En jaksa marttyyriäitini manipulointia!!

Pitäisi antaa anteeksi. Äitisi heikkous, se että sinä olit puolustuskyvytön lapsi, ehkä isäsikin oli oman lapsuutensa uhri.



Unohtaa ei tietenkään voi, mutta voisit yrittää rakentaa tulevaisuutta, etkä ajatella menneisyttä.



Tämä on vakiovastaus kaikille, joiden lapsuus on ahdistavaa, arvaamatonta, kulissia tai perheessa on ollut "kaksi leiriä" tai erilaisia rooleja. Että terapiaan vaan.



Yksin viinipullon kanssa terapoidessa ei etene mihinkään. Toki kännissä voi olla kivakin ilta. Mutta ei se itse ongelmaa poista.



Ole kiitollinen siitä, että olet jo yli 40 vuotias, se on hyvä ja aikuinen ikä alkaa pohtimaan että mistä on tullut ja miksi ja mihin on menossa.

Voimia se vaatii. Työntäyteisiä hetkiä terapiassa ja sen jälkeen itsekseen pohtiessa.

sisaruksillesi.



Jos alkavat mököttämään niin sehän on vain sinun etusi kun ei tarviste kuunnella lässytystä.

samat jutut: työelämässä meinaa jäädä muiden vaatimusten jalkoihin kun kotonakaan ei saanut puolustaa näkemystään vaan piti totella vanhempia missä vaan :/ en jaksa myöskään sisaruksia,jotka eivät reagoineet lapsuuteen kuten minä: erilaisia pelkotiloja,itkuisuutta,heikko itsetunto. sisarukssista taas tuli "koviksia" kehittävät jonkun vahva kuoren suojakseen ja pitää olla niin vahvaa puheissaan,ketään ei uskota/kuunnella,tehdään vain kuinka itse halutaan ja samalla jyrätään muut siinä sivussa. minuakin saa haukkua mennen tullen koska olen niin herkkä. omaa elämää koitan tässä sitten elää :(

sinä otat itse vastuun omasta elämästäsi ja rakennat sen itsesi näköiseksi. Menneisyydelle ei mitään voi, mutta siihen voit itse vaikuttaa miten siihen suhtaudut.



Minulla on samanlainen äiti ja hänen kanssaan ollaan eri mieltä säästäkin, ei pahemmin nähdä ja soitella.

Pitäisi antaa anteeksi. Äitisi heikkous, se että sinä olit puolustuskyvytön lapsi, ehkä isäsikin oli oman lapsuutensa uhri.

Unohtaa ei tietenkään voi, mutta voisit yrittää rakentaa tulevaisuutta, etkä ajatella menneisyttä.

Tämä on vakiovastaus kaikille, joiden lapsuus on ahdistavaa, arvaamatonta, kulissia tai perheessa on ollut "kaksi leiriä" tai erilaisia rooleja. Että terapiaan vaan.

Yksin viinipullon kanssa terapoidessa ei etene mihinkään. Toki kännissä voi olla kivakin ilta. Mutta ei se itse ongelmaa poista.

Ole kiitollinen siitä, että olet jo yli 40 vuotias, se on hyvä ja aikuinen ikä alkaa pohtimaan että mistä on tullut ja miksi ja mihin on menossa.

Voimia se vaatii. Työntäyteisiä hetkiä terapiassa ja sen jälkeen itsekseen pohtiessa.

Lakatkaa naiset hokemasta anteeksiannon vaatimusta toisillenne. On oikeus vihata ja halveksia ihmistä, joka on kohdellut sinua kaltoin! Ei miehiäkään opeteta kääntämään toista poskea, miksi naisten pitäisi olla kilttejä tyttöjä aina vaan.

Unohdus tulee, kun viha on kulunut loppuun, kun aikaa on kulunut ja itse olet muuttunut tarpeeksi.

Oli menneisyys millainen oli, olet (valitettavasti tai onneksi) itse vastuussa omasta elämästäsi ja rakennat sen itsesi näköiseksi.



Mutta toisaalta: anteeksi ei tarvitse aina kaikkea antaa, on oikeus myös vihata.

