Voiko ahdistuneisuudesta koskaan päästä eroon? Miten??
Olen varmaan lapsesta asti ollut enemmän ja vähemmän ahdistunut, ja taas ahdistaa jotenkin tavallista enemmän, kuten usein näin joulun aikana, enkä yhtään ymmärrä miksi :´( Olo on huono ahdistuksen takia. Sellainen ahdistus, että melkein kaikki asiat tuntuu hankalilta ja vastenmielisiltä :( Haluais olla vain omissa oloissaan ilman mitään velvoitteita. Velvollisuudet ja toisten odotukset minulta muidenmuassa laukaisevat ahdistuksen. Ja joskus ahdistaa ihan ilman mitään näkyvää syytä.
Mistä ahdistuneisuus johtuu?
Kommentit (25)
Minulla on ollut samanlaisia tunteita läpi elämäni. Kävin puolisen vuotta ja auttoi silloin. Nyt pikku hiljaa ahdistus on tullut takaisin (lopetin terapian noin vuosi sitten). En tiedä mikä auttaisi, terapia ehkä mutta siellä pitäisi varmaan käydä pidempään kuin mitä kävin. En usko,että terapeutti ymmärsi täysin tunteitani, mutta kyllä se ainakin hetkellisesti auttoi.
Mulla ainakin auttaa ahdistaviin ja pakonomaisiin ajatuksiin se, että yritän olla kamppailematta sitä vastaan. Itse ainakin huomaan, että mitä enemmän etsin syytä ahdistukselleni sitä pahempi se on. Yritän ajatella, että tää on nyt tämä tunne, jossain vaiheessa menee ohi. Mitä enemmän alkaan pelkäämään tulevia ahdistuskia, sitä varmemmin ne tulevat.
En tiedä keksitäänkö koskaan toimivaa keinoa jos ahdistus on osa "itseä".
ettei olisi lievää masennusta näin pimeään talviaikaan?
Mulla ahdistus liittyy masennukseen, lieväänkin.
Olen varmaan lapsesta asti ollut enemmän ja vähemmän ahdistunut, ja taas ahdistaa jotenkin tavallista enemmän, kuten usein näin joulun aikana, enkä yhtään ymmärrä miksi :´( Olo on huono ahdistuksen takia. Sellainen ahdistus, että melkein kaikki asiat tuntuu hankalilta ja vastenmielisiltä :( Haluais olla vain omissa oloissaan ilman mitään velvoitteita. Velvollisuudet ja toisten odotukset minulta muidenmuassa laukaisevat ahdistuksen. Ja joskus ahdistaa ihan ilman mitään näkyvää syytä. Mistä ahdistuneisuus johtuu?
Toiset on vain herkempiä kuin toiset. Minulla nämä vuoden viimeiset päivät on todella raskaita, ovat olleet jo lapsesta saakka. Nykyisin kun vielä työt kasaantuvat loppuvuoteen, olo on lähes helvetillinen. Mieluiten olisin vaan kotona vällyjen alla ja eläisin oman rytmini mukaan. Mutta auttaa kun tietää, että kuukauden päästä on jo vähän valoisampaa ja siten myös helpompi olo. Lopetin masennuslääkityksen koska niissä oli liikaa sivuvaikutuksia jotka osaltaan aiheuttivat masennusta. Samalla olen lisännyt liikuntaa todella paljon.
En ymmärrä sitä, että lääkärit määräävät niin lepsusti masennuslääkkeitä lähes vaivaan kuin vaivaan, edes kunnolla potilasta kuuntelematta.
terapeuttini sanoi mielestäni osuvasti, että ahdistus tarttuu sen lujemmin mitä enemmän sitä yrittää itsestä riuhtoa irti, sen kanssa pitää kulkea loppuikä, se on ominaisuus.
Minusta ahdistuneisuus toisten ihmisten odotusten keskellä perustuu siihen, ettei osaa rajata kunnolla omaa tilaansa muiden ihmisten vaatimusten ristitulessa. Kun oppii arvostamaan omaa tarvettaan rajata ja sanoa ei ulkoa asetetuille odotuksille, on jo pitkällä.
Vedän ranteet auki, kun joku ääliö ehdottelee tollasia.
Kun syy löytyy. Suulle ei tarvitse edes tehdä kummoista, vain tiedostaa. Totuus tekee vapaaksi. Miten sen totuuden sitten löytää, niin se on yksilöllistä. Pitkä tie tämä on ollut, mutta nyt on pysyvä rauha.
teet asioita siksi, koska niin kuuluu tehdä vai siksi että ne ovat sinulle tärkeitä?
