Mitä hittoa mä teen ton lapsen kans? 1v 4kk ja märisee vaan mun perässä koko ajan..

yhtä soittoa peri kuukautta. Sitten lapsella on taas muut asiat mielessä.

yhtä soittoa peri kuukautta. Sitten lapsella on taas muut asiat mielessä.

Tuota pötkylää jaksa kantaa, painaakin jo varmaan 14kg. Onko ne tarkoitettu noin isoille?

-ap

Ainakin sellaisessa oikeassa 6 metrin kiedottavassa liinassa. Lapsen voi siinä laittaa myös selkäpuolelle, niin kotityöt onnistuu paremmin.

jakaa paino niin, että kantaminen on mukavaa ja helppoa. Mene lapsen kanssa lastentarvikekauppaan ja testaa eri vaihtoehtoja. Afrikassa lapsia kannetaan päälle parikolmevuotiaiksi, vieläsilloin kun mahassa on jo uusi.

Molemmilla pojilla ollut tuollainen kausi. Meni ohi kun sai roikkua äidissä muutaman viikon. Ja heti kun tuo vaihe helpottaa, niin lapset leikkimään ja touhuamaan isän kanssa, niin seuraava sylikausi voikin kohdistua isään:)

Lapsi ei saa tarpeeksi huomiota. Tuonikäinen on vielä pieni. Ekstraannos hellyyttä syliä ja todellista läsnäoloa ja huomiota. Kuuntele mitä asiaa lapsella on. Lukekaa kirjoja yhdessä peiton alla kititelkaa hassutelkaa.



Taidat olla itsekin aika väsynyt. Saisitko jostakin apua lastenhoitoon?

ja jos sitä ei tunne niin alkaa marista.



ja jos juokset pakoon ja kiusaannut sen itkusta niin se menee aina vaan pahemmaksi.



Äidillä ei ole omaa aikaa, ainakaan jos on sellainen lapsi joka pitää läheisyydestä.

yritä jaksaa ja antaa hellyyttä ja läsnäoloa. Tingi muista asioista sen verran kuin pystyt (ei esikoisen saamasta huomiosta). Pidä huolta myös omasta jaksamisestasi, jätä lapset miehelle ja tee jotain mistä nautit. Tuo kestää kuitenkin aika lyhyen aikaa.

Näitä juttuja, jotka on tosi ärsyttäviä silloin kun se on päällä, mutta joita et edes huomaa/muista kun se on ohi. Esikoinen oli varmaan temperamentiltaan erilainen, eikä toisaalta ollut kilpailijaa (huomio). Jos tappelet tuota huomiontarvetta vastaan, tilanne vaan pahenee. Helpointa kun elät nyt tässä hetkessä.

Mulla on 3 lasta, joista ykkönen ja kolmonen olisivat pieninä vaan olleet mun sylissä päivät pitkät. Kakkonen ihan erilainen, toki hänelläkin nse mamma-vaihe oli, mutta kesti jotain pari kk. Vielä isompanakin sama näkyy. Nämä 2 ovat hyvin hellyydentarpeisia ja mielellään makoilevat kainalossa lukemassa tai juttelemassa, kun keskimmäinen juoksee rinkiä pihalla pallon perässä :)



Eli voi hiukan kestää...



Mutta akuuttina neuvona se, että älä ainakaan juokse lasta karkuun, vaan pidä mahdollisimman paljon lähellä ja sylissä, niin menee ohi jos on mennäkseen, viikoissa tai kuukausissa. Nauti itsekin siitä pienestä lähelläsi!

Nythän sä opetat sille että märinällä ja vinkumisella saa syliä ja huomiota. Vaikka tuntuu julmalta, on lasta alettava opettaa jo pienestä pitäen. Silloin kun se on kiltti ja iloinen, osoita erityistä huomiota, mutta jätä kokonaan huomiotta jos kiukuttelee tai rääkyy.

Pitää tuota liinaa harkita.



Lapset kyllä saavat huomiota, leikin heidän kanssaan ja vietänkin "vapaa-ajan" heidän kanssaan. Mutta pakko on joskus käydä vessassa ja tehdä ruokaa yms.



Nuoremman lapsen päikkäri aikaan olen yrittänyt sijoittaa kaikki tärkeimmät työt, mutta nekin päikkärit kestää nykyisin puoli tuntia... Ja sitten se itku taas alkaa, enkä varmasti saa mitään tehtyä. Kyllä lapsi siis leikkii isosiskonsa kanssa päivittäin jonkun aikaa. Ja kun kylään mennään niin on heti muiden perään ja ulkonakin menee omia menojaan. Mutta sisällä kun ollaan niin yleensä itkee vain mun perään.



Yks aamukin kun olin herännyt ennen muita, niin mies otti lapsen sen herättyään viereensä, huuto jatkui siihen asti että minäkin sinne menin.



No, kait tämä ohi menee. Tuntuu vaan välillä ettei jaksa. Kotityöt on suurimmaksi osaksi minun vastuulla kun mies tekee pitkiä päiviä ja raskasta työtä.. Ja olen muutenkin semmonen että mua ärsyttää jos on paikat hujan hajan aina ja tiskit pöydällä, että vikaa on itsessäkin kun en jaksa katella sotkua edes yhtä päivää :D



Ap

Olen itse 1,5 v ja 3 v kanssa kotona, ja tosiasia on ettei paljon kotihommia ehdi tehdä lasten ollessa hereillä. Eli usein päivän aikana kerääntyy kova kaaos. Ja sen raivaamiseen on aikaa vasta kun mies tulee kotiin ja on syöty. Kaaokseen pitää ehkä hiukan tottua. Kohta lapset kasvaa voi jopa olla mukana siivoamisessa...

Nythän sä opetat sille että märinällä ja vinkumisella saa syliä ja huomiota. Vaikka tuntuu julmalta, on lasta alettava opettaa jo pienestä pitäen. Silloin kun se on kiltti ja iloinen, osoita erityistä huomiota, mutta jätä kokonaan huomiotta jos kiukuttelee tai rääkyy.

Sinua ei ole ainakaan pidetty tarpeeksi sylissä ja sen kyllä huomaa. Voi suoa poloista: Toivottavasti edes nykyisin joku halaa sua joskus

Olen itse 1,5 v ja 3 v kanssa kotona, ja tosiasia on ettei paljon kotihommia ehdi tehdä lasten ollessa hereillä. Eli usein päivän aikana kerääntyy kova kaaos. Ja sen raivaamiseen on aikaa vasta kun mies tulee kotiin ja on syöty. Kaaokseen pitää ehkä hiukan tottua. Kohta lapset kasvaa voi jopa olla mukana siivoamisessa...

Ja totta on, ei tässä paljon kerkeä tehdä, tai ehkä kerkeis jos ei tätäkin aikaa tuhlais netissä pyörimiseen. Mutta kyllä mun mielestä tässä pitää olla taukojakin, ei sitä koko ajan jaksa hypätä menemään. :)

Nyt nuo lapset leikkii keskenään, eli meni onneksi itkuvaihe ohi ainakin hetkeksi.

Ap

Aamulla alko taas. Heti kun sängystä nousin niin lapsi alko itkeen perään. Sitten se päivät seuraa mua ja märisee, ei auta vaikka sylissä pitäisin pitkänkin aikaa, enkä tässä voi koko ajan sitä roikottaa, toinen lapsi, 3v, on kotona myös.

Aina kun käymme jossain (ulkona, kaupassa, kylässä) niin kun kotia tullaan niin sama märy alkaa, ei auta isänkään syli.

Samoten jos teen jotain, esim ruokaa, käyn vessassa niin tulee heti märisemään.

Mitä ihmettä oikeen voin tehä? Tuntuu ettei pääkään tätä kohta kestä, kun ei saa vessassakaan käydä ilman huutoa. :/

Ei esikoisella tämmöstä ollut.

Oletko katsonut elokuvaa Poikani Kevin? Kannattaa katsoa, sillä lapsesi kuulostaa aivan samanlaiselta kuin elokuvan nimihenkilö on. Voisi avata vähän sinun silmiäsi vanhempana tuo elokuva.