Marttyyriäiti, joka puhui lapsilleen aina pahaa näiden isästä. Isä teki sitä ja sanoi tätä.. Aina kiukkuinen ja etäinen isä, jonka ympärillä kuljettiin hiljaa villasukissa ja joka saattoi yllättäen räjähtää.



Turha vanhoille ihmisille on puhua mitään, eivät todellakaan ymmärrä. Jos jotain sanoo, äiti alkaa säälimään itseään ja lyö marttyyrikortin pöytään tai isä suuttuu/ ei sano mitään, lähtee pois.



Olen antanut olla, en vaan jaksa. Yhteyksissä olen siitä syystä, että lapsillani olisi isovanhemmat. Olen yrittänyt miettiä, mitä hyviä puolia vanhemmissani on, koska löytyyhän niitäkin. Ja olen antanut muun paskan olla. Teen kaikkeni, ettei minusta tulisi marttyyria tai kiukkuajaa. Tiettyjä isäni piirteitä näen itsessäni ja työstän niitä jatkuvasti..

Toimit ihan samoin kuin äitisi. Et ota itse vastuuta aikuisena omasta elämästäsi vaan syytät vastoinkäymisistäsi vanhaa äitiäsi. Ja voivottelet. Ei kaikki ihmiset ole vahvoja on oltava niitä heikkojakin.



Kännäämisen sijaan suosittelen ammattiauttajan puheille menemistä.



Tiesitkö muuten että ennen tytöt kasvatettiin kilteiksi. Pitää vain hymyillä ja olla iloinen negatiivisia tunteita ei saa näyttää. Se oli tyttöjen kasvatuksen ohjenuora jos tästä poikkesi niin se oli paha akka.

Toimit ihan samoin kuin äitisi. Et ota itse vastuuta aikuisena omasta elämästäsi vaan syytät vastoinkäymisistäsi vanhaa äitiäsi. Ja voivottelet.

äläkä ole pöljä ja rupea juomaan, siitä ei ole mitään hyötyä. olen minäkin selvinnyt tuollaisesta. Äiti on edelleen samanlainen, vaan ei häntä tarvitse usein nähdä.



Uskon Jumalaan, se on auttanut paljon,

on vaikeaa antaa anteeksi tollasta ilman että lukee raamatusta siihen liittyviä asioita ja rukoilee.

Kaikki on äidin syytä ja siksi pitää juoda viinaakin. Ihassama

Jotenki sun pitäisi pystyä antamaan anteeksi

haloo, ap ja sisaruksensa ovat jo maksaneet kalliin hinnan tunnevammaisten vanhempiensa puolesta. Ja nyt pitäisi vielä antaa loppuelämäkin anteeksi? Mitä helvetin vittua.

AP:lla on kaikki oikeudet olla vihainen siitä, että hänen ja hänen veljiensä elämä pilattiin.

VIHAA ap, siihen sulla on oikeus. Jossain vaiheessa sä et enää tarvitse viinaa, kun sä tajuat että sulla todella on oikeus vihaasi ja kun olet saanut sen vihan lopuksi käänenttyä sellaiseksi energiaksi, että saa sen avulla jotain aikaan. Sama koskee veljiäsi.

Mistä sun pitää aloittaa: sanot äidillesi suorat sanat ja sen jälkeen jätä se elämästäsi kokonaan. Se pilasi sulta sun elämän ekan puoliskon, haluatko että sen ansiosta menee pilalle loputkin.

Sitähän ei saa sanoa, mutta tosiasia on, että kaikkien ihmisten ei pitäisi lisääntyä, henkiset resurssit eivät riitä vanhemmuuteen. SUn vanhemmat olivat niitä ihmisiä. Nyt sun ei auta muu kuin jättää koko sotku taaksesi ja ikään kuin aloittaa alusta, synnyttää itsesi uudelleen. Muista että mikään ei ollut sun tai veljiesi vika, ja muista että sulla on oikeu olla vihainen.

marttyyriäiti ja tyranni-isä. Mun miehen perhe on juuri sellainen, viimeksi eilen käväisimme ja totesin taas, että on hoidon tarpeessa koko porukka. Heillä on kaksi poikaa, toinen psykoosissa, ollut 5 viikkoa suljetulla osasastolla (ekalla viikonloppuvapaalla) ja palaa takaisin, poispääsystä ei tietoakaan.



