Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Täytyykö vainajan kaikki lapset kutsua hautajaisiin?

Vierailija
08.12.2012 |

Meillä on sellainen tilanne, että yksi lapsista ei pidä mitään yhteyttä vanhempiinsa. Äitimme on jo kuollut, ja isä on niin pahoittanut mielensä tästä välirikosta (jonka syytä ei kukaan tiedä, aavistelemme, että äidin jälkeinen perinnönjako ei mennyt tämän yhden lapsen mielen mukaan), että hän on useaan kertaan sanonut, että hänen hautajaisiinsa ei sitten XX:ää saa kutsua.



Isää lähimpänä asuvana (ja muutenkin hänen asioitaan hoitavana) hautajaiset tulevat aikanaan minun järjestettäviksi. Voisinko yksinkertaisesti jättää tiedottamatta tälle yhdelle lapselle isän kuolemasta - ja kutsua hänet vasta perunkirjoitukseen, sinnehän hänet on lain mukaan kutsuttava.

Kommentit (33)

Vierailija
21/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voithan sanoa, että isä ei halunnut häntä hautajaisiin.

Vierailija
22/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa suruun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki se olisi inhimillistä.



3.

Vierailija
24/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi mielestäsi on oikeus heti tietää isän kuolemasta? XX:ää ei ole kiinnostanut mikään isään liittyvä asia (sairastunut kahteen eri syöpään, joutunut muuttamaan palvelutaloon). Yksi sisarista on tiedottanut asioista, mutta XX on sanonut, että häntä ei kiinnosta.

Vierailija
25/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi mielestäsi on oikeus heti tietää isän kuolemasta? XX:ää ei ole kiinnostanut mikään isään liittyvä asia (sairastunut kahteen eri syöpään, joutunut muuttamaan palvelutaloon). Yksi sisarista on tiedottanut asioista, mutta XX on sanonut, että häntä ei kiinnosta.

En voi ymmärtää, että joku jättäisi ilmoittamatta isän kuolemasta tämän lapselle, vaikka hän olisikin ilmoittanut, ettei kiinnosta.

Vierailija
26/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta miettisin MIKSI ei ole kiinostunut. Asioilla on yleensä kaksi puolta, jos ei edes kysy mitä toinen ajattelee, ei näe kun sen toisen puolen.



Samojen vanhempin sisaruksilla voi olla hyvinkin erilainen kuva vanhemmistaan, niin on minunkin lähisuvussani. perheen esikoinen muistaa ne väkivaltaiset tappelut, ja kuopus sen kuinka aina sai kaiken. Tuossa tapauksessa vanhemmat koittivat hyvitellä iltatähden kautta esikoisen kokemaa perhehelvetttiä antamalle tälle kaiken.



Monissa perheissä on salaisuutensa, saattaa olla että isälläkin on oma lehmä ojassa miksei halua lastaan hautajaisiinsa, ja samoin lapsella omat syyntä miksi vihaa isäänsä. Yksi syy voi olla vaikka se, että esim. isän veli tmv. hyväksi käyttänyt lapsena ja haluaa vaieta asiasta tmv. syy mitä kukaan ei halua tuoda esille ja ns. julkiseen tietoon.



Toki on mahdollista myös se, että yksi osapuoli on täysi m*lkku joka vaan on ikävä ihminen... Mutta kannattaa selvittää asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi aika epäeettistä lykätä kuolinuutisen kertomista; jos haluat antaa vaikutelman tasapuolisesta asioiden hoitajasta, se ei ole viisastakaan.



Et voi todellakaan tietää mistä on kyse, joten älä ota tuomarin roolia.



Meillä on se tilanne, että sisarukseni eivät ole koskaan ymmärtäneet, miten paljon pahaa lähes pyhimykseksi julistettu äitini teki minulle. Taisin olla ainoa joka näki äidin pimeän puolen koko kirjossaan; hän kosti isäni teot minulle mm. fyysisellä väkivallalla, hoidon laiminlyönnillä (kuten nälässä pitämisellä) ja parjaamalla minua sukulaisille. Kaikki sukulaiset "tietävät" että minä olen vaikea ja paha ihminen, se on yleinen naureskelun aihe esim. hautajaisissa, joihin osallistun varautuen kuulemaan itsestäni ihan mitä tahansa.



Siskoni päätti etten ole tervetullut äitini kuolinvuoteelle, vaikka olin jo toistakymmentä aiemmin äitini kanssa asiat selvittänyt ja ollut paljon äitini apuna hänen sairautensa aikana.



On iso asia olla irti suvustaan; jos siihen voi itse vaikuttaa, ei päätöstä tee kevyin perustein.

Vierailija
28/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos pohdituista vastauksista.



Itse olen miettinyt pitkään, että haluaisin aikanaan tiedottaa XX:lle isän mahdollisesta huononevasta tilasta - että tämä ehtisi halutessaan tehdä sovun, kun se vielä on mahdollista.



Isäni saattaisi vihata minua tämän jälkeen, mutta hänen vihansa kestäisi ehkä vain päiviä, korkeintaan kuukausia. XX:n kanssa minun on elettävä toivottavasti vielä vuosikymmeniä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse toimsiin niin, että ilmoittaisin kuolemasta, mutta en kertoisi hautajaisten aikaa. Jos hän kysyisi, kertoisin, että vainaja toivoi hiljaisia hautajaisia vain lähimpien läsnäollessa, kutsu perunkirjoituksiin tulee aikanaan.

Vierailija
30/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuolemasta, mikäli tilanne sitä vaatii tai omainen löydetään. Itseasiassa sitä pidetään kyllä ihan kirjoittamattomana sääntönä, että omaiset kertovat kuolemasta toisilleen ja muille.

Minusta olisi typerää pimittää kuolemaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mut joo,kyllä hänen pitää saada tietää heti kun isä kuolee,ja pitää saada tulla kirkkoon,muistotilaisuuteen voitte sitten kieltää tulemasta.

Vierailija
32/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mitä haittaa kertomisesta ap:lle olisi. Miksi et siis kertoisi, mitä haittaa siitä olisi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/33 |
08.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos pohdituista vastauksista.

Itse olen miettinyt pitkään, että haluaisin aikanaan tiedottaa XX:lle isän mahdollisesta huononevasta tilasta - että tämä ehtisi halutessaan tehdä sovun, kun se vielä on mahdollista.

Isäni saattaisi vihata minua tämän jälkeen, mutta hänen vihansa kestäisi ehkä vain päiviä, korkeintaan kuukausia. XX:n kanssa minun on elettävä toivottavasti vielä vuosikymmeniä.