Onko huostaanotto teidän mielestänne oikein kaikissa näissä tapauksissa?

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012121116440175_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012121116440175_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012121116440175_uu.shtml</a&gt;

Minusta nuo väkivallat ja päihdeongelmat on ihan perusteltuja, mutta sitten taas viiltely ja masennus... Ihanko tosiaan lapsen irrottaminen kodistaan on paras parannuskeino tuollaisiin? Mitä ne muut keinot edes on, millaista pitkäaikaista ja tehokasta apua ja tukea tuollaisessa tilanteessa voi saada?

Minut huostaanotettiin teini-ikäisenä ja sijoitettiin nuorisokotiin (tämä siis ihan sossun ja vanhempieni yhteisymmärryksellä), koska käyttäydyin itsetuhoisesti ja ryyppäsin (sairastin masennusta tuolloin). Vanhemmiltani alkoivat loppua keinot, joten ainoa vaihtoehto oli tukeutua lastesuojeluun.

Nuorisokodissa sain tukea ja olin myös sen verran valvonnassa, ettei tuosta vain päässyt ryypylle. Pystyttiin siis paremmin tukemaan minua ja antamaan sellaista apua, jota tarvitsin.

Näin yhteenvetona, esim. viiltely on aina oire jostakin vakavammasta.

Sitä minä ihmettelen.

Tuo masennuskin oli todennäköisesti vanhempien käytöksestä riippuvaa. Monivuotiset perheongelmat alkoivat kasaantumaan ja näkymään nuoressa. Toisaalta hyvässä perheessäkin voi tulla tilanne, jossa nuori alkaa viiltelemään, ryyppäämään ja käyttäytyy täysin holtittomasti. Jos vanhemmat eivät voi asialle mitään, niin hyvä vanhempi laittaa siinä vaiheessa lapsensa hoitoon jonnekin muualle, koska oman elämänsähän se lapsi pilaa käyttämällä huumeita jne.

Moni kuvittelee että hyvä perhe on sama kuin työssäkäyvät vanhemmat ja tarpeeksi rahaa. Viiltely on se verran vakava oire että ei sellaista kovin hyvässä perheessä synny.

Tapaus 1: "Pois kotoa jo vauvana": selvä tapaus, huostaanotto ainoa vaihtoehto.



Tapaus 2: "4-vuotias väkivallan keskellä": huostaanotto lienee ainoa vaihtoehto



Tapaus 3: "Paha olo purkautuu raivona": Hyvin kyseenalaista jutun tietojen perusteella onko huostaanotto oikein. "VAltaklikit ja tulehtuneet suhdekuviot" ovat juuri sellaisia syitä joita alan ihmiset jotka eivät jostain syystä pidä vanhemmista voivat kehittää omasta päästään (uskoen toki niihin itse) perusteiksi huostaanotolle. Päihteiden käyttö toki voi olla asiallinen syykin huostaanottoon, riippuen sen rankkuudesta. Mutta niihin tulehtuneisiin suhdekuvioihin sun muuhun moskaan pitäisi tarjota vanhemmille apua, ei viedä lasta.



Tapaus 4: "Tyttö viiltelee itseään": Huostaanotto on todennäköisesti täysin väärin. Myös tavallisten, hyvien perheiden lapset joskus vaikeassa murrosiässä toimivat noin. Minäkin viiltelin ja sekoilin teininä, mutta siitähän se meni iän ja viisastumisen myötä ohi. Huostaanotto tuntuu aivan liian rajulta keinolta tapauksessa enkä usko että TODELLAKAAN on hyväksi sille nuorelle.



Tapaus 5: "Nuori karkailee kotoaan": Huostaanotto tuntuu rajusti liioitellulta toimenpiteeltä, ja todennäköisesti nuori jatkaa samaa käytöstä uudesta sijoituspaikastaan. Mutta sinänsä huostaanotto ok että tässä tapauksessa sitä halusi myös huoltaja itse.



