Paino yli 100 kiloa: "Lihavuudesta ei ole minulle haittaa, vaan muiden asenteista"

Ikinä en ole saanut niin paljon positiivista huomiota kuin silloin kun BMI oli 17,5. Kun se on päälle 30, saa kivasti ilmaisia ravitsemusneuvoja. 25 vuotta kaikki kaloritaulukot ullkoa osannut niitä kaipaakin.

Mä en edes lukenut tuota tuon mimmin kirjoitusta, mutta ymmärrän hyvin kuinka ärsyttävää on kuunnella muiden lässytyksiä ylipainosta ja sen vaaroista ja plaa plaa plaa.



Mä olen 158cm ja painan 110 kg. Olen syömishäiriöinen, kroonikko jo. En jaksa enää tapella asian kanssa, koska terapiat on käyty ja laihdutusyritykset johtaa aina lopulta vain painon nousemiseen. Syön terveellistä perusruokaa ja mässään herkkuja. Eikä niitä edes todellakaan tarvitse mitenkään älyttömän paljon syödä eikä joka päivä, että saa painon pysymään tässä. Niin ja kun katselen taaksepäin, mä olen lihonut 30 kg 15 vuoden aikana. Se tarkoittaa paria kiloa vuodessa. Tämä lähinnä niille, jotka aina jaksaa taivastella miten joku voi syödä niin ja niin paljon ja koko ajanhan sitä pitää suklaata nassuttaa että saa syötyä itsensä niin lihavaksi..



Onneksi en muilla elämän osa-alueilla ole antanut ylipainon haitata, en häpeä itseäni, liikun 3-4krt/vko ( kuntosalia, ryhmäliikuntaa, uintia, hiihtoa, kävelyä), mull aon ihana menestyvä mies ja kolme tervettä lasta, jotka olen kantanut, synnyttänyt ja imettänyt ilman ongelmia. Lisäksi myös oma ura on hyvässä jamassa.



Niin ja hitto, olen tervekin edelleen näin 35-vuotiaana. En elä odotelleen sairauksia enkä jaksa ymmärtää miksi mun sairastumiseni on niin paljon pahempaa ja enemmän mun syytä kuin jonkun hoikemman ihmisen. Kaikilla meillä on riskimme tässä elämässä.



Se muuten on ihan tosissaan tutkittua, että lihavuus ei ole yhtä haitallista kuin liikkumattomuus. Tai tupakointi. Mutta kukapa sav-mamma sitä jaksaisi hyökätä röökaavan liikkumattoman laihaläskin kimppuun, vaikka todennäköisesti siinä on teidän veroeurojenne todellinen kuluttaja.

Ikinä en ole saanut niin paljon positiivista huomiota kuin silloin kun BMI oli 17,5. Kun se on päälle 30, saa kivasti ilmaisia ravitsemusneuvoja. 25 vuotta kaikki kaloritaulukot ullkoa osannut niitä kaipaakin.

Että sä lihavampana olet mielialaltasi ja itsetunnoltasi huonommassa jamassa, häpeilet itseäsi jne.

Mulla on meinaan ihan päinvastainen kokemus...

Ketään ei tietenkään saa kiusata, haukkua tai syrjiä. Se on aivan itsestäänselvä asia sivistyneelle ihmiselle. Silti on aivan turha myöskään väittää, että syö terveellisesti ja liikkuu paljon, jos on sairaalloisen ylipainoinen. Minusta jokainen aikuinen ihminen saa olla senpaksuinen kuin on, mutta valehtelu ärsyttää.

En enää syötäkkään. Mutta syötin noin viiden vuoden ajan eikä lapselle sitä vahinkoa korjata niin nopeasti. Siihen johti monet syyt, joista varmasti yksi oli oma kieroutunut suhtautumiseni ruokaan ja syömiseen sekä oma lihavuuteni.



