Tuleeko lapsesta kouluampuja?

Tuo on vain se, mitä lehdissä uutisoidaan.



Ton lisäksi kouluampuja on poikkeuksetta saanut kokea, että ei kelpaa mihinkään eikä kenellekään, hän ei oikeasti viihdy yksin, vaan hänen on pakko olla yksin, häntä ei auteta ilmaisemaan tunteitaan eikä tulemaan toimeen niiden kanssa, eikä hän saa positiivisia kokemuksia tilanteiden ratkaisemisesta. Hän on yleensä aggressiivisella tavalla masentunut (ei siis åassiivisella tavalla, vaan agressiivisella).

Profiili täsmää:

-nörtti

-hiljainen

-hyvä koulussa

-viihtyy yksin

-suuttuu nopeasti ja suuttumus menee helposti "yli"

- sosiaalisesti ikäisiään heikompi

-epäempaattinen

Ikää nyt 11 v. Miten toimia, ettei pahin tapahdu?

Tuollaisia tyyppejähän on nyt vaikka kuinka paljon, eikä suurimmasta osasta tule mitään kouluampujia eikä edes lievemminkään ongelmaisia. useimmista tulee hyvin tienaavia IT-nörttejä, tavallisia perheenisiä jne.



Mutta parasta varmaan on lapsi hyväksyä omana nörttimäisenä itsenään mahdollisimman paljon. Ei meinaan taatusti yhtään vähennä ongelmien todennäköisyyttä, jos lapsen annetaan koko ajan ymmärtää että hän on vääränlainen ja häntä paineistetaan esim. pakkososiaalisuudella.

Tuo on vain se, mitä lehdissä uutisoidaan.

Ton lisäksi kouluampuja on poikkeuksetta saanut kokea, että ei kelpaa mihinkään eikä kenellekään, hän ei oikeasti viihdy yksin, vaan hänen on pakko olla yksin, häntä ei auteta ilmaisemaan tunteitaan eikä tulemaan toimeen niiden kanssa, eikä hän saa positiivisia kokemuksia tilanteiden ratkaisemisesta. Hän on yleensä aggressiivisella tavalla masentunut (ei siis åassiivisella tavalla, vaan agressiivisella).

Tästä ei vain puhuta, koska tämä tarkoittaa, että kouluampujuus ei olekaan yksilössä mitään sisäsyntyistä, vaan ne kaikki ampumiset olisi voitu estää, jos olisi haluttu. Ja tietysti olisi pitänyt haluta ajoissa.

Jos kaikista tollaisista tulisi kouluampujia, joka koulussa ammuskeltaisiin niin että kukaan ei uskaltaisi päästää lapsiaan kouluun

Sinä kuvailit myös todennäköisen itsetuhoisen nuoren eli potentiaalisen itsemurhaan päätyvän joten sinuna keskittyisin ennemminkin sen estämiseen.

heti nappi otsaan!

etkä missään nimessä kannusta metsästämään tai tarkkuusammuntaan. Jos teillä on kotona aseita, niin ne pois.



Totta kai kaikki tietokonepeli- ja aseharrastajat älähtävät. Mutta jos on jo valmiiksi syrjään vetäytyvä ja aggressiivisuuteen taipuvainen, niin nuo harrastukset ovat juuri sellaisia, jotka voivat mennä yli. Parempi kehittää tällaisen ihmisen kohdalla sitä kärsivällistä ja rauhallista puolta jossain ihan muissa puuhissa.



Esimerkiksi tämä nyt Amerikassa tapahtunut koulun joukkomurha varmasti tapahtui osaksi siksi, että se parikymppinen mies oli paitsi mielenterveysongelmainen niin hänelle tarjoutui tuon ongelmansa selvittelyyn kotoa epäterve malli ja alhainen kynnys tarttua aseeseen. Äitinsä oli haalinut aseita kotiinsa ja harrastanut lastensa kanssa ammuntaa. Totta kai se alensi pojan kynnystä hakeutua juuri tällaiseen ratkaisuun.

Meillä ei ole aseita, eikä myöskään suvaita minkäänlaisia tappamis tai ampumispelejä. Ei onneksi ole niistä kiinnostunut. Mietin vaan, miten osaisin jo tässä vaiheessa auttaa lasta. Mitään ongelmiahan ei vielä ole.

1. Pitäisi löytää joku mukava tai edes siedettävä harrastus kodin ulkopuolelta, jossa joutuisi edes jonkin verran olemaan muiden kanssa.