Tapaus 6: "Huumeruisku paljastaa totuuden": Kuulostaa taas älyttömältä huostaanotolta (tai oikeastaan perhekeskukseen sijoitukselta). Tässä maassa on valtavasti teini-ikäisiä, jotka lintsaavat, välillä juovat, eivät tottele vanhempiaan. Ei heitä kaikkia voi eikä kuulu ottaa huostaan. Se ei vaan ole heille tosiaan hyväksi ellei sitten oikeasti ole siellä kotioloissa vakavaa vikaa (nuori voi kapinoida ilmankin). Huumeruiskuhan tässä tapauksessa löytyi vasta perhekeskukseen sijoittamisen jälkeen, ja voi olla että lapsi on päässyt huumeisiin käsiksi vasta siellä ollessaan. Siinä vaiheessa tietysti kun sitten on jo sairaalassakin yliannostuksen vuoksi, ymmärtää miksi huostaanotto tehdään.

Moni kuvittelee että hyvä perhe on sama kuin työssäkäyvät vanhemmat ja tarpeeksi rahaa. Viiltely on se verran vakava oire että ei sellaista kovin hyvässä perheessä synny.

Minä olen hyvästä perheestä (nooh, rahaa ei ollut koskaan paljoa mutta se ei ole minulle mikään hyvän perheen mittari), mutta silti sairastuin masennukseen, viiltelin ja ryyppäsin. Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon.

-kakkonen-

Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon.

-kakkonen-

antoi tilanteen jatkua vuosia. Kyllä mä lasken perheen hyvyyteen myös sen, paljonko ollaan valmiita tekemään ettei lapsen tarvi kestää vuosien koulukiusaamista.

Minä olen hyvästä perheestä (nooh, rahaa ei ollut koskaan paljoa mutta se ei ole minulle mikään hyvän perheen mittari), mutta silti sairastuin masennukseen, viiltelin ja ryyppäsin. Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon.

-kakkonen-

Olen myös oikeasti hyvästä perheestä eikä sisaruksista kukaan muu oireillut mitenkään. Mutta olin myös koulukiusattu, hyvin yksinäinen ja lisäksi semmoinen luonne jolla vaan aikuistuminen otti koville. Tulipa sekoiltua aika hyvin muutama vuosi, ikävuodet 13-16. Niin ryypättyä, viilleltyä, tehtyä pahojaan, varasteltuakin. Sitten päätin että loppuu tämmöinen meno ja lopetin.

Voin kuvitella, että huostaanotto olisi ollut se viimeinen tikki joka olisi saanut minut luovuttamaan lopullisesti, haistattamaan paskat koko yhteiskunnalle ja olemaan välittämättä enää mistään.

t. 6

Omituista. Eikö tuossa pitäisi mieluummin ottaa huostaan ne kiusaajat kuin kiusattu... Tai oikeammin kiusaamisen ei pitäisi edes olla huostaanoton syynä, kyllähän sen asian pystyy ratkaisemaan muillakin tavoin. Mutta näihin tapoihin ei vissiin resursseja ole, mutta huostaanottooon on??

lapsemme kokemasta koulukiusaamisesta. Kukaan ei kertonut. Hyväkään perhe ei voi aina taata ettei mitään tapahtuisi. Lapsi on nyt niin moniongelmainen, että epävarmaa selviääkö koskaan.

Meillä on niin suirkea perhe, että emme tienneet lapsemme kokemasta koulukiusaamisesta.

Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon.

-kakkonen-

antoi tilanteen jatkua vuosia. Kyllä mä lasken perheen hyvyyteen myös sen, paljonko ollaan valmiita tekemään ettei lapsen tarvi kestää vuosien koulukiusaamista.

Olen aina ollut sellainen syrjään vetäytyvä ihminen, joka pitää ongelmat sisällään. Aika vaikea vanhempieni oli puuttua tilanteeseen jos en kerran asiasta puhunut. Juteltiin jokunen vuosi sitten asiasta ja he myönsivät, että epäilivät kiusaamista mutta uskoivat minun puhuvan jos asia olisi niin. Eli ei todellakaan käy syyttäminen vanhempiani.

Huostaanotto sinällään oli helpotus. Pääsin pois tuosta koulusta (siirryin kouluun, joka oli nuorisokodin vieressä) ja aloin saada elämääni järjestykseen. Ryyppääminen jäi pois, mikä tietenkin edeauttoi toipumista masennuksesta jne.