Olen taistellut sen kanssa koko ikäni. Sain lapseni 20kg ylipainoisena ja laihdutin raskauskilot lapseni ollessa 2 vuotias. Tämän jälkeen meitä kohtasi suuri suru, kun lapsen isä päätti ettei elämä meidän kanssa ole hänen elämäänsä ja häipyi. Palasin vanhoihin syömistottumuksiini ja lohdutin lastanikin herkuilla.



Vasta kun itse pääsin asiasta yli koitin korjata tilannetta mutta vaikeaa se on ollut. Nyt kun lapseni tosiaan tajuaa jo olevansa lihava niin itkee sitä ja luulee sen olevan syy, että isä lähti :`( Lisäksi vihaa liikuntaa kun kaikki tuijottaa, vihaa uimista kun ihmiset arvostelee. Vielä nykyäänkin joudun tekemään töitä etten sorru hellimään lasta ruualla. Minulle tekee vaan niin pahaa seurata kun lapsi kärsii ja itkee isänsä perään. Isää ei lapsi eikä tämän hyvinvointi kiinnosta. Häntä kiinnostaa vain huumeet ja narkkaaminen ja omat seuraavat kiksit.



Ja itse kyllä vakaasti uskon, että se haukkuminen huonontaa itsetuntoa eikä niinkään se lihavuus. Haukkuminen ei tee ketään ihmistä laihaksi! Se että julkisesti kiusataan lihavuudesta ei saa toista ihmistä laihtumaan. Se pahoittaa vaan toisen ihmisen mielen. Laihtumiseen tarvitaan monia keinoja ja tukitoimia ja haukkuminen ei ole yksi niistä.



39

Ikinä en ole saanut niin paljon positiivista huomiota kuin silloin kun BMI oli 17,5. Kun se on päälle 30, saa kivasti ilmaisia ravitsemusneuvoja. 25 vuotta kaikki kaloritaulukot ullkoa osannut niitä kaipaakin.

Että sä lihavampana olet mielialaltasi ja itsetunnoltasi huonommassa jamassa, häpeilet itseäsi jne.

Mulla on meinaan ihan päinvastainen kokemus...

Psyyke on itse asiassa ollut paremmassa kunnossa kun painoa on ollut paljon.

Hoikimmilleni päästäkseni olen voinut huonosti, ollut masentunut ja fyysisestikin heikko, on ollut vaikea päästä edes sängystä ylös.

Mä en edes lukenut tuota tuon mimmin kirjoitusta, mutta ymmärrän hyvin kuinka ärsyttävää on kuunnella muiden lässytyksiä ylipainosta ja sen vaaroista ja plaa plaa plaa.

Mä olen 158cm ja painan 110 kg. Olen syömishäiriöinen, kroonikko jo. En jaksa enää tapella asian kanssa, koska terapiat on käyty ja laihdutusyritykset johtaa aina lopulta vain painon nousemiseen. Syön terveellistä perusruokaa ja mässään herkkuja. Eikä niitä edes todellakaan tarvitse mitenkään älyttömän paljon syödä eikä joka päivä, että saa painon pysymään tässä. Niin ja kun katselen taaksepäin, mä olen lihonut 30 kg 15 vuoden aikana. Se tarkoittaa paria kiloa vuodessa. Tämä lähinnä niille, jotka aina jaksaa taivastella miten joku voi syödä niin ja niin paljon ja koko ajanhan sitä pitää suklaata nassuttaa että saa syötyä itsensä niin lihavaksi..

Onneksi en muilla elämän osa-alueilla ole antanut ylipainon haitata, en häpeä itseäni, liikun 3-4krt/vko ( kuntosalia, ryhmäliikuntaa, uintia, hiihtoa, kävelyä), mull aon ihana menestyvä mies ja kolme tervettä lasta, jotka olen kantanut, synnyttänyt ja imettänyt ilman ongelmia. Lisäksi myös oma ura on hyvässä jamassa.