Mieheni on käynyt kolme vuotta terapiassa, ja alkaa vihdoin pikkuhiljaa kyetä puhumaan siitä, minkälainen perhe heillä on, minkälaisen kasvatuksen hän on saanut ja miten hänestä on tehty/nuijittu useimmissa tilanteissa mykkä, vuorovaikutuskyvytön, koulukiusattu poika. On ollut kova pala hänelle alkaa kasvaa aikuiseksi nyt 43 vuoden iässä. Vasta nyt hän on alkanut nähdä, miten kaltoin hänen perheensä edelleenkin kohtelee häntä, mitätöi, ei kuuntele, ei ole kiinnostunut hänen tekemisistään, syyttää kaikesta mahdollisesta.



Eilen isänsä huusi miehelleni, että heillä ei kyllä ole tapahtunut mitään minkä takia pitäisi käydä 3 vuotta terapiassa, että terapeutti syöttää miehelleni ihan valheellisia ajatuksia, lypsää vain kaikki rahat...Huvittavaa tässä vain on se, että isä ei ole a) kysynyt mistä terapiassa on puhuttu eikä tiedä siitä yhtään mitään b)ei tajua, että huonoissa väleissä ei ole kyse jostain 40 vuotta sitten tapahtuneesta, vaan ihan nykyhetkestä, täydellisestä kiinnostuksen ja arvostuksen puutteesta.



Onneksi mieheni on siis käynyt 3 vuotta terapiassa ja pystyi antamaan takaisin. Tämä oli toinen ja luultavasti viimeinen kerta, isänsä kun huusi lopulta ettei häntä kiinnosta kuulla mitä mieheni ajattelee tai miltä hänestä tuntuu. Marttyyriäiti siinä vieressä säesti miten "ovat voineet tehdä virheitä" mutta että anteeksi pitää pystyä antamaan.



Anteeksi ei pysty antamaan, jos tunteita ei saa ilmaista. Jos viha ja paha olo pitää painaa sisälle, se jäädyttää kaiken aidon vuorovaikutuksen, sanoivat huulet mitä tahansa. Anteeksi ei kannata pyytää, jos ei tiedä mitä on tehnyt väärin.



Ap, suosittelen sulle todella terapiaa, jotta voit itse alkaa ottaa vastuun omasta elämästäsi. Hyvä terapeutti auttaa sinua näkemään omat vaikutusmahdollisuutesi ja löytämään muun kuin voimattoman uhrin roolin. Olen seurannut vierestä, miten omasta miehestäni on alkanut kasvaa mahtava tyyppi - olen toki häntä aina rakastanut, mutta nyt hän on alkanut ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan, työmenestyksestään ja toiveistaan, ja opettelee parhaillaan isänä olemista kahdelle pienelle lapsellemme. Hänellä on todella surkeat lähtökohdat, mutta niin vain tuloksia alkaa tulla.



Ja itse alan olla sitä mieltä, että ilkeitten, vähättelevien, riitaisten ihmisten kanssa ei ole pakko viettää lainkaan aikaa - ei edes lastenlasten takia. Emme halua kasvattaa lapsistamme teeskentelijöitä, emmekä halua altistaa heitä raivonpuuskille, mitätöinnille, vähättelylle, mykkäkoululle. Mieluummin aitoja ihmissuhteita aitojen ihmisten kanssa...

Jos molemmat lopettaa ton käytöksensä ja keskityttäisiin siihen mitä tehdään nykyään?



Miksi sinä haukkuisit äitisi menneisyyttä? Ja miten se eroaa siitä että siinä uliset ettei äitisi saa tehdä niin? Jos sinä saat niin saa äitisikin!



