Tänä vuonna ei minulle joulua tule =(

Aikaisemminkin olen tänne kirjoitellut, kuinka mies minut raskaana ollessa hylkäsi. Yksin olen jokaisen odotuksen päiväni saanut olla ja yksin huolehtia jo olemassa olevista lapsistani + kaikesta muusta. Ei auta kriisiterapiat, mies edelleen vaatii rahaa pääsymaksuna suhteesta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ei myöskään välitä terveydestäni, saati syntymättömän lapsensa terveydestä. Ei välitä myöskään lapsistani. Käyttäytyy kuin meitä ei olisi ketään olemassakaan. Kysyin häneltä eilen, saako jotain tyydytystä siitä että kohtelee meitä huonosti ja onko hänellä hyvä olla kun käyttäytyy kuin kusipää minua kohtaan. Ainoa reaktio oli se, että laittoi televisiota suuremmalle.



Kyllä perhevalmennuksessa käyttäytyi kuin kaikki olisi loistavasti ja muka hyvin. Loistava teeskentelijä kerrakseen...



Mitäpä muut odottajat ovat mieltä esim. siitä että mies antaa minun tarpoa sääreen asti ulottuvassa hangessa keskellä yötä 1h 40 min 20 kg painavien kantamusten kanssa, vaikka olen ennenaikaisten supistusten vuoksi määrätty ottamaan vähän rennommin/en saisi juuri painavia esineitä tms. nostella? Ei edes ovea jätä auki että omaan kotiini pääsisin vaan eteisen lattialla sitten lojuu avain jonka olisi kuulunut olla salaisessa piilossa.



Mielestäni mies on täysin julma ihmishirviö. Muuta sanaa en keksi. Ero tulossa siis ja minä jään yksin.



En ikinä olisi uskonut että tähän tilanteeseen päädyn. Että mies on täysin selkärangaton kusipää. Ei ota mistään vastuuta. On kosinut minua tietäen minkälainen paketti olen lasteni kanssa! On luvannut pitää meistä huolen ja olla tukena! Mitään en ole saanut. Yhtäkään lupausta mies ei ole pitänyt. Hänelle merkitsee vain raha, raha, omaisuus ja raha.



Ihmisillä ei ole mitään arvoa. Muuta kuin hänellä itsellään. Hän on itse täydellisyys ja minun pitäisi olla kiitollinen ja kumartaa hänen majesteettiaan että on "ottanut" elämäänsä meidät. Tosiasiassa ei ole tuonut elämääni mitään, saati sitten lasten.



Tämän paskan lisäksi oma isänikin hylkäsi minut. Onneksi lapset menevät oikean isänsä luokse jouluksi, sillä minulla ei ole edes varaa tarjota heille joulua. Nykyinen mies ei tietenkään osallistu mihinkään. Hänen mielestä lasten pitää tienata työllä omat joululahjansa, eikä hän aio hankkia heille mitään. On se kiva, että on varakas puoliso joka antaa minun nähdä nälkää eikä vaivaudu edes kaupassa käymään. Minulla ei ole edes autoa, jolla pääsisin kauppaan ja pitäisi hänelle(kin) ruuat raahata. Ei sen vertaa tee, että edes maitoja jääkaappiin täydentäisi.



Surullisena kuuntelen ja katselen ympärilleni kun toisten odottajien miehen ovat osallisena odotuksessa ja iloitsevat syntyvästä lapsestaan. Minun kanssani ei iloitese kukaan. Minä kyllä iloitsen rakkaasta pienestä elämästä sisälläni. Mutta kaipaisin niin tukea, rakkautta ja hyväksyntää. Ihan hirveä joulu tulossa. Yksin saan olla, kun ei voi vanhempien luoksekaan mennä. Isä käyttäytyy minua kohtaan samoin kuin mies - kuin minua ei olisikaan.



Ja ihmettelijöille tiedoksi: isäni on narsisti. Minä olen ainoa joka hänelle ikinä on sanonut vastaan kun kohtelee meitä läheisiään huonosti. Myös lapseni on ihmetellyt että miksi ukki kohtelee meitä huonommin kuin koiraa tai vieraita ihmisiä. Kun minä olen noussut puolustamaan äitiäni, siskoani ja itseäni (ja mielestäni ihan asiallisesti kyseenalaistamalla hänen naurettavat syytöksensä ja jatkuvan arvostelun/vähättelyn) niin hän on tehnyt sen seurauksena selväksi, ettei elämäni häntä enää kiinnosta, hänelle olen ilmaa ja hän ei enää välitä. Hyvin on tuo toteamus paikkansa pitänytkin.



Mistä sitä lohtua saisi hiljaiseen mieleen ja yksinäiseen sydämeen?



Toivotan kuitenkin kaikille muille ihanaa ja lämmintä joulua. Arvostakaa läheisiänne ja vaalikaa rakkaitanne. Ne joilla on lämmin ja välittävä perhe ympärillään ovat onnekkaita. Mikään raha tai tavara maailmassa ei voi samanlaista siunausta suoda.