Niin ja hitto, olen tervekin edelleen näin 35-vuotiaana. En elä odotelleen sairauksia enkä jaksa ymmärtää miksi mun sairastumiseni on niin paljon pahempaa ja enemmän mun syytä kuin jonkun hoikemman ihmisen. Kaikilla meillä on riskimme tässä elämässä.

Se muuten on ihan tosissaan tutkittua, että lihavuus ei ole yhtä haitallista kuin liikkumattomuus. Tai tupakointi. Mutta kukapa sav-mamma sitä jaksaisi hyökätä röökaavan liikkumattoman laihaläskin kimppuun, vaikka todennäköisesti siinä on teidän veroeurojenne todellinen kuluttaja.

158cm pätkä ja painoa 110kg? Käy ostaan tekoparta, ja pääset ilman meikkejä esittämään kääpiötä Hobbitin tokaan osaan! :D

Tai no, noilla massoilla kelpaisit jo, mitä ne olikaan, olifantiksi?!? :D

Mä en edes lukenut tuota tuon mimmin kirjoitusta, mutta ymmärrän hyvin kuinka ärsyttävää on kuunnella muiden lässytyksiä ylipainosta ja sen vaaroista ja plaa plaa plaa.

Mä olen 158cm ja painan 110 kg. Olen syömishäiriöinen, kroonikko jo. En jaksa enää tapella asian kanssa, koska terapiat on käyty ja laihdutusyritykset johtaa aina lopulta vain painon nousemiseen. Syön terveellistä perusruokaa ja mässään herkkuja. Eikä niitä edes todellakaan tarvitse mitenkään älyttömän paljon syödä eikä joka päivä, että saa painon pysymään tässä. Niin ja kun katselen taaksepäin, mä olen lihonut 30 kg 15 vuoden aikana. Se tarkoittaa paria kiloa vuodessa. Tämä lähinnä niille, jotka aina jaksaa taivastella miten joku voi syödä niin ja niin paljon ja koko ajanhan sitä pitää suklaata nassuttaa että saa syötyä itsensä niin lihavaksi..

Onneksi en muilla elämän osa-alueilla ole antanut ylipainon haitata, en häpeä itseäni, liikun 3-4krt/vko ( kuntosalia, ryhmäliikuntaa, uintia, hiihtoa, kävelyä), mull aon ihana menestyvä mies ja kolme tervettä lasta, jotka olen kantanut, synnyttänyt ja imettänyt ilman ongelmia. Lisäksi myös oma ura on hyvässä jamassa.

Niin ja hitto, olen tervekin edelleen näin 35-vuotiaana. En elä odotelleen sairauksia enkä jaksa ymmärtää miksi mun sairastumiseni on niin paljon pahempaa ja enemmän mun syytä kuin jonkun hoikemman ihmisen. Kaikilla meillä on riskimme tässä elämässä.

Se muuten on ihan tosissaan tutkittua, että lihavuus ei ole yhtä haitallista kuin liikkumattomuus. Tai tupakointi. Mutta kukapa sav-mamma sitä jaksaisi hyökätä röökaavan liikkumattoman laihaläskin kimppuun, vaikka todennäköisesti siinä on teidän veroeurojenne todellinen kuluttaja.

Kuulostat todella terveeltä, kauniilta nuorelta äidiltä. Paino ei ole sinulle mikään ongelma.

Lol joo varmaan. Puolustelet sillä että painoa ei ole tullut kun "vain" 2 kiloa vuodessa! Äärimmäisen lyhyeen pituuteesi suhteutettuna, tuo 80 kiloakin oli aivan hirvittävästi. Ja jos 2 kiloa vuodessa on mielestäsi ok, ajattelitko että samaan tahtiin mennään ja 60 vuotiaana painoa on kiloissa enemmän kuin pituutta senteissä? Niinhän tuo sinun suuntautumisesi menee.

