Uskptteko, että monissa ns.köyhissä perheissä lapset saa taatusti enemmän lahjoja kuin

Se että ostamme 500:lla eurolla lahjoja ei tarkoita että ostamme kalliita. Sanoin kivoja.

Meillä on 3 lasta, 4 kummilasta, minulla 2, miehellä 3 sisarusta ja omat vanhemmat+ isovanhenpamme. Lahjojen ei siis tarvise olla kalliita että tuo summa täyttyy.



Mainitsin summan jotta antaisin osviittaa paljonko tälläisessä perheessä käytetään joululahjoihin jossa vanhemmilla ei ole kummoiset tulot (itsellä reilu tonnin/kk brutto).





11

ja ostetaan netanttilasta ja hobbyhallista ja maksellaan pitkin kevättä. Ja tietty normi av-mammahan ei niin tee.

Olen itse lähtöisin kovin köyhästä perheestä.

Meilllä lahjapaketteja oli jouluna aivan hirveitä määriä.

Vanhemmat taisivat ajatella, että pakettien lukumäärä on tärkeää. Paketeista löytyi mm. vaatteita, ihan pikkuhousuista ja sukista lähtien. Ei mitään hienoja tai toivottuja, vaan samoja tylsiä arkisia halpakaupan rättejä joita muutenkin aina pidettiin.

Lahjapaketeissa oli myös toimistotarvikkeita ja kaikenlaista halpaa krääsää. 1-2 pakettia oli ihan 'oikeita' lahjoja. Kaikki muuta ihan perustarvikkeita tai suoranaista krääsää.

ja ostetaan netanttilasta ja hobbyhallista ja maksellaan pitkin kevättä. Ja tietty normi av-mammahan ei niin tee.

mutta useimmiten maksan laskulla heti pois. Netistä tilaaminen on paljon helpompaa. Harvoin ostan enää kaupasta mitään muuta kuin ruokaa.

kaikki mun paremmin toimeentulevat ystävät osaavat tosi hyvin rajoittaa lasten toivomisia tai siis niihin vastaamisia.



Duunaritaustaisilla tai muuten vaan ns. vähemmän koulutetuilla tuntuu omassa kaveripiirissä olevan isojakin vaikeuksia siinä, että lapselle ei osata sanoa ei ja kaikkiin toiveisiin pitää reagoida täyttämällä ne.



Et joo: uskon ap:n väittämään.



Niin ja paremmin toimeentulevissa on myös sitten se nousukasosasto (= vähän koulutusta ja äkillinen vaurastuminen), joka ostaa aivan kaiken, mitä lasten joulupukkilistoissa lukee.

Olen itse lähtöisin kovin köyhästä perheestä.

Meilllä lahjapaketteja oli jouluna aivan hirveitä määriä.

Vanhemmat taisivat ajatella, että pakettien lukumäärä on tärkeää. Paketeista löytyi mm. vaatteita, ihan pikkuhousuista ja sukista lähtien. Ei mitään hienoja tai toivottuja, vaan samoja tylsiä arkisia halpakaupan rättejä joita muutenkin aina pidettiin.

Lahjapaketeissa oli myös toimistotarvikkeita ja kaikenlaista halpaa krääsää. 1-2 pakettia oli ihan 'oikeita' lahjoja. Kaikki muuta ihan perustarvikkeita tai suoranaista krääsää.

Olen itse "luokkaretkeläinen" eli akateemisesti koulutettu pientilallisten lapsi. Mun maailma ja elämänpiiri on aivan erilainen kuin oman lapsuuteni elämänpiiri. Vanhempani vieläkin jotenkin kompensoivat jotakin pakettien määrällä. Yritän heille nätisti sanoa, että tärkeintä ei ole tavara vaan ihan vaan vaikka se, että kertovat juttuja omasta lapsuudestaan ja ovat lapsille läsnä. Tietysti pienille konkreettiset lahjatkin merkitsevät, mutta mun mielestä yksi lahja per antaja on maksimi.

kaikki mun paremmin toimeentulevat ystävät osaavat tosi hyvin rajoittaa lasten toivomisia tai siis niihin vastaamisia.

Duunaritaustaisilla tai muuten vaan ns. vähemmän koulutetuilla tuntuu omassa kaveripiirissä olevan isojakin vaikeuksia siinä, että lapselle ei osata sanoa ei ja kaikkiin toiveisiin pitää reagoida täyttämällä ne.

