Lue keskustelun säännöt.
Tein positiivisen raskaustestin, en tiedä mitä teen. Auttakaa!
10.12.2012 |
En luonnollisesti voi kertoa tästä kenellekään, sillä lähipiirini tuskin mahdollista aborttia hyväksyisi.
Olen ilmeisesti raskaana, hyvin alkuvaiheessa vasta. Muuten vauva olisikin ihan tervetullut mutta ei vielä, ymmärrättekö? Olen väliaikaisesti ihan kauheasssa työpaikassa, josta haluaisin eteenpäin mutta kuka nyt raskaana olevaa naista palkkaisi? Ja kuka palkkaisi naisen, jolla on pieni lapsi ja joka ei voi tehdä pitkiä työpäiviä, työmatkoja tms.
Minua siis huolettaa se, että olen sitten tulevaisuudessa jumissa tuossa samassa kauheassa työssä ikuisesti, en koskaan pääse pois.
En myöskään tiedä miten äitiyslomat tms. menee (en asu Suomessa), eikä minulla olisi rahaa yksityisiin päiväkoteihin jne....
Mitä tekisitte?
Kommentit (61)
pidempi äitiysloma kuin 6viikkos ;), taitaa olla jopa 6 kk nykyään.
Olen ollut samassa tilanteessa, pidin vauvan, asiat menivät kaikin puolin pieleen. Muutin yh:ksi Suomeen sosiaalitukien varaan. Lapsen ollessa 1,5v sain vakituisen työn, pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Meillä on 3 yhteistä lasta joista kenenkään aikana minulla ei ole joko ollut vakituista työtä, tai työtä ylipäänsä, silti olen aina työtä saanut. lastani en ole koskaan katunut, päinvadtoin näin sen varmaan kuului mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidempi äitiysloma kuin 6viikkos ;), taitaa olla jopa 6 kk nykyään.
Olen ollut samassa tilanteessa, pidin vauvan, asiat menivät kaikin puolin pieleen. Muutin yh:ksi Suomeen sosiaalitukien varaan. Lapsen ollessa 1,5v sain vakituisen työn, pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Meillä on 3 yhteistä lasta joista kenenkään aikana minulla ei ole joko ollut vakituista työtä, tai työtä ylipäänsä, silti olen aina työtä saanut. lastani en ole koskaan katunut, päinvadtoin näin sen varmaan kuului mennäkin.
En tosiaankaan mene sen kummemmin yksityiskohtiin, missä maassa asun tai miksi tai muuta sellaista. Miehen kanssa on asiasta keskusteltu ja päätös on nyt tehty siltä kannalta, mikä on kaikkein järkevintä.
Paras viisaus tässä ketjussa oli ehdottomasti se, että "joskus pitää vaan valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono ja tsempata ihan älyttömästi". Kiitos sinulle siitä. Mekin jouduimme nyt valitsemaan kauheassa tilanteessa ratkaisun, joka on (uskoaksemme) lopputuloksen kannalta vähiten huono.
Te vain valitsette. Sen mukaan, mikä teille on tärkeää.
Luuletkoo että lapsi ei haluaisi syntyä jos joutuu pienenä tarhaa?? Annat sille elämän ymmärrätkö!
T. Onnellinen vahinko
Positiivinen raskaustesti, edellinen vauba täytti juuri 3kk, kotona kolmevuotias ja eskari. Hupsis, eli äitiyslomaa pukkaa taas. Mies on ulkomailla töissä, näemme noin 2 kertaa kuussa eli käytännössä olen yksinhuoltaja. Maksan yksin asuntolainaa, ym kuluja. Kaikki yksin. Onneksi ymmärsin aikoinani opiskella juristiksi, jossa tienaa kohtalaisesti. Kk palkkani on 6200e kuussa enkä onneksi ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Mutta silti, en meinaa jaksaa enää uutta vauvaa.. Olisi kiva, kun ikää 35 ja aikaa olisi olla vielä suht nuori pikkulapsiajan jälkeen. Niin että kyllä selviät jos minäkin selviän.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsos tänään opittua:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1741294/nyt_oon_pettynyt_…
Raskaustesti=syöpätesti
Asiat selviää aina! Jos haluat lapsen pitää, pidä. Kukaan ei vauvan syliin saadessaan varmaan katumusta tunne vaan iloa ja rakkautta. Tsemppiä!
kuulostaa että oot jo päättänyt tappaa lapsesi, ja edetä ennemmin urallasi. miehesi voisi elättää teidät, tai tosiaan eläisit minimihoitotuella suomessa yhna, niinkuin minä elän ja monet muutkin. tai kouluttaudut toiselle alalle, pyydät parempia työtehtäviä, haet töitä kunnes saat jne jne. et vaan halua löytää ratkaisua jolla lapsesi saisi elää. mikset?
Mies elättää, joo okei mutta hänen palkkansa (joka on oikeasti ihan hyvä) ei riitä tässä kaupungissa perheen elättämiseen.
Mulla ei ole mitään uraa, ihan oikeasti. Olen ihan kauheassa työpaikassa vain ja ainoastaan rahan takia (katsos, kun meidän tavallisten ihmisten on pakko maksaa elämisemme, meitä ei elätä miehet tai yhteiskunta). En edes kaipaa mitään uratykkielämää, mutta haluan työn jossa jaksan käydä ja jonka koen edes jossain määrin mielenkiintoiseksi. Jos nyt teen lapsen, olen jumissa siinä kauheassa paikassa.
AP
miten lapsen isän vanhemmat heistä ei ole hoito apua? serkut? naapurit? sukulaiset? palkkaa lapselle oma hoitaja aupair vaikka suomesta!! kyllä vaihtoehtoja on jos vähän oikeasti haluat päätäsi vaivata niillä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmeessä kysyt täällä palstalla mitä teet kun kerta olet jo päätöksen tehnyt?!? Idiootti..
Työ ei ole lasta tärkeämpää. Ikinä ei ole oikea aika tehdä lapsia, jos aina haluaa paremman työn, koulutuksen, paremman kodin, enemmän rahaa. Mitäs sitten vanhempana kun lapsen sitten haluais eikä raskaus alakaan? mieti vähän, äläkä tule tänne kyselemään neuvoja jos et niitä halua!!
Tulemme hukuttamaan hänet rakkauteen, huolenpitoon, eikä aineellisestakaan hyvästä olisi puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni päätöstä pienen elämän jatkumisesta ei olisi suotavaa tehdä pelkin taloudellisin perustein. Siinä on kysymys suuremmasta. Työpaikat tulee ja menee mutta jokainen raskaus, jokainen pieni alku on ainutkertainen ihme ja voi elää vaikkapa satavuotiaaksi onnellisenkin elämän.
Ymmärrän toki tilanteesi vaikeuden. Se on aika haasteellinen.
Voimia ja viisautta päätöksen tekoon Sinulle ja halauksia täältä Suomesta :)
Älä anna lastasi jollekin lapsenkipeälle haaskalle, joka ei pysty itse sellaista hankkimaan.
On olemassa sanonta: "lapsi tuo leivän tullessaan."
Ja tuo sanonta ehkä toimii alemmissa sosiaaliluokissa (tuet kasvavat) mutta ei tällaisten normaalien työssä käyvien ihmisten kohdalla. Eniten mua huolettaa tää mun työtilanne, en oikeasti kestä jos joudun olemaan siinä paskassa duunissa lopun ikääni mutta niinkuin jo sanoin; kuka raskaana olevan naisen tai äidin palkkaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pystyn eläytymään tilanteeseesi, mutta en pysty mitenkään auttamaan. Itse tulin yllättäen raskaaksi vaikka emme olisi enempää lapsia halunneet (2 lasta ennestään, joista nuorin 9v). Pohdin aborttia vaihtoehtona, mutta meistä kumpikaan ei kokenut pystyvänsä siihen. Työtilanteemme ei ole helppo, eikä moni muukaan asia elämässämme, joten on ihan mahdollista, että elämästämme ei ainakaan helpompaa tule tämän lapsen myötä. Siksi onkin rasittavaa (vaikkakin täysin ymmärrettävää) kuinka ihmiset reagoivat niin innostuneesti vauva uutisiin, kun itselläni on niin kovin ristiriitainen olo. Yleensä haluankin jutella tutuimpien kanssa tästä tilanteesta, koska mielestäni on tärkeää, ettei kaikkia elämän hirvittävän vaikeita haasteita kiedota sellaiseen vaaaleanpunaiseen positiivisuuden höttöön. Joskus ei voi kuin valita huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon ja tsempata ihan älyttömästi. Apua tällaisiin elämäntilanteisiin on vain vähän jos lainkaan, ja enimmäkseen saakin kuullakseen tällaisia sinänsä ihanan positiivisia lausahduksia kuin "lapsi tuo leivän tullessaan"...
En voi siis kuin toivottaa paljon viisautta ja rauhallista itsetutkiskelua.
tuli juuri keskenmeno...Sinä suunnittelet aborttia. Mietippä hei vähän. Jos teet abortin niin toivottavasti et tule enään ikinä raskaaksi. Töitä voi tehdä myöhemmin, opiskelle voi myöhemmin. Lasta et saa ikinä takaisin jos teet abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä tiesit miten naidaan, ja tiesit että siitä saattaa seurata lapsi.
Käytännön asiat selviää ihan soittelemalla vaikka kunnan vaihteeseen ja Kelaan....
Todella ikävä sinulle, mutta eivät nämä asiat kohtaa yksi yhteen. Oikeasti nykyinen työelämä on todella haastava. Kun sanotaan sitä pohtivalle, että kyllä sä pärjäät. Niin mitä se 'pärjääminen' pitää sisällään? epätyydyttävissä pätkätöissä seuraavat 15 vuotta? Oikeasti, maailma on muuttunut eikä moniakaan asioita voi pitää enää itsestään selvyyksinä. Näitä asioita pitää pohtia monelta kantilta ja joskus lapsi tuo mukanaan aivan liikaa uhrauksia -jokaisen pitää itse tietää pystyykö näiden 'uhrauksien' kanssa elämään. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää tai määrätä.
Abortti on kyllä paras ratkaisu. Epätoivotuista lapsista tulee usein tosi ärsyttäviä huoranpenikoita.
Todella ikävä sinulle, mutta eivät nämä asiat kohtaa yksi yhteen. Oikeasti nykyinen työelämä on todella haastava. Kun sanotaan sitä pohtivalle, että kyllä sä pärjäät. Niin mitä se 'pärjääminen' pitää sisällään? epätyydyttävissä pätkätöissä seuraavat 15 vuotta? Oikeasti, maailma on muuttunut eikä moniakaan asioita voi pitää enää itsestään selvyyksinä. Näitä asioita pitää pohtia monelta kantilta ja joskus lapsi tuo mukanaan aivan liikaa uhrauksia -jokaisen pitää itse tietää pystyykö näiden 'uhrauksien' kanssa elämään. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää tai määrätä.
Niinkuin jo aloitusviestissäni sanoin, en asu Suomessa (tämä siis sille, joka käski soittaa Kelaan). Täällä on "palkallinen" äitiysloma 6 viikkoa, ja kuka hullu nyt sen ikäisen lapsen hoitoon laittaa? Tosiasia on kuitenkin se, että mun olisi pakko palata töihin rahan takia. Siis siihen inhoamaani duunipaikkaan, jossa käyn tosiaan vain palkan vuoksi (joka ei siis ole edes iso). Olen hakenut koko ajan parempia paikkoja, omalta alaltani ja läheltä liippaavia, myös Suomesta mutta vielä ei ole (ne) tärpänneet...
ap
että pystyn eläytymään tilanteeseesi, mutta en pysty mitenkään auttamaan. Itse tulin yllättäen raskaaksi vaikka emme olisi enempää lapsia halunneet (2 lasta ennestään, joista nuorin 9v). Pohdin aborttia vaihtoehtona, mutta meistä kumpikaan ei kokenut pystyvänsä siihen. Työtilanteemme ei ole helppo, eikä moni muukaan asia elämässämme, joten on ihan mahdollista, että elämästämme ei ainakaan helpompaa tule tämän lapsen myötä. Siksi onkin rasittavaa (vaikkakin täysin ymmärrettävää) kuinka ihmiset reagoivat niin innostuneesti vauva uutisiin, kun itselläni on niin kovin ristiriitainen olo. Yleensä haluankin jutella tutuimpien kanssa tästä tilanteesta, koska mielestäni on tärkeää, ettei kaikkia elämän hirvittävän vaikeita haasteita kiedota sellaiseen vaaaleanpunaiseen positiivisuuden höttöön. Joskus ei voi kuin valita huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon ja tsempata ihan älyttömästi. Apua tällaisiin elämäntilanteisiin on vain vähän jos lainkaan, ja enimmäkseen saakin kuullakseen tällaisia sinänsä ihanan positiivisia lausahduksia kuin "lapsi tuo leivän tullessaan"...
En voi siis kuin toivottaa paljon viisautta ja rauhallista itsetutkiskelua.
Olen ihan samaa mieltä tuosta, että joskus pitää vaan valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono ja toivoa parasta. On todella rasittavaa, kun ihmiset tyrkyttävät näitä "lapsi tuo leivän tullessaan" -juttuja ja sanovat toivovansa, etten koskaan enää saisi lasta. Kaikkien elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, jossa pyyhälletään menestyksestä toiseen....
AP
Todella ikävä sinulle, mutta eivät nämä asiat kohtaa yksi yhteen. Oikeasti nykyinen työelämä on todella haastava. Kun sanotaan sitä pohtivalle, että kyllä sä pärjäät. Niin mitä se 'pärjääminen' pitää sisällään? epätyydyttävissä pätkätöissä seuraavat 15 vuotta? Oikeasti, maailma on muuttunut eikä moniakaan asioita voi pitää enää itsestään selvyyksinä. Näitä asioita pitää pohtia monelta kantilta ja joskus lapsi tuo mukanaan aivan liikaa uhrauksia -jokaisen pitää itse tietää pystyykö näiden 'uhrauksien' kanssa elämään. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tietää tai määrätä.
Niinkuin jo aloitusviestissäni sanoin, en asu Suomessa (tämä siis sille, joka käski soittaa Kelaan). Täällä on "palkallinen" äitiysloma 6 viikkoa, ja kuka hullu nyt sen ikäisen lapsen hoitoon laittaa? Tosiasia on kuitenkin se, että mun olisi pakko palata töihin rahan takia. Siis siihen inhoamaani duunipaikkaan, jossa käyn tosiaan vain palkan vuoksi (joka ei siis ole edes iso). Olen hakenut koko ajan parempia paikkoja, omalta alaltani ja läheltä liippaavia, myös Suomesta mutta vielä ei ole (ne) tärpänneet...
ap
pidät lapsen ja josset 9kk+6vk aikana löydä uutta työtä niin muutat suomeen jossa voit olla lapsen kanssa kotona sen 3 vuotta. 3-vuotiaan äiti voi hyvin saada töitä.
Jenkeissa ei ole kuin 6 viikkoa palkattua aitiyslomaa, 8 jos keisarinleikkaukseen joudut. ei ole enempaa palkattuna, ja tiedan kylla tunteen, itse vein nuorimman hoitoon 8 viikon ikaisena. ei se ole aina helppoa ollut, mutta jokaisen luottokorttivelan arvoista.
Sun pitaa ajatella tata hiljaisuudess itse eika taalla palstoilla.
Voisitko elaa abortin kanssa yhtaan helpommin kuin lapsen kanssa?
Onhan jenkeissakin wic ja muita avustuksia. Pitaa vain niella ylpeytensa joskus.
Mina valitsen lapsen joka kerta.
Voimia ja tsemppia.