Lapsen kokeiden numerot usein alle KA:n :(

Toki kannattaa lasta tsempata parempaan, mutta eihän tuo vielä kerro tulevasta. Opiskeluhalut voivat herätä myöhemmin, kun lapsi pääsee opiskelemaan mieleistä alaa.



Itse en peruskoulussa ja lukiossa juurikaan panostanut useimpiin aineisiin, kun eivät kiinnostaneet. Olin laiska tekemään läksyjä, ja huonoja numeroita tuli. Nyt olen vastavalmistunut FM ja hyllyssäni komeileva tutkintotodistus sisältää pääosin kiitettäviä arvosanoja.

Opiskelutekniikassa voi olla ongelmia. Pojat myös usein kypsyvät hitaammin ja pärjäävät huonommin koulussa.

tarkkaavuuden ja itsesäätelyn kehittymättömyydestä. Jos keskustelet lapsesi kanssa, varmaan voit arvioida hänen päättelykykyään, ngelmanratkaisukykyään. muistiaan ja tapaansa hahmottaa asioita jne. ja ne antavat osviittaa, millaiset lapsen kognitiiviset kyvyt ovat.

Minä en ole koskaan häneltä vaatinut kympin suoritusta vaan olen aina kehunut ja kannustanut, vaikka olen ollutkin salaa pettynyt huonoihin koetuloksiin. Hän itse vaatii itseltään paljon ja pettyy heti, jos ei osaa jotakin asiaa helposti, ja alkaa sättiä itseään. Hän kehittää kokeista omituisen pelon kierteen joiden lopputuloksessa toteutuu se, ettei hän osaakaan. Olen yrittänyt katkaista kierrettä puhumalla loputtomasti, kannustamalla ja kehumalla, mutta en ole keksinyt vielä miten tämä ratkaistaan.

Hänellä voisi olla ideoita miten auttaa poikaa. Kuulostaa alisuoriutumiselta perusongelma. Onneksi olet ollut kannustava ja kehuva, se on varmasti ollut just oikea tapa käsitellä asiaa, rohkaisua ja perusluottamusta itseensähän lapsi selvästi tarvitsee. Ehkä pojan temperamentissakin on piirteitä, jotka vaikuttavat tilanteeseen, esim. lapsi tarvitsee apua sinnikkyyden ylläpitämisessä. Suhtautuuko lapsen isä yhtä kannustavasti poikaan? Ehkä myös lapsi kokee vertaisryhmässä paineita, jotka vaikuttavat koulutyöskentelyyn laajemmin.

Samaa kauraa täällä! Tyttö, mielestäni "arkielämässä" fiksukin, saa kokeista luokkaa 7-8 (joskus joku ysikin joukossa, matikassa tai luonnontieteissä). Kielissä numerot järjestään alle ysin vaikka näemme (lähes) järjettömästi vaivaa kokeisiin luvussa ja läksyissä. Kolme tuntia menee heittämällä. Likka on nyt 11, ei todettuja oppimisen ongelmia, koulu ei anna tukiopetusta, vetoaa, että vanhempien pitää itse opettaa (eli ei resursseja ellei diagnoosia). Tässä suossa sitten tarvotaan. Tyttö on uneksija, on alisuoriutuja, siis sikäli erilainen kuin poikasi, eli häntä (meidän tyttöä siis) ei kiinnosta hyvät arvosanat, on tyytyväinen seiskaankin. Viime aikoina pientä muutosta ollut ehkä ilmassa.... Ja siis selvyyden vuoksi, en minäkään kymppejä kymppien vuoksi haluaisi vaan juurikin vieraat kielet ja äidinkieli ovat TÄRKEITÄ asioita osata hyvin nykypäivänä. Mutta juu. Joku nyt varmaan tulee kivittämään mua kun "preppaan" lastani mutta oikeastaan tarkoitus oli vain antaa (ja saada) vertaistukea. Ei ne kaikki "akateemisten" lapset seuraa vanhempiaan opintiellä helppoudessa ja halukkuudessa :)!

päivässä luetetaan 11-vuotiasta! Hei, maailmassa on muutakin kuin koulu. Lapsi tekee lapselle sopivan määrän töitä ja sen on riitettävä.



Olen itse opettaja ja oma tyttönikin on ihan tavallinen taapero kouluasioissa. En todellakaan ala prepata yhtään enempää. En halua lapsestani loppuunpalanutta ja hermoheikkoa. Ja kyllä, itse olen ollut se oppilas, jolla oli keskiarvo 9.8 ja kuusi ällää. Silti tyttöni ihan tavallinen seiskan oppilas. Mutta elämässä pärjää pienemmälläkin. Pääasia, että oppii tekemään säännöllisesti työtä (ei tarkoita kohtuutonta määrää) ja huolehtii asioistaan, osaa toimia toisten kanssa ja ennen kaikkea kehittyy tasapainoiseksi aikuiseksi.

Luulisi, että olisit jo huomannut läksyjä tehdessä tai kokeisiin valmistautuessa jos jotain olisi.Kolmannella kuitenkin kokeeton aika helppoja. Et kai vaadi häneltä liikoja jos itsellesi on ollut kaikki hyvin helppoa jos hän siksi jännittää kokeita?

Oma tyttäreni on myös kolmosella ja hän jännittää kokeita nähtävästi paljon ja rupeaa hutiloimaan jos aika alkaa loppumaan. Numerot on kyllä aina olleet 9-10 eli tosi hyviä mutta ne virheet mitä on tullut on ihan huolimattomuus virheitä.

loputtomiin pitää kysellä vaikka englannin sanoja ja poika alka ajännittää jopa tässä tilanteessa. Kaikkea on kokeiltu ja mä olen kieltäytynytkin kyselemästä ja sanonut että ei niiden unohtaminen maailmaa kaada. Mutta poika VAATII kyselemään. Ymmärrän sua hyvin, sinä toinen preppaaja tässä ketjussa.



Meillä tässä on selvää jännittämistä ja pojalle ominaista pedanttiutta taustalla. Mitenkähän sitten saada toinen rentoutumaan, jaa-a. Olen opetellut hieman jopa hypnoosia, kun saan pojan rentoutettua, sanon ettei ole mitään jännittämistä jne.



Kaksi ekaa luokkaa meni tosi helposti koska poika osasi jo lukea ja laskea ennen kuin meni kouluun, mutta nyt tehtävien muututtua hieman helpommiksi meillä on tullut koulusta hankalaa.