Et joo: uskon ap:n väittämään.

Niin ja paremmin toimeentulevissa on myös sitten se nousukasosasto (= vähän koulutusta ja äkillinen vaurastuminen), joka ostaa aivan kaiken, mitä lasten joulupukkilistoissa lukee.

luistimia, jumpsuitia ja uuttaa lompakkoa niin onko sen duunarin pakko olla hankkimatta joku noista ettei vaan tule täytettyä kaikkia toiveita?

kaikki mun paremmin toimeentulevat ystävät osaavat tosi hyvin rajoittaa lasten toivomisia tai siis niihin vastaamisia.

Duunaritaustaisilla tai muuten vaan ns. vähemmän koulutetuilla tuntuu omassa kaveripiirissä olevan isojakin vaikeuksia siinä, että lapselle ei osata sanoa ei ja kaikkiin toiveisiin pitää reagoida täyttämällä ne.

Et joo: uskon ap:n väittämään.

Niin ja paremmin toimeentulevissa on myös sitten se nousukasosasto (= vähän koulutusta ja äkillinen vaurastuminen), joka ostaa aivan kaiken, mitä lasten joulupukkilistoissa lukee.

luistimia, jumpsuitia ja uuttaa lompakkoa niin onko sen duunarin pakko olla hankkimatta joku noista ettei vaan tule täytettyä kaikkia toiveita?

ymmärrät itsekin asian. Mutta todnäk olet ihan normaaliälyinen, kunhan vaan et jaksa ajatella.

...haluan että lapseni voi myös olla ylpeä lahjoistaan koulussa, kun juttelee varakkaampien ystäviensä kanssa. Pelkään että köyhyytemme huomataan ja yritän aina kaikkeni ettei edes lapseni liikaa siitä välittäisi.



Emme osta lahjoja luotolla, mutta tingimme muusta. Mm.toisillemme emme voi ostaa mitään mieheni kanssa, vaikka olisihan sitä rakastakin kiva edes jouluna muistaa kun aina muuten on surkeeta kituuttamista koko homma.

kaikki mun paremmin toimeentulevat ystävät osaavat tosi hyvin rajoittaa lasten toivomisia tai siis niihin vastaamisia.

Duunaritaustaisilla tai muuten vaan ns. vähemmän koulutetuilla tuntuu omassa kaveripiirissä olevan isojakin vaikeuksia siinä, että lapselle ei osata sanoa ei ja kaikkiin toiveisiin pitää reagoida täyttämällä ne.

Et joo: uskon ap:n väittämään.

Niin ja paremmin toimeentulevissa on myös sitten se nousukasosasto (= vähän koulutusta ja äkillinen vaurastuminen), joka ostaa aivan kaiken, mitä lasten joulupukkilistoissa lukee.

luistimia, jumpsuitia ja uuttaa lompakkoa niin onko sen duunarin pakko olla hankkimatta joku noista ettei vaan tule täytettyä kaikkia toiveita?

ymmärrät itsekin asian. Mutta todnäk olet ihan normaaliälyinen, kunhan vaan et jaksa ajatella.

Se että ostamme 500:lla eurolla lahjoja ei tarkoita että ostamme kalliita. Sanoin kivoja.

Meillä on 3 lasta, 4 kummilasta, minulla 2, miehellä 3 sisarusta ja omat vanhemmat+ isovanhenpamme. Lahjojen ei siis tarvise olla kalliita että tuo summa täyttyy.

11

Meillä menee kaikkiaan tänä jouluna lahjoihin n. 200 euroa. Sisältää oman perheen, kummilapset, kummivanhemmat. Hyvätuloisia ollaan eikä mitenkään pihejä tai edes leimallisesti säästäväisiä. Olen meidän lahjahankinnoista pääasiallisessa vastuussa ja mielestäni löysin kaikille aika ihania ja osuvia lahjoja. No, kummilapsia on vain yksi, se varmaan vähentää summaa. Kummivanhemmille tilasin täsmäostoksena kirjat/levyt verkkokaupasta (tiedän makunsa), eivät maksaneet paljoa.

...haluan että lapseni voi myös olla ylpeä lahjoistaan koulussa, kun juttelee varakkaampien ystäviensä kanssa. Pelkään että köyhyytemme huomataan ja yritän aina kaikkeni ettei edes lapseni liikaa siitä välittäisi.