Sinä avaat pullosi. Ei kukaan sinua siihen aja! Tuskin sinä äitisi luona enää asut. Lopettakaa nyt hyvät naiset tuollaiset jutut ja eläkää loppuelämänne paremmin.



Voit sallia äidillesi sen että hän on ollut heikko ja jäänyt huonoon suhteeseen. Mikä oikeus sinnulla on tuomita toinen? Jokainen täällä virheitä tekee.



Sinä et voi pakottaa äitiäsi johonkin mitä hän ei tahdo. Hän saa olla mitä hän on! Sinä voit mennä terapiaan ja opetella omaa elämää ja käyttäytymistä mutta et sinä voi päättää että millaiseksi äitisi pitää muuttua! Sinä muutat itseäsi ja elät muiden kanssa jossain määrin joskus tapaamalla äitiäsi mutta hän elää kuten elää. Lopeta sääliminen ja keskity itseesi elämällä omaa elämääsi, mutta ei maailma pyöri sinun napasi ympärillä. Ei sinunkaan lapsi voi tulla lässyttämään sinun virheistäsi ja vaatimaan että teet jotain kuten hän vaatii. Nyt se nenä pois omasta navasta epäterveellisellä tavalla!



Kyllä minä huomaan yli 60 vuotiaasta äidistäni kun hän on töitten jälkeen kahvipöydässä ja tuoksuu vanhalle viinalle, mutta hän suree elämäänsä ja vanhempiensa virheitä eikä näe että hän juomisesta on itse vastuussa. Kukaan ei pakota äitiäni juomaan. Hän voisi vaikka mennä terapiaan ja lenkille tai ties minne vesijuoksuun mutta valitsee pullon. Se on pakoa, ei käsittelyä. Ärsyttää että ihmiset on noin lapsellisia.

on oikeus tuntea kaikki nuo tunteesi.



Mutta kannattaisi varmaan hakeutua terapiaan, jotta et jäisi noihin vihan ja katkeruuden tunteisiin jumiin ja vellomaan. Voit päästä irti menneisyydestäsi, voit alkaa voida paremmin jokaisella elämäsi osa-alueella kun saat käsiteltyä menneisyytesi.

Ihan ensiksi lopetat sen juomisen ratkaisunhakemisena ongelmiisi. Se tie vie tuhoon.

on oikeus tuntea kaikki nuo tunteesi. Mutta kannattaisi varmaan hakeutua terapiaan, jotta et jäisi noihin vihan ja katkeruuden tunteisiin jumiin ja vellomaan. Voit päästä irti menneisyydestäsi, voit alkaa voida paremmin jokaisella elämäsi osa-alueella kun saat käsiteltyä menneisyytesi.

olevan elämä hallussa, mutta tokkopa ap sitä edes haluaa ottaa haltuunsa, helpompaahan on rypeä itsesäällissä vielä seuraavatkin 40v.

Minunkin mielestäni toimit ihan samoin kuin äitisi, olet marttyyri jolla ei ole vastuuta omasta elämästään. Olen kokenut tuon saman , mutta onneksi aloin toipua jo 30-vuotiaana. Annoin terapian aikana äidille anteeksi, ja sitä kautta tajusin, että vaikka tuo ihminen pilasi suuren osan lapsuudestani, ei minun tarvitse antaa hänen pilata aikuisuuttakin. Kun vihasin äitiä, kaikki energia meni siihen. Nyt tunnen äitiä kohtaan vaan sääliä ja kyllästymistä. En pidä juurikaan yhteyttä, en vastaa puhelimeen kuin joskus, tapaamme sukujuhlissa ehkä 1-2 krt vuodessa.



Olen nyt 46v ja elämä on hyvää. Alkoholin käytön jouduin lopettamaan kokonaan , koska se oli aina tie ahdistukseen ja koska isäni oli alkkis, pelkäsin itsekin alkoholisoituvani.



Minulla on hyvä mies ja 4 ihanaa lasta . Lasten kautta saan itsellenikin hyviä lapsuuskokemuksia ja miehen kautta olen oppinut miten hyvässä parisuhteessa ollaan.



Älä sää marttyyriksi.