilman keskustelua tilanteesta? Huhheijaa, ei tämä varmaan ollut edes totta :D
Jessus mitä vastauksia! Elämän ei todellakaan tarvitse olla mitään pakkotyötä ja unelmien unohtamista! Ihanaa että miehesion tehnyt tuollaisen siirron ja nauttii elämästään. Ymmärrän silti ärsytyksen ja siihenhän ei auta muu kuin puhuminen miehen kanssa. Mietitte siis yhdessä molempia tyydyttävän ratkaisun työ- ja raha-asioiden jakamiseen.
Jos aikuinen ihminen vielä jaksaa tai viitsii juosta unelmiensa perässä niin joko hän on todella typerä tai sitten aidosti hullu - tai kumpaakin ! t. realisti
Ilman heitä meillä ei ole taidetta ollenkaan.
Jossakin vaiheessa on vain uskallettava hypätä tuntemattomaan ja yrittää. Ap:n mies on nyt onnellinen ja tasapainoinen, tekee luovaa työtä ja hoitaa kodin.
...hyvin ===> jospa sinäkin vain päättäisit olla onnellinen, koska teillä ei ole oikeita ongelmia (vaan päinvastoin, tilanteenne on harvinaislaatuisen miellyttävä) eikä miehesi onnellisuus voi olla sinulta pois vaan nimenomaan päinvastoin: senhän pitäisi vain lisätä sinun onnellisuuttasi. Eikö totta?
P.S. kateellisuuteen ei siis kannata sortua, varsinkaan oman puolison kadehtimiseen, se on todella kuluttavaa ja jopa absurdia