Abortti sosiaalisista syistä, tehdäkö vaiko ei?

Mutta päätös on tietty vain teidän.

Jos äidillä on mt-tilanne ja voimat lopussa, ei siitä elämästä kovin hyvää tule. Masentuneiden lapsilla on tilastollisesti huonoimmat mahkut.



Adoptio ei ole Suomessa realistinen vaihtoehto ja siitä jää hirveät arvet ja arvottomuuden tunne lapselle. Ja mikä tunne sisaruksille?

Talous huonossa jamassa, opinnot kesken, liian kallis ja liian pieni kämppä, päätään nostavat masennus ja paniikkihäiriö, järki roikkuu päässä vain hiuskarvan varassa, lapsi ei olisi tervetullut enkä lapsista juuri edes pidä. Jos tulisin raskaaksi, tekisin abortin heti.



Sinuna tekisin myös. Jos sitä tarvitsee edes miettiä, se on oikea ratkaisu.

olet jo päätöksesti tehnyt.

et siis aio sitä tehdä ja ihan hyvä niin

koska yksikään lapsi ei mene siinä sivussa. Rankkaa se on joka kerta ja varsinkin jos on muitakin ongelmia elämässä niin kaikki vaan kasaantuu ja muut lapset kärsii :( Ajattelisin ensisijaisesti jo niitä olemassa olevia lapsia.

vaan hakeudu talous- ja velkaneuvontaan (kunnan), varmista tai luo hyvät tukiverkot (hoitosuhde, terapia, sukulaisten apu, lastenhoito- ja taloudenpitoapua neuvolasta tai lastensuojelusta), laita hakemukset isompaan asuntoon. Sulla on koko raskausaika aikaa valmistautua lapsen tuloon ja järjestää asiat. Etkä varmasti kadu lapsen pitämistä kun se on syntynyt :)

Päätös on omasi. Mieti mistä saat tarpeeksi työkaluja päätöksentekoon. Päätöksentekoprosessi on tarpeellinen ja tärkeä itsellään.

tee aborttia. Tee joku perhe onnelliseksi ja synnytä lapsi ja anna se heti synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Lapsi saa varmasti rakastavat vanhemmat ja pitävät lapsestasi hyvää huolta.

tee aborttia. Tee joku perhe onnelliseksi ja synnytä lapsi ja anna se heti synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Lapsi saa varmasti rakastavat vanhemmat ja pitävät lapsestasi hyvää huolta.

Millainen käsitys sinulla on lapsensaannista ja adoptiosta? Ei lasta tietenkään siksi pidä tehdä, että "tekisi jonkin perheen onnelliseksi". Ei lapsia mihinkään hyväntekeväisyyteen tehdä, ja on myös mietittävä, haluaako tieten tahtoen lapselle ja itselleen sellaista taakkaa kannettavaksi.

Millainen käsitys sinulla on lapsensaannista ja adoptiosta? Ei lasta tietenkään siksi pidä tehdä, että "tekisi jonkin perheen onnelliseksi". Ei lapsia mihinkään hyväntekeväisyyteen tehdä, ja on myös mietittävä, haluaako tieten tahtoen lapselle ja itselleen sellaista taakkaa kannettavaksi.

Ymmärrän hyvin sen että äidille on raskasta kantaa ja synnyttää lapsi ja sitten antaa hänet pois. Mutta itse adoptoituna en ymmärrä miten se sille lapselle on joku taakka että on adoptoitu? Kyllä minä ainakin olen iloinen siitä että olen elossa, että äitini ei ole tehnyt aborttia vaan antanut minut adoptioon kun ei ole voinut itse pitää. Minulla on ollut hyvä koti ja perhe, eikä se minusta ole mikään kauhea taakka että tiedän että äitini ja isäni eivät ole biologiset vanhempani.

vaan hakeudu talous- ja velkaneuvontaan (kunnan), varmista tai luo hyvät tukiverkot (hoitosuhde, terapia, sukulaisten apu, lastenhoito- ja taloudenpitoapua neuvolasta tai lastensuojelusta), laita hakemukset isompaan asuntoon. Sulla on koko raskausaika aikaa valmistautua lapsen tuloon ja järjestää asiat. Etkä varmasti kadu lapsen pitämistä kun se on syntynyt :)

Kyllä se lapsen saaminen tai abortointi kannattaa päättää ihan muista lähtökohdista, muuten kadut sitä koko ikäsi. Jos et kestä saada lasta, tee abortti.

Kyllä se lapsen saaminen tai abortointi kannattaa päättää ihan muista lähtökohdista, muuten kadut sitä koko ikäsi. Jos et kestä saada lasta, tee abortti.

vaan hakeudu talous- ja velkaneuvontaan (kunnan), varmista tai luo hyvät tukiverkot (hoitosuhde, terapia, sukulaisten apu, lastenhoito- ja taloudenpitoapua neuvolasta tai lastensuojelusta), laita hakemukset isompaan asuntoon. Sulla on koko raskausaika aikaa valmistautua lapsen tuloon ja järjestää asiat. Etkä varmasti kadu lapsen pitämistä kun se on syntynyt :)

Näitä, jotka hokevat 'kaikki järjestyy, kaikki järjestyy'.

Ei järjesty, jollei itse järjestä!!

Suomessa on todella paljon epätoivoisia neljän seinän sisälle vangiksi jääneitä yh-äitejä. En sano että juuri sinulle välttämättä kävisi näin, mutta riski on olemassa.