On muuten naurettava tekosyy tuo urheilua 3-4 kertaa viikossa. Varmasti et hoida sitä kunnolla, ja syöt edelleen aivan liikaa. Painoa sinulla on sen verran että energiaa sinulla kuluu pelkkään lounaasi paskantamiseen enemmän kuin normaalipainoisella ihmisellä tunnin kuntosalitreeniin kunnon painoilla. Jos söisit normaalisti ja urheilisit oikeasti, painoa sinulla ei voisi olla noin paljoa.

Repesin tähän lausahdukseen: tarvittaessa kävelen useamman kilometrin.

Ei vaiskaan. Itselläni on ylipainoa. Olen kuitenkin normaalin rajoissa, mutta yhtään ei saa kertyä lisää. Mietin teitä selvästi ylipainoiset esim 140 kg, eikö missään kohtaa tule se kauhun tasapaino vastaan, että nyt vaan paino pidettävä kurissa.

Siis tarvittaessa useamman kilometrin? Mä käyn lähes joka päivä tavallisen arkiliikunnan lisäksi lenkillä, ja kilometrejä tulee 8-10. Mun mielestä on ihan normaalia että ihminen pystyy kävelemään ja jopa juoksemaan useita kilometrejä, ei se ole mikään kehumisen arvoinen asia?

Olen tullut siihen tulokseen, että lihavilla on vääristynyt kuva sekä syömisistään että liikkumisistaan. Ne, jotka väittävät syövänsä terveellisesti syövät todellisuudessa niin suuria annoksia ettei laihtuminen ole mahdollista.

Ainiin, ja sinä joka väitit että hiilihapolliset juomat sekoittaa aineenvaihdunnan, onko sinulla jotain faktaa johon perustat tämän?

Itse juon päivittäin hiilihapollisia juomia, mitat on 168/59 ja parin kilon pudotus onnistuu ilman suurta vaivaa jos paino tuntuu nousevan.

juu eli aina välillä uutisoidaan että light limpparit lihottavat, mutta siis tosiasiassa homma on näin että ne saattavat nostaa ruokahalua, joten tällöin kyllä lihoo jos syö sen kasvaneen ruokahalun mukaan, mutta muuten ei hätää. :)

Mitä helvettiä. Ihmisen luusto ei paljoa paina ja ovat keskimäärin aikalailla samaan luokkaa pituudesta riippuen. Miten läski voi olla "siroluinen"?



Ja tämäkin vielä: "Siroluisena ja lyhyenä Pyry löytää vaatteita". Ymmärrän lyhyyden helpottavana tekijänä, mutta miten helvetissä auttaa että on mukamas siroluinen, jos niiden päällä on yli sata kiloa läskiä?



Nyt joku selventäkää! :O

tunteita.



No, kai parikymppiselle pitää antaa naivius anteeksi. Katotaan, mikä on kunto ja vointi 40-vuotiaana.



Sitä kun uskoo olevansa kuolematon. Niin minäkin uskoin. Vaan niinpä olen joutunut nyt 40 täytettyäni miettimään uusiksi monta asiaa: unirytmin, liikunnan, syömiset, työn ja vapaa-ajan suhteen. Nuorena jaksaa vaikka söis paskaa ja painais 100 kiloa. Ikävä totuus on, että sama ei päde nelikymppisenä.



Olen tuossa normiBMI:n rajoilla ja jos antaisin ittelleni löysää, olisin hyvin pian 35:ssä ja sitten alkaisi todella paukkua nivelet ja maksat ja kaikki.



Ah nuoruus ja tyhmyys.....ja mitä enemmän ikää, sitä perkeleen vaikeampi on muuttaa tapojaan. Sen tulee tuokin Pyry huomaamaan.

Lihavat tuijottavat liikaa omaan napaansa. Totta, että keho on heidän, mutta maailmassa, jossa lihavuus (länsimaissa) on jo suuri ongelma, on itsekeskeistä ajatella että "mun keho, mun läskit". Esimerkiksi ravinnon tuottata hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi lihavilla, pikaruokaa kuluttavilla ihmisillä, kuin terveellisesti syövillä. Ja kaikki, myös intian nälässä olevat katulapset kärsivät seurauksista. Puhumattakaan ylipanon terveydenhuoltoa kuormittavista seurauksista... Veroissahan sen sitten näkee!

Ihan ihme touhua tuollainen (sairaanloisen) ylipainon puolustaminen ja ihannointi, kun fakta on, ette se ole IKINÄ terveellistä!

Ylipainoa vakavampi globaali ongelma on juuri mainittu YLIPANO, josta seuraava väestöräjähdys tuhoaa tämän pallomme.

Kaikki sympatiani sinulle ja lapsellesi.

Todella törkeää käytöstä arvostella lapsesi ulkonäköä. Meidän pitäisi kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiämme, erityisesti lapsia.



Olet hyvä äiti.

Mitä helvettiä. Ihmisen luusto ei paljoa paina ja ovat keskimäärin aikalailla samaan luokkaa pituudesta riippuen. Miten läski voi olla "siroluinen"?

Ja tämäkin vielä: "Siroluisena ja lyhyenä Pyry löytää vaatteita". Ymmärrän lyhyyden helpottavana tekijänä, mutta miten helvetissä auttaa että on mukamas siroluinen, jos niiden päällä on yli sata kiloa läskiä?

Nyt joku selventäkää! :O

Samaa ajattelin, oli muutenkin toimittajalta melkoista sekasotkua ja tajunnanvirtaa koko juttu. Höpinä hyppi aiheesta toiseen ilman mitään punaista lankaa ja oli vielä monta sivua pitkä.

Sellaisiksi, kuten tahdon.

niinkuin nuori nainen saa ollakin. Varmaan ajankohtaista ei ole painon tarkkailu vaan tuo terapia ja ihmisenä kasvaminen hänelle. Kylmä totuus silti on, että lihavuus on terveysriski. Jos on hyvät geenit, ei välttämättä sairastu nuorena. Vähintäänkin se silti rasittaa sydäntä ja niveliä.

Hienoa että on kuitenkin menossa elämässä eteenpäin eikä ole jäänyt surkuttelemaan osaansa.

Katsotaan, mitä mieltä on sitten.

olen itse reilut 90kg ja voin suoraan sanoa, että ylipainosta on haittaa. Olen ollut suurimman osan elämästäni hoikka ja urheilullinen ja monenkymmenen kilon ylipaino rasittaa elimistöä pahasti. Se että jaksaa nousta muutaman kerroksen rappuja hengästymättä ei kerro vielä hyvästä kunnosta.



Ja jos ihminen todella lenkkeilee päivittäin reippaasti koiran kanssa ja pitää syömisen kohtuudessa niin hän laihtuu varmasti.



Ymmärrän tyttöä, noin pahasti ylipainoisena on rankkaa - mutta on vain pään pistämistä pensaaseen ja tosiasioiden kieltämistä jos väittää, ettei reilusta ylipainosta ole haittaa.

Sääliksi kävi juttua lukiessa :(

Koskaanhan ylipainoinen ei myönnä, että ylipaino haittaisi elämää. Ylipainoiset ovat aina niin terveitä ja hyvävointisia ettei tosikaan. Muut ihmiset ovat ilkeitä, kun eivät ymmärrä (sairaalloisen) ylipainon olevan täysin normaalia.

Minusta lihavien mollaaminen menee reippaasti yli. Kyllä läskikin voi olla kohtalaisessa fyysisessä kunnossa. Mulla on bmi 26 ja näytän tyypilliseltä läskinpulskealta kotiäidiltä, silti hölkkään monta kertaa viikossa ja mulla on meidän naisjummparyhmän ylivoimaisesti paras lihaskunto. Valovuosia edellä esim. ryhmän hoikkia laihaläskiparikymppisiä.