Tutun teini saa n.2000e lahjat..!!!

älä välitä, se menee ohi.

eikä oo pois sulta eikä multa!

Tutullasi on ilmeisesti tuon verran rahaa laittaa teinin lahjoihin, entäs sitten? Kuka sinä olet määrittelemään, kuinka paljon vanhempi saa investoida lapsensa lahjoihin?

Meillä saa lähes 20 tuhannen euron lahjat: Mopoauto, tablettitietokone, laskettelumatka Itävaltaan... Ei ole teiltä pois. Pitäisikö sitä tunkea rahaa villasukkaan, jos sitä on todella paljon?

jos nuorempi lapsista kulkee rikkinäisillä ja muutenkin vaatetuksella jonka nähtyään jokaisen aikuisen pitäisi huolestua...

Meillä saa lähes 20 tuhannen euron lahjat: Mopoauto, tablettitietokone, laskettelumatka Itävaltaan... Ei ole teiltä pois. Pitäisikö sitä tunkea rahaa villasukkaan, jos sitä on todella paljon?

vaan tykkäävät puuttua toisten tekemisiin suorastaan kiimaisella innolla.

Siitä vaan -räkäinen nauru maittaa aina.

nuorempi lapsista kävelee 4km matkan kouluu säässä kuin säässä..ja teini ajelee todellakin sillä mopo-autolla kouluun...äiti kertoi vanhempain illassa et nikopetteri on vaan niin tärkeämpi kun syntyi keskosena..

siitä, että tuttavasi kohtelee mielestäsi lapsiaan eriarvoisesti? Olisi ehkä kannattanut kertoa se jo aloituksessa, koska ensin tuli sellainen vaikutelma, että paheksuisit vain joululahjoihin laitettua rahamäärää.

nuorempi lapsista kävelee 4km matkan kouluu säässä kuin säässä..ja teini ajelee todellakin sillä mopo-autolla kouluun...äiti kertoi vanhempain illassa et nikopetteri on vaan niin tärkeämpi kun syntyi keskosena..

teinin toimia siis kuskina, jotta ei olis niin eppaa?

Näin meilläkin kyllä menis, teini omalla kyydillään ja toinen omallaan, elleivät olisi samassa koulussa/sama matka, ja aikataulu natsaisi.

Sitä, ettei kaikkea tarvitse saada elämässä, että maailmassa on paljon köyhyyttä ja luontokin tuhoutuu, ja siksi on tärkeää säilyttää kohtuus kulutuksessa ja perspektiivi materiaan. Että on itsekästä ja lyhytnäköistä hankkia aina vaan enemmän materiaa ja että on epärealistista ja poikkeuksellista saada tuosta noin vaan kymppitonnien arvosta materiaa. Ja että jos jotain arvokasta oikein haluaa, sen eteen on hyvä oppia tekemään töitä.



Meidän perhe on kohtuullisen hyvätuloinen. Ei mikään rikas, eikä meillä todellakaan olisi varaa laittaa 20 tonnia lapsen lahjoihin, vaikka haluaisimmekin. Pari tonnia niihin voisimme kuitenkin laittaa aina halutessamme taloutemme sen kummemmin järkkymättä, mutta kyllä meidän esiteini saa tyytyä parin sadan euron lahjoihin meiltä per merkkipäivä! Ja vaikka tietysti on perhekohtaista ja liukuvaa se, mitä pitää kohtuullisena lahjasummana, on jokin "normaalijakauma" tässäkin olemassa! Mielestäni tämä on kohtuullisuus- ja kasvatus- ei varallisuuskysymys!



Vaikka emme itse siis ole mitään "rikkaita", satumme asumaan varakkaalla alueella, ja vaikka lapseni kaveripiiriin kuuluu todella varakkaita perheitä, en ole KOSKAAN kuullut tuollaisista kymmenien tuhansien eurojen arvoisista mopoauto, alppimatka jne.-lahjuksista teini-ikäiselle! Lapseni erään kaverin isä on oikeasti miljonääri, mutta tämäkin poika on tottunut ihan normaaliin kulutukseen. Tämä miljonäärin poika mm. käy oman poikani kanssa säännöllisesti tienaamassa "taskurahoja" raahaamalla erään lähistöllä sijaitsevan firman jatkuvasti kertyviä tyhjiä pulloja (siis limu- ym. pulloja, joita työntekijät juovat) kauppaan. Ihan varmasti perheellä olisi varaa maksaa pojalle vaikka 20 000 euroa kuukausirahaa, mutta he taitavat maksaa sitä 40 euroa kuussa. Minusta se on järkevää!



Ovatko tuollaiset mahtipntiset rahalahjat yleisiäkin teidän tuttavapiirissänne, vai tiedostatteko itsekin olevanne poikkeus tässä suhteessa? Oletteko ajatelleet sen johtuvan vain siitä, että teillä on (vs. muilla ei varmaankaan ole) VARAA hankkia sellaisia lahjoja?

Ja vielä yksi kysymys ihan mielenkiinnosta: onko rahanne ns. uutta vai vanhaa rahaa? Olivatko lapsuudenperheenne varakkaita, ja totuitteko itse vastaaviin lahjoihin lapsena?

Kohtuus ja rahan arvo ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta kuten itsekin sanoit, niin kohtuus on liukuva käsite...



Itse olen kotoisin varsin varakkaasta perheestä ja sain aina käytännössä kaiken haluamani. Ei minulle siitä syntynyt sellaista käsitystä, että raha ns. kasvaisi puussa - päinvastoin, ymmärsin jo pienenä, että vanhempani olivat opiskelleet ja tehneet paljon töitä oman tulotasonsa eteen ja että minun tulee tehdä samoin, jos haluan pitää oman elintasoni edes suhteellisen samanlaisena aikuisena.

Mä tunnen ne kans!

ihmetellyt, miksi tällä palstalla ihmetellään suuria lahjamääriä. Nyt ihmetellään kalliita lahjoja. Se on kai se kateus, joka meillä kaikilla tuppaa tulemaan esille.

järkyty lisää :D

Mä olen ajatellut, että lapselle on hyväksi, jos hän ei totu saamaan kaikkea haluamaansa. Muutenkin ne halut tulevat ja menevät sellaista tahtia, että parempi kun ei kaikkeen haksahda.



Voisin ostaa lapselleni mopoauton ja loman Alpeilla, mutta en antaisi niitä joululahjaksi. Niiden eteen pitäisi tehdä "töitä" tai vähintäänkin haaveilla vähän pidempään.



Meille kohtuus on yksi joulun elementeistä. Kirjoja, villasukkia, suklaata, pelejä... Enemmän yhdessäoloa kuin lahjoihin hukkumista.



Suuret hankinnat tehdään sitten erikseen kunnon harkinnan ja keskustelujen jälkeen.

En antaisi sellaista lapselleni. Juuri meni meidän hiukan tukevampi auto lunastukseen. No mopoautossa liiskaantuu kunnolla. Ei jää kitumaan.

Se, että ostetaan 2000 eurolla lahjoja, ei tarkoita sitä, että materiaa olisi enemmän kuin sillä, joka saa 200 eurolla lahjoja. Todennäköisesti on ostettu arvokkaita lahjoja: kallis älypuhelin (600 euroa), merkkivaatteita (hyvinkin 1000 euroa) ja ehkä 400 euroa käteistä. Parempi tuo kuin ostaa jollekin taaperolle sen 70 erilaista lahjaa.

halpaa krääsää.