2. Löytyisi edes 1 hyvä kaveri

3. Saisi onnistumisen elämyksiä ja hyväksyntää muualtakin kuin kotoa tai koulusta (jossa onnistumiset kääntyvät helposti myös negatiiviseksi asiaksi muiden lasten mielestä)



Vaihtoehtoja harrastuksille on monia esim. partio, purjehdus, suunnistus tai vaikka golf. Heitin nyt vain esimerkkinä siitä että harrastusten ei tarvitse olla shakkikerho tai jääkiekko vaan kaikenlaista muutakin mielenkiintoista löytyy.

1. Pitäisi löytää joku mukava tai edes siedettävä harrastus kodin ulkopuolelta, jossa joutuisi edes jonkin verran olemaan muiden kanssa.

2. Löytyisi edes 1 hyvä kaveri

3. Saisi onnistumisen elämyksiä ja hyväksyntää muualtakin kuin kotoa tai koulusta (jossa onnistumiset kääntyvät helposti myös negatiiviseksi asiaksi muiden lasten mielestä)

Vaihtoehtoja harrastuksille on monia esim. partio, purjehdus, suunnistus tai vaikka golf. Heitin nyt vain esimerkkinä siitä että harrastusten ei tarvitse olla shakkikerho tai jääkiekko vaan kaikenlaista muutakin mielenkiintoista löytyy.

Lapselle on tarjottu mahdollisuutta harrastaa ihan mitä tahansa haluaa. Onkin kokeillut jalkapalloa, sählyä, uintia ja laskettelua. Mutta kun mikään muu kuin tietokoneet ei kiinnosta. Häntä on ylipääsemättömän vaikea saada vieraaseen harrastajaporukkaan, joten olemme tarjonneet yksilölajeja, mutta kun ei...

Myös tuon ikäisen kaveriasioihin on vaikea puuttua. On ystävystynyt muutaman lähellä asuvan lapsen kanssa, mutta ystävyyssuhde on ennenpitkää kuivunut kokooon lapsemme erilaisten mielenkiinnon kohteiden takia ja haluttomuuteen tehdä kaveria kiinnostavia asoita.

Meillä on samanlainen poika ja olen itsekin huomannut, että samoja piirteitä löytyy koulu surmaajien kanssa. Ei kuitenkaan ole yhtään kiinnostunut aseista. Ei edes kuulemma armeijaan aio mennä, koska ei halua edes leikisti ketään tappaa. On hiljaisuudestaan huolimatta valittu kahtena vuonna luokansa kiva kaveriksi ja vain sen vuoksi, koska ei ikinä ketään kiusaisi.

Meidän pojalla on ainakin tapana näyttää suuttumus heti, eikä ikinä juoni mitään tai haudo kostoa.

On kaiken huipuksi pelätty asberger tapaus.

Mutta älkää pelätkö, hän on psykiatrisen seurannassa huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi. Mielenterveysongelmia ei ole. Nyt alan ymmärtää miksi häntä tutkitaan aika ajoin. Pelkäävät muiden puolesta. Sanovat, että on vaara syrjääntyä. On hänellä pari hyvää ystävääkin, mutta on kieltämättä hyvin valikoiva kavereiden suhteen ja viihtyy yksinkin.

1. Pitäisi löytää joku mukava tai edes siedettävä harrastus kodin ulkopuolelta, jossa joutuisi edes jonkin verran olemaan muiden kanssa.

2. Löytyisi edes 1 hyvä kaveri

3. Saisi onnistumisen elämyksiä ja hyväksyntää muualtakin kuin kotoa tai koulusta (jossa onnistumiset kääntyvät helposti myös negatiiviseksi asiaksi muiden lasten mielestä)



Vaihtoehtoja harrastuksille on monia esim. partio, purjehdus, suunnistus tai vaikka golf. Heitin nyt vain esimerkkinä siitä että harrastusten ei tarvitse olla shakkikerho tai jääkiekko vaan kaikenlaista muutakin mielenkiintoista löyt





Varmat harrastukset, jotka johtavat kiusaamiseen

Jos lapsella ei ole halukkuutta.

Meillä ei ole aseita, eikä myöskään suvaita minkäänlaisia tappamis tai ampumispelejä. Ei onneksi ole niistä kiinnostunut. Mietin vaan, miten osaisin jo tässä vaiheessa auttaa lasta. Mitään ongelmiahan ei vielä ole.