Häpeävätkö ja peittelevätkö yksinäiset tilannettaan?

Itsekin asun "yksin" lasten kanssa mutta haluan tehdä niin. Kukaan ei ihmettele.

ainakaan, kun en tiedä tuttavien parisuhdeesta yhtäkään, jossa olisi jotain kadehdittavaa aina parin vuoden yhteiselon jälkeen.

koitan esittää kiireistä

Oon ollut eron jälkeen todella yksinäinen, kaverit puuhailevat perheensä kanssa. Olen viettänyt joitakin juhlapyhiä yksin, enkä ole kehdannut sitä sanoa kellekään, tai olen sitten vähätellyt koko tilannetta tyyliin "ei se vappu nