+35v. pikkukakkosesta haaveilevat

Mä olin siis 36v. kun vauva syntyi ja hyvin olen jaksanut. Toki välillä vähän väsyttää, mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvin on mennyt. Tämä vauva on mulle siis jo toinen lapsi, olen saanut esikoiseni 24-vuotiaana ja musta tuntuu, et silloin olin paljon väsyneempi, mitä tämän vauvelin kanssa nyt. Toki elämäntilanteeni on muutenkin tällä hetkellä paljon tasapainoisempi, silloiselta mieheltäni ei paljon tukea tippunut vauvanhoitoon :-/ Nykyinen mieheni on (onneksi) ihan eri planeetalta verrattuna esikoisen isään.



Joo, toki tiedän, et stressaaminen ei auta yhtään raskautumisessa. Mietinkin tossa tänään, että imetän suosiolla vielä pari kuukautta, jos vauveli sitä haluaa ja tuossa 10-12kk iässä vois koittaa vieroittaa rinnalta. Jospa alkais sit ovulaatioitakin näkymään ;-) Siihen asti heilutellaan peittoa "ihan muuten vaan" ;-)

taas vähän ylöspäin :-)

Meillä tenava nyt 10 kk ja minä olen 38 vuotias ja tahtoisin kovasti toista lasta (toki miehenikin tahtoo mutta ei stressaa asiasta samoin kuin minäkään). Hirvittävä pettymys taas kun menkat alkoi... Muutaman kerran päivässä minäkin imetän. Vaikea olla stressaamatta asiasta kun kello tikittää ja kovaa!! Pääasiahan on että saatiin edes tuo yksi ihanuus... Silti en malttaisi odottaa sitä, koska jäisi menkat tulematta! Itse en ole ovulaatiota sen kummemmin tarkkaillut, täytyypä ostaa niitä testejä.

vaikka olin jo niinkin vanha kuin 30, 33, 37 ja 40 v.

tuloksena 5 upeaa lasta.

..pa tätä vähän, up! :-)

Ihan hyvät mielessä siis :)

alettiin haluamaan toista ja haluttiin se pian. Siinä meni reilu vuosi ennen kuin onnistui, mutta stressattin tosi paljon, kun haluttiin pienet ikäerot ja hyvät äitiysrahat. Kolmannesta ei stressattu ollenkaan, päätettiin, että tulee sitten kun tulee ja tärppäsi heti.

Itse olen nyt 36 v. ja mietin iltatähteä. Olen miettinyt, että jaksaako sitä enää tässä iässä. Jos joudun valvomaan normaalia enemmän, niin olen tosi väsynyt koko päivän.

Miten sä olet pärjännyt?

Te tiedätte kai, mitä haluatte. Jos tähän ryhdytte, toivottavasti voimanne todella riittävät, tuli mitä tuli. Esikoisenne tarvitsee paljon huomiota ja syliä vielä pitkään. Minä olen saanut kaksi lapsistani 35- ja 39-vuotiaana. Neljä vuotta oli meille sopiva ikäero. Mielestäni on kohtuutonta pienelle, jos hän menettää vauva-asemansa liian pian. Olen monta kertaa nähnyt, kuinka esikoista pidetään isompana kuin hän on ja mustasukkaisuus on valtava - vaikka vanhemmat eivät sitä myöntäisikään.

Itse kohta 35v. ja niin kovin toivoisin ehkä sen neljännenkin vielä. On jotenkin kamalan lopullista ajatella, että nämä lapset olisivat nyt tässä :( en tahdo ajatella niin, tosin saattaa kyllä olla, ettei mies halua enää lapsia. Emme ole siis asiasta puhuneet, sillä pienin on vasta sen 2v.



Paljon stressitöntä aikaa, niin varmasti natsaa ;)

Mulla toinen tulossa ja olen sen synnyttyä sen 37 v. Esikoinen parivuotias ja imetän vielä noin kerran päivässä illalla ennen kuin nukahtaa. Nykyään ei oo enää ihan jokapäiväistäkään, vaan välillä tulee parikin vuorokautta väliä.



Mulla jatkui ovulaatiot normaalisti ekan synnytyksen jälkeen täysimetyksestä huolimatta. (Tunnen ne voimakkaana kipuna jomman kumman munasarjan kohdalla ja aina tasan 15 pv siitä alkaa menkat). Eka ovis oli 3 vk synnytyksestä ja ekat menkat tosiaan 2 vk siitä. Sen jälkeen aloitin minipillerit, kun ihan heti ei haluttu toista.



Sit kun jätin pillerit pois, eka ovulaatio tuli n. 2½ vk siitä. Siitä ei tärpännyt, mutta toisesta tärppäs. Se meni varhain kesken. Onnistunut raskaus alkoi 6. kierrossa pillereiden lopetuksen jälkeen. Samassa kierrossa kun menin gynelle ultraan tarkistuttamaan, että onko siellä kaikki kunnossa! Nyt on keskiraskaus menossa.



Jos ovuloiminen mietityttää niin ehkä sinäkin voisit käydä gynellä ultrassa kierron puolenvälin jälkeen? Edellyttäen siis, että menkat ovat suunnilleen säännölliset. Kaikilla ei tosin ovis osu puolikuun kohdalle, vaan vähän ennen tai jälkeen. Mutta jos menkkasi ovat edes jotakuinkin n. +-30 pv niin käy vaikka viikkoa ennen kuin ootat menkkoja. Gyne näkee munasarjat ultraamalla, että onko ovulaatio tapahtunut kyseisessä kuussa vai ei. Ja näkee myös onko kohdun limakalvo otollinen raskaudelle jne.



Luulisin, että liikaa ei kannata stressata silti sen oviksen ajankohdan kanssa. Mahdollisimman paljon seksiä kannattaa yrittää harrastaa. Kaiketi joka toinen päivä pitäis riittää siihen, että aina olis siittiöitä tarjolla, jos se munasolu sieltä ilmaantuu.



Jos selviää, ettet ovuloi tai ovuloit epäsäännöllisesti niin siihen on aika helppo hoito. Mulla on useita tuttuja, joilla se on ihan suun kautta otettavilla lääkkeillä saatu aikaiseksi ja kaikilla on raskaus alkanut aika nopeasti ja sujunut hienosti tuottaen terveet lapset. Meidän iässä ei kauheen kauan kantsi aikailla. Yli35-vuotiaille suositellaan, että tutkittais vähän, jos ei 6 kk:n aikana tule raskaaksi. Minä tosiaan kävin 6. kierron kohdalla ultrattavana ja sattumalta onnistui just siinä kuussa.



Toivotan sulle onnea! Toivottavasti saatte pikkukakkosen pian esikoiselle kaveriksi!

testasitko kuinka monta päivää ja missä vaiheessa kiertoa? En näe mitään syytä, miksi et tulisi piankin uudestaan raskaaksi...Jätä ne testitikut pois ja nauttikaa olostanne (usein) seuraavan kierron aikana.



Saatat olla raskaana nopeammin kuin luuletkaan. Ja juu, itse olen saanut toisen lapsen 36 vuotiaana ja kolmannen 38 vuotiaana(täytin 39 kuukauden kuluttua synnytyksestä). Neljäs on vielä mahdollinen, joskaan ei tällä hetkellä ihmeemmin suunnitelmissa. Olen 40v.

ja kun tärppäs tuli keskenmeno viikolla 12. Kamala suru päällä. :(