Kaikin puolin näen huostaanoton positiivisena asiana omalla kohdallani. On vaikea arvioida, mikä tilanne olisi nyt ilman lastensuojelun apua.

Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon.

-kakkonen-

antoi tilanteen jatkua vuosia. Kyllä mä lasken perheen hyvyyteen myös sen, paljonko ollaan valmiita tekemään ettei lapsen tarvi kestää vuosien koulukiusaamista.

edes kertonut vanhemmille, eikä kellekään muullekaan kiusaamisesta. Se oli minusta jotenkin häpeä, en halunnut olla vanhempien tai opettajien seurassa kiusattu luuseri vaan esitin ihan toisenlaista. Kärsin itse tuskani ja keräsin vitutusta sisääni vaan, kotona näyttelin että kaikki on hyvin (paitsi että sitten teini-iässä repesi). Jotkut vaan on sen luonteisia.

Oli niin kiltti, että ei halunnut ilmeisesti mitään hälinää asiasta ja toisaalta saattoi pelätä kiusaamisen lisääntyvän. Varmuutta ei ole, koska ei lapsi halua puhua asiasta.

siihen että lapsi kertoisi huolistaan ja kiusaamisesta tms. Se on tärkeää ihan siksikin että lapsi oppii ongelmanratkaisutaitoja ja ennen kaikkea pyytämään ja vastaanottamaan apua. Siitä on hirveästi hyötyä myös aikuisena.

Huostaanotetun lapsen laitoshoito kustantaa yli 50 000 euroa vuodessa. Sillä rahalla perhe ja lapsi saisi yli 400 tuntia psykologikäyntejä, perhetyöntekijän yms.



Pitäisi ensin tehdä kaikki mahdollinen ennen huostaanottoa. (tietysti tapauksesta riippuen)

Tuo masennuskin oli todennäköisesti vanhempien käytöksestä riippuvaa. Monivuotiset perheongelmat alkoivat kasaantumaan ja näkymään nuoressa. Toisaalta hyvässä perheessäkin voi tulla tilanne, jossa nuori alkaa viiltelemään, ryyppäämään ja käyttäytyy täysin holtittomasti. Jos vanhemmat eivät voi asialle mitään, niin hyvä vanhempi laittaa siinä vaiheessa lapsensa hoitoon jonnekin muualle, koska oman elämänsähän se lapsi pilaa käyttämällä huumeita jne.

Miksi noita muita lapsia ei edes tutkittu jos nuoren käytös on vanhemmista kiinni. Poika ei siis ollut masentunut mutta kaikkea muuta tolloilua löytyy.

Huostaanotetun lapsen laitoshoito kustantaa yli 50 000 euroa vuodessa. Sillä rahalla perhe ja lapsi saisi yli 400 tuntia psykologikäyntejä, perhetyöntekijän yms. Pitäisi ensin tehdä kaikki mahdollinen ennen huostaanottoa. (tietysti tapauksesta riippuen)

Mutta kun tuo taulapää ei tullut niihin tapaamisiin, yksin siellä kävin mieheni kanssa. Kun piti hakea koulusta psykiatrille, poika oli kadonnut jne.

Taustalla oli vuosien koulukiusaaminen, joka kärjistyi tuohon. -kakkonen-

antoi tilanteen jatkua vuosia. Kyllä mä lasken perheen hyvyyteen myös sen, paljonko ollaan valmiita tekemään ettei lapsen tarvi kestää vuosien koulukiusaamista.

Minä taistelin neljä vuotta kun poikaa kiusattiin koulussa. Todellakin taistelin joka rintamalla. Mutta kun 7:ää poikaa ei voinut siirtää pois koulusta ja psylologit epäilivät että omani on jo niin uhriutunut, että joutuisi samaan ralliin uudessa luokasa, tilannetta piti vain sietää. Lääninhallitus oli mukana tässä tapauksessa myös aktiivisesti koulun rehtorista puhumattakaan. Yläkoulun sai olla rauhassa. Mutta vammoja jäi.