miten kasvatan tyttäreni, ettei hänestä tule hepsankeikkaa?

ja itkettää kun ajattelenkin, että oma tyttäreni olisi joskus tulevaisuudessa samassa jamassa, kun nämä irc-blondit.

eilen kyseltiin täällä, miten kasvatetaan pojasta nyhverö ja vastauksia riitti. Neuvokaa nyt minuakin!

liian aikaisin ei kannata antaa lupaa meikata

permanenttiin ja hiustenvärjäykseen esim. 13-vuoden ikäraja.

kotiintuloajat.

ostatte yhdessä hänelle mieluisat vaatteet ainakin 17-vuotiaaksi asti eli ei liian miniä tai paljastavaa...

kannusta harrastuksiin niin ei ehkä yöelämä kiinnosta niin hirveästi

opeta lukemaan muutakin kuin cosmoa

Jos ei sit tarvitsis tehdä itsestään barbia...

Äiti ainakin mulle neuvo miten kuuluu pukeutua. Esim. ettei koskaan mitään napapaitaa kouluun ym. Tatuoinninkin peitin aina koulussa. Kuitenkin tykkään meikata ja pukeutua, mutta äiti ei antanu meikata vielä ala-asteella. Ja omasta mielestä olinkin niin nätti etten käyttäny meikkiä kun vasta ysillä, ja silti olin koulun suosituimpia tyttöjä (vaikken myöskään juonu tai polttanu). Ja kotiintuloajat on ihan ehdottomat.

Tytöllä täytyy olla hyvä itseluottamus ettei tarvi sitä pönkittää millään naurettavilla kuvilla ircissä.

Ja kannattaa neuvoa lukeen paljon, ja harrastaa voitte yhdessäkin vaikka mitä :)

Ittellä on vasta alle vuoden vanha tyttö, mutta kovat luotot on omiin kasvatuskeinoihin...vielä :)

Jos lapsi saa kotona kannustusta ja huomiota runsaasti, hänelle ei tule tarvetta pönkittää itsetuntoaan halpahintaisilla kikoilla. Jos hänelle annetaan kotoa arvot, joissa arvostetaan älykkyyttä, tietoa, sivistystä ja rehtiä kansalaisuutta, yhteiskunnallisten asioiden merkityksellisyyttä, hän kokee vieraaksi tuollaisen hempuloinnin.



Jos hänelle annetaan kotoa maltillisen alkoholinkäytön malli, hän pitää dokaamista typeränä.



TOISAALTA pitää varmastikin välttää liiallista saarnaamista ja jyräämistä. Normaaliin kasvuprosessiin kuuluu kapinointi, eikä lapsen pidä kokea, että jokaista meikkaamista tai minihametta kotona pidetään maailmanloppuna ---> koska se vain yllyttäisi häntä niihin kokeiluihin.

Älä painota aina ulkonäköä kaikessa, vaan ihastele tyttöä esim. hänen tekemistään asioista (ei vain siitä, miltä hän näyttää). Älä pue tyttöä sievästi - ei saa aina ulkoiseen olemukseen keskittyvää huomiota. Ei hameita jne.



Kun on puhe seksiasioista, sano että pojilla on pippeli ja TYTÖILLÄ ON PIMPPI. Ei niin että pojilla on ja tytöillä ei ole. Anna olla ylpeä omista sukuelimistään ja tulevasta naiseudestaan: kerro, että tytön sisällä on valmiina koti vauvalle - osoita ettei pippeliä tarvi ainakaan kadehtia!



Älä painota poikien paremmuutta edes vahingossa. Älä salli pojille enempää siksi että nämä ovat poikia.



Yritä saada tyttö harrastamaan jotain, esim kamppailulajeja tai taiteilua tms. jotain missä ei keskitytä ulkonäköön ---tyttö saa siitä itsevarmuutta.



Noin esimerkiksi.

pukeutumalla hutsuksi.



Joten pukekoon tyttö hameita ja olkoon sievä. Nykyään lapsipsykologit kehottavat antamaan tyttöjen leikkiä normaalit nukke- ja prinsessaleikkinsä, koska ne kieltämällä teemme naisen rooliin kuuluvista jutuista vain kiellettyä hedelmää.

Kai se on perheen ja kaveripiirin yleinen ilmapiiri: millaisia asioita arvostetaan ja pidetään tärkeinä. Ei noi BMW-beibit kovin järjen jättiläisiä varmaan ole. Luulisin, että kiinnostavat ja kunnolliset harrastukset, hyvä koulutus ja oppiminen nuorena työn tekoon pitävät poissa huorahtavista jutuista.

Ohhoh,johan meni paksuksi.

Miten esimerkiksi 5 vuotiasta voi kiinnostaa opiskelu ja työnteko?

Ei taida kyllä tuon kirjoittaja itse olla mikään järjen jättiläinen.







Luulisin, että kiinnostavat ja kunnolliset harrastukset, hyvä koulutus ja oppiminen nuorena työn tekoon pitävät poissa huorahtavista jutuista.