Emme osta lahjoja luotolla, mutta tingimme muusta. Mm.toisillemme emme voi ostaa mitään mieheni kanssa, vaikka olisihan sitä rakastakin kiva edes jouluna muistaa kun aina muuten on surkeeta kituuttamista koko homma.

Normi perheet ostaa kallit hankinnat (puhelimet, tietokoneet, kamerat) just jouluna, eikä pitkin vuotta. Tietty menot kasaantuu joulukuulle.

saita kuin Roope Ankka. Tämä saituus näkyy niin lapsen lahjoissa kuin muissakin lahjoissa.



Nykyinen mieheni on huomattavasti pienituloisempi, mutta antelias. Olen saanut häneltä huomattavasti kalliimpia lahjoja kuin keneltäkään muulta.



Sanonta kyöhä on vähästään pitää todellakin paikkansa.

Korjaus edelliseen kirjoitusvirheeseen.

ylimääräistä. iPdaeihin lapset säästivät itse ja saivat ne, viime jouluna saivat lahjaksi mm. temppupyörät ja lumilaudat jne. Tänä vuonna tulee vähän halvemmat lahjat kun ei toiveetkaan ole kovin isoja. Rahaa kyllä olisi, mutta ihmettelen välillämiten pienituloisimmilla lasten avereilla on aina päällä merkkivaatteita ja käytössä monensadan euron potkiksia, itse en suostu yhteen huppariin laittamaan 80 euroa ja kun niitä pitäisi sitten vielä ostaa kerralla kolme. Toki meilläkin merkkivaatteita on, mutta kyllä muutkin päälle kelpaa.

Jouluna pyrin ostamaan toivelahjoja, mutta muuten meillä ei ostella leluja tai puhelimia, pelikonsoleita tms. Lahjoihin menee 800-1000€. Siinä lahjat kuudelle lapselle. Ihan itse tienatuilla rahoilla ostetaan ja säästöistä otetaan osa.

Moni köyhä tekee kaikkensa, ettei lasten tarvitsisi olla huonommassa asemassa kuin muiden. Erityisesti pienten lasten kohdalla tätä on helpompi toteuttaa kuin isompien vallankin jos käytetyt lahjat kelpaavat.



Toivon, ettei kovin moni ottaisi kulutusluottoja.

Lapseni kaverin äiti on työtön yksinhuoltaja ja valittaaa AINA, ettei heillä ole rahaa...Naiselta ei heru edes 2 euroa opettajan joululahjaan, mutta lapsi saa joululahjaksi oman tietokoneen, stereot, Barbielinnan, petshoppeja, sukset, vaatteita, legoja ym. ym. paljon enemmän kuin muiden (parempituloisten) perheiden lapset.

paremmin toimeentulevissa. Niitä lahjoja ostetaan sitten kaikenlaisilla kulutusluotoilla joita maksetaan korkoineen vielä kuukausien päästä.

ja meidän lapset ovat aina saaneet aika vähän lahjoja. Jopa niin vähän, että olen alkanut miettiä onko se väärin heitä kohtaan, ja pitäisikö tänä jouluna ostaa enemmän.



Syitä lahjojen vähyyteen on ollut monia. Emme halua kasvattaa lapsia materialisteiksi, emme opettaa että tavaraa ostetaan niin paljon kuin vain rahaa riittää. Lisäksi meillä (aikuisilla), toisin kuin köyhillä perheillä, ei ole sellaista patoutunutta puutteen tunnetta taustalla, eikä siksi ole tunnetta että pitäisi jotenkin joulusta tehdä se vuoden huikea poikkeus kun kaikkea on ylenpalttisesti. On helpompi pysyä kohtuudessa. Lisämotivaatiota lahjojamäärän suitsimiseen tuo se, että minun vanhempani, jotka ovat eläneet elämänsä ostamalla tavaraa talonsa täpötäyteen, ovat nyt eläkkeellä keksineet ettei ole hyväksi muille ostaa niin paljon (itse he eivät enää voi, koska heidän iso talonsa on jo ihan täynnä), ja he näyttävästi paheksuvat muiden saamia lahjoja. En jaksaisi katsella sitä päänpuistelua kun omat lapseni jouluna availevat pakettejaan.



Mutta silti, lapset eivät tietenkään näe asiaa ihan samalla lailla. Kyllä mä nyt ehkä tänä vuonna löysään vähän pipoa ja ostan muutaman paketin enemmän.