Elätkö sellaista elämää kuin haluat? Ovatko valintasi omia vai muiden odotusten mukaisia?
Mutta jos on sairraalloista, niin tottakai kannattaa hakea apua.
Mieli menee matalaksi ja asiat tuntuu vaikeammilta kun ne oikeasti on. Valo auttaa.
Vedän ranteet auki, kun joku ääliö ehdottelee tollasia.
Jahkaatteko samopja ajatuksia vai mitä?
Ahdistuksen saa kuriin.
Ihan ensin kannattaa mennä lääkäriin.Kannattaa hankkia avuksi lääkkeet, jotka helpottavat oloa.sitten kannattaa miettiä, mitkä asiat tekevät sinulle hyvää, niiden asioiden osuutta kannattaa lisätä. Kognitiivisessa terapiassa voit oppia asennoitumaan ahdistaviin tilanteisiin siten, että ne tuntuvat helpommilta. Riittävä uni ja liikunta tekevät ihmeitä.
Ja ihan omasta kokemuksesta kirjoitan :-)
Ahdistuneisuuden taustat väijyvät turvattomassa lapsuudessa. Tai sitten vain luonteesi on herkkä ja melankoliaan taipuvainen. Itsellä sama vaiva. En usko tästä mihinkään muuttuvani. Lääkkeistä saa hiukan apua..
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:03"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:40"]
Minun kohdallani ahdistuneisuushäiriön on mahdollisesti laukasissut sellainen työ, jota en alunperinkään halunnut tehdä mutta jouduin siihe "puolipakolla". (yksityisyrittäjä. Työ ei sopinut luonteelleni alkuunkaan, (= hektinen työ). Inho työtä kohtaan lisääntyi vain iän karttuessa.Tein liian kauan inhoamaani työtä. Toisen tyyppinen työ/rauhallisempi, olisi sopinut minulle paljon paremmin. Siihen aikaan ei ollut muitakaan töitä niin vain tarjottimella. Työni jatkaminen tässä työssä oli kuin itsestään selvyys.Siis vanhemmillani oli oma yritys.
Nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen, etten halua tehdä/ajatella ko. työtä pätkääkään.
Jälkeenpäin ajatellen, minun olisi vain pitänyt kouluttautua rohkeasti muulle alalle.Mutta se ei olisi ollut vanhemmilleni kovin mieluisa asia.Siis minun vanhemmillani oli oma yritys johon jouduin mukaan.
[/quote]
[/quote]
Pitkittynyt ahdistus, kuten muutkin normaalia elämää haittaavat mielen oikut(poislukien rakenteellisesta vammasta johtuvat) ovat egon aiheuttamia. Toisinsanoen ihminen on menettänyt otteensa hetkeen ja alkaa uskoa olevansa yhtä ajatustensa kanssa. Ratkaisu on teoriassa yksinkertaine: lopeta ajatteleminen. Käytännössä vaatii kuitenkin usein pitkäaikaista, jopa vuosien harjoittelua, että pystyy tarttumaan hetkeen.
Kun mieli hiljenee ihminen pystyy olemaan osa jotain suurempaa kokonaisuutta, ja käsittää lopulta ettei mitään pelättävää ole. Kaikki on vaan olemisen suurta ja riemukasta leikkiä.
Kannattaa tutustua buddhalaiseen elämänfilosofiaan.
Niinpä. Mieli...jos osaa hiljentyä ja työntää ajatukset pois. Jooga yksi hyvä asia elämässäni
Et tule pääsemään koskaan kokonaan irti ahdistuksesta !
Olen ollut nyt enemmän tai vähemmän ahdistunut n. 20 vuotta.
En edes yritä enää päästä siitä eroon vaan annan sen olla siellä taustalla tai vyöryä päälle ihan vapaasti...joskus tulee kuin aalto mutta aina se menee ohi.
Mitään syytä tähän yleiseen ahdistukseen en ole keksinyt.
Ei varmaan mene koskaan kokonaan pois mutta tämänkin tunteen kanssa voi elää jos yrittää olla ahdistumatta ahdistuksesta ;)
Siis mielialalääkitys (nyt jo aika pienllä annoksella) ja kognitiivinen psykoterapia, 2x45 minuuttia viikossa.
Jos ahdistuneisuus leimaa ja haittaa elämääsi, mene lääkäriin. Sinua kyllä voidaan auttaa.