Opettajat/päiväkodintädit! Muistatteko mitä lahjoja ihmiset on antaneet

Eikä vaikuta lasten kohteluun mitenkään.



Tuntuuhan se sillä hetkellä mukavalle, kun perhe kiittää kuluneesta syksystä, mutta lapsia on työvuosien mittaan kohdannut niin paljon, ettei lahjat jää mieleen.

Olen toiminut päiväkodissa ryhmäavustajana ja koulun puolella koulunkäntiavustajana.



Edelleen tallessa lahjoja ja kortteja vuosien ajoilta.

Muistan aika hyvin keltä olen saanut mitäkin.

Sillä ei ole väliä keneltä tai millaisesta perheestä lahjat on.

Olen saanut itsetehtyä, korusetin (luokan yhteinen lahja) lahjakortteja, mukeja, viiniä ja suklaata.

Niin ja niitä kynttilöitä.

Osa lahjoista jää paremmin mieleen vuosienkin takaa.

Minulla on tällä hetkellä menossa 11. vuosi luokanopettajana.



Suurimmasta osasta lahjoista en muista kuka ne on antanut, mutta jotkut ovat jääneet erityisesti mieleen. Yhdeltä oppilaalta sain itse leivotun piirakan ja mukana oli myös hänen itse kirjoittamansa resepti, jonka mukaan olen tätä kyseistä piirakkaa leiponut useastikin. Silloin aina muistuu mieleen kyseinen oppilas :)



Jouluisin otan aina esiin erään todella kauniin jouluisen ikkunakoristeen ja muistan tämän kyseisen 1.luokkalaisen pojan, joka ojensi sen minulle joulujuhlassa ja kertoi, että hän on itse sen valinnut opettajalle :)

Tavarat tietenkin muistaa paremmin aina kun näkee kyseisen tavaran. Suklaan kun on syönyt niin eihän sitä vuosien päästä enää muista.



Lasta kohtelee arjessa normaalisti, mutta ehkä vanhempiin suhtautuu eri lailla. On tunne että nuo vanhemmat arvostavat tekemääni työtä ja on helppo kohdata heidät, tervehtiä ja jutella iloisesti.



lahjan saatuaan ajattelee "ei vitsi, nuo vanhemmat arvostavat työtäni ja näkevät sen kaiken rakkauteni & tarmoni lasta kohtaan"



Kerran minulla oli perhe, jonka kanssa en osannut oikein jutella ja tuntui että lapsen kanssa meni kaikki pieleen. Juttelimme asioista ja annoin myös ns. negatiivista palautetta miten lapsen arki sujuu. Pohdimme ratkaisuja ja olin rehellinen. Tulen ikuisesti muistamaan, että tämä lapsi oli lähes ainoa, joka muisti minua, kun vaihdoin työpaikkaa.



t. lto

ainakaan tietoisesti. Olen yrittänyt välttää sitä, että lahjat vaikuttaisi.

Mutta jos rehellinen olen niin kyllä kalliimmat lahjat jää mieleen. Esim. sain kerran täydellisen jalkahoitolahjakortin. Jäi mieleen ne vanhemmat ja kuten aiempikin sanoi, helpotti vanhempien kanssa kommunikointia.



Lahja antaa merkin, että vanhemmat arvostaa opettajaa. Heidän kanssaan on helpompi tulla toimeen kuin sellaisten, jotka eivät muista koskaan mitenkään.



ope

Minulla on ihanalta piano-oppilaalta saamani kultaiset nuottiavain korvikset jostain 20 vuoden takaa ja ovat tosi rakkaat. Samoin lämmöllä muistan niitä shampoota ja hoitoainetta, jotka sain siltä tytöltä tavallisesta koulusta, kun hän rimaa hipoen sai suoritettua peruskoulun. Muistan myös ne, keltä sain kirjan tai keneltä sain esimerkiksi vuosi toisensa jälkeen mitä kauniimpia joulukoristeita. Suklaat ja kukat unohtuvat, kortit kyllä säilyvät.

vuosien varrella on jäänyt sellainen olo että ne jotka eivät muista ovat niitä joiden lapsen kanssa olen eniten saanut tehdä töitä. Varsinkaan sellaiset joista paistaa kilsan päähän jo esikoisen kouluuntutustumispäivänä epäluulo koulua kohtaan eivät sitten yleensä muistakaan opeja vuosien varrella.



Eli muistan kyllä ketkä eivät muista lahjoin tai edes sanoin.



luokanope



Ps. Itse muistan omien lasten hoitajia, opeja, harrastusohjaajia ja musta siinä on tärkeä pointti myös se kiittämisen opettaminen lapselle. Tänä vuonna muistamme myös koulutaksin kuljettajia pienesti.

olen viitisentoista vuotta ollut päiväkodissa töissä ja muistan kyllä ihan ensimmäisestä joulusta/keväästä alkaen lahjat ja keneltä olen saanut. Ja hyvässä tallessa on. En ole antanut mitään pois tai eteenpäin. Arvostan kovasti ihan kaikkea mitä olen saanut. Ei tarvitse olla mitään kallista. Korttikin on ihana.



Ei tosiaan vaikuta kohteluun tai mihinkään muuhunkaan onko saanut lajoja tai ei!



t: lastenhoitaja

Lapsen tai vanhempien kohteluun ei vaikuta, vaikka mieltä muistaminen lämmittääkin.

Veimme nyt päiväkotiin vakituisille hoitajille / opettajille lahjat ja lisäksi sijaiselle.



Tämä sijainen oli todella yllättynyt ja iloinen kun häntäkin joku muisti, siis vaikka hän on "vain" sijainen.

Ilmeisesti puolivakituisia sijaisia ei kukaan muista. Ja arvokasta työtä tekevät hekin, ainakin tämä meille annettu.

Ystävällisyys luo ystävällisyyttä. Arvioinnissa ei voi huomioida, mutta rehellisesti tekee kyllä mieli antaa se parempi arvosana ei lahjan vuoksi, vaan ylipäänsä kouluarjessa ystävällisille, kohteliaille ja hyvinkäyttäytyvälle lapselle. Onneksi usein korreloi tuntiaktiivisuuteen ja koetuloksiin...

että noin moni naiivisti uskoo, että se, joka lahjoo, ajattelisi muutenkin erityisen lämpimästi. Ovatko muiden koulujen vanhemmat niin yksioikoisia, etteivätkö juuri ne, jotka tietävät, että lahjan antamista arvostetaan sosiaalisesti ja sillä voi parantaa omaa asemaansa, olisi myös niitä, jotka jaksavat kritisoida (etenkin selän takana, edelleen oman aseman pönkittämiseksi) kaikkia ja kaikkea ja lietsoa epätyytymättömyyttä lähipiirissään?



Lisäksi tästä haiskahtaa myös se, ettei nyt ennen joulua kannata paljastaa, ettei kukaan välitä, keneltä suklaat oikeastaan tulivat, kunhan suu on makeana – saattaisi lahjatulva tyrehtyä...

JA SAUNAHAJUSTEITA!

EN HALUA MITÄÄN, MIKSETTE VOI USKOA!!! ENKÄ TAKUULLA ANNA LAPSELLENNE PAREMPIA NUMEROITA VAIKKA MITÄ TOISITTE!



Taidankin jatkossa tehdä niin, että jokaisen lahjantuojan numero alenee. Varsinkin niiden jotka tuovat tuikkukippoja.

Ystävällisyys luo ystävällisyyttä. Arvioinnissa ei voi huomioida, mutta rehellisesti tekee kyllä mieli antaa se parempi arvosana ei lahjan vuoksi, vaan ylipäänsä kouluarjessa ystävällisille, kohteliaille ja hyvinkäyttäytyvälle lapselle. Onneksi usein korreloi tuntiaktiivisuuteen ja koetuloksiin...

muistojen laatikossa.

muistavat jouluna ja keväällä. Mutta kaikki lahjat ovat olleet AINA mieluisia ja liikutun aina niitä saadessani. Kouluavustajana en tietenkään saa lahjoja siinä määrin, kuin opettajat. Mutta kaikki lahjat ovat olleet minulle osoitus siitä, että työtäni arvostetaan. Ja lisäksi tulee tunne, että nimenomaan lapsi pitää minusta niin paljon, että haluaa muistaa.

saan minä suklaani kaupastakin ostettua, se ei ole ongelma. Silti mieltä lämmittää, että työtäni arvostetaan.



Arvostan myös lasteni hoitajien ja opettajien työtä ja haluan heitä kiittää pienin lahjoin. Olen myös kritisoinut silloin kun tarvetta on ollut, mutta se ei silti estä minua arvostamastakin heitä. Hyvää työtä he pääosin tekevät.



Jos siihen lähdettäisiin, että kenellekään sellaiselle ei anneta lahjaa, jota on tullut joskus kritisoitua, taitaisi Suomessa jäädä lahjaliikenne aika olemattomaksi.

No ihan ensiksi, REHELLISESTI, joululahjoilla ei todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten työni hoidan!



Joulumuistaminen on kuitenkin kaunis ja lämmin ele, ja tulen niistä aina hyvin iloiseksi. Ehkä tuosta johtuen muistan melko pitkään (vuosia), keneltä olen mitäkin saanut - varsinkin jos olen saanut muuta kuin suklaata. Mainittakoon, että saamme harvoin henk.koht. lahjoja (ympärivuorokautinen pk. -> paljon hoitajia).



terv. "täti"

kun kotiin pääsen ja on mahdolliset kortit irroitettu, en muista mitä olen keneltäkin saanut, ellei ole jotain tosi erikoista. Enkä muista keneltä en saanut mitään.



Totta kai silti on kiva saada lahjoja. Ja koska se kuitenkn jotensakin kuuluu kulttuuriin, niin jos ei yhtään lahjaa tulisi, pistäisi se miettimään miten olen hommani hoitanut.



Mutta kyllä mieltä ennemmin lämmittää se aito viesti vanhemmilta, jossa kiitetään jostain, mitä oikeasti olen tehnyt ja he ovat kokeneet hyväksi.