[/quote]

Mua aina on kehuttu kauniiks ja vaikka peilistä näkyis aamuisin mikä rumilus tahansa, niin tiedän olevani kaunis. Mulla on todella hyvä itsetunto ollu aina vaikka olisin ollu kuinka pyöree tms. Kiitos mun ihanien vanhempien. Leikin barbeilla ihan hullusti ja mut puettiin aina nätisti. Nyt puen tyttäreni aina nätisti ja kehun sitä joka päivä kauniiks (vaikka on vasta 6kk). Koskaan ei voi kehua lastaan liikaa!

Lapsen tarvii rakastavat vanhemmat, tilaa olla oma itsensä, kehumista ja neuvoja.

Mallin vaikutus on suurin. Sen lisäksi kannattaa rajoittaa epämääräisten tai seksuaalispornahtavien mallien vaikutusta eli tv kiinni tai sille sellaiset rajat, ettei katsota niitä typeriä juttuja. Media ruokkii hutsahtavaa käytöstä, samoin ne median ruokkimat nuorten kaverit. Kannattaa ohjata terveiden harrastusten ja kavereiden pariin.

Myöskin maailma on kova paikka, jos luulee olevansa jotain aivan überuniikkia. Totta kai me sitä tavallaan ollaankin jokainen, mutta lopulta kuitenkin melko moni ihan tavallisia taviksi ja ihmisinä kaikki samanarvoisia. Eli missä se hyvä keskitie sitten kulkee?

Teinipissiksiä tulee sellaisista tytöistä, joita kotona on mitätöity ja laiminlyöty. Kun he kasvavat, he yrittävät paikata huonoa itsetuntoa hakemalla pojista pönkitystä. Kapinoivat panemalla lekkeriksi ja dokaamalla.



Joten väitän aivan päinvastaista, kehuminen kannattaa aina. Tietenkin siinä rajoissa, että se on yhä uskottavaa - aiheeton kehuminen on pelkkää sanahelinää.



Eikä kehuminen poista mitenkään sitä, että lapselle opetetaan muiden tarpeiden huomioonottamista.



Kun lapselle opetetaan, että hänen (yksilön) tekonsa vaikuttavat kaikkien (yhteiskunnan) elämään, hänestä ei tule tuollaista " mä-mä-ja-mun-kamut" -pissistä.

Kirjoitin, että älkää kehuko VAIN ulkonäköä, vaan myös tekoja. Ulkonäköä myös tietenkin, kuten myös poikien ulkonäköä on kehuttava:)



Mutta en pukisi tyttöä hameeseen ja ylisieväksi, ettei ulkonäkö ole ainut asia hänessä, johon kiinnitetään huomiota: tyttö oppii, että saadakseen hyväksyntää hänen on ennenkaikkea NÄYTETTÄVÄ hyvältä. Vääriä arvoja opetataan siinä. Tyttöjen on oltava hyvä myös sen perusteella mitä hän TEKEE, ei vain sen perusteella miltä hän näyttää.

Vierailija:

Kirjoitin, että älkää kehuko VAIN ulkonäköä, vaan myös tekoja. Ulkonäköä myös tietenkin, kuten myös poikien ulkonäköä on kehuttava:)

Mutta en pukisi tyttöä hameeseen ja ylisieväksi, ettei ulkonäkö ole ainut asia hänessä, johon kiinnitetään huomiota: tyttö oppii, että saadakseen hyväksyntää hänen on ennenkaikkea NÄYTETTÄVÄ hyvältä. Vääriä arvoja opetataan siinä. Tyttöjen on oltava hyvä myös sen perusteella mitä hän TEKEE, ei vain sen perusteella miltä hän näyttää.

Mielenkiintoinen kannanotto. Millaisessa ympäristössä oikein elät, jos noin on? Kuulostaa tosi sovinistiselta ja pinnalliselta. Kyllä esim. päiväkodissa, koulussa kannustetaan etupäässä lapsen taidollisia juttuja, on sitten miten nätti hamonen päällä tahansa.

Joten tytöt saavat aina myös tekemisistään palautetta ja sitä voi kotonakin korostaa. Jos lapsi oppii kotoa, mikä on tärkeintä (sivistys, tiedot, moraali), ei haittaa, vaikka hän satunnaisissa kontakteissa saisikin ensinnä huomiota ulkonäöstään.

Kaverini vanhemmat pelkäsivät tätä eniten ja laittoivat hirveät säännöt pukeutumisesta, seurustelusta, kotiintuloajoista ja kaikesta mahdollisesta. Kaveristani tuli todella villi kun oli pakko näyttää ja kokeilla. Hirveä valehteluvyyhti kun kotona oli liian tiukkaa.



Järki käteen, hyvä itsetunto niin ei tule tällaiseen tarvetta. Ei meikkaus/ pukeutuminen ole pahasta jos tyttö tajuaa, ettei se ole todellinen keino saada kavereita tai rakkautta. Monihan vetää minihameen ja meikit juuri saadakseen huomiota ja rakkautta, suostuu seksiin liian nuorena kun kuvittelee, ettei mies välitä jos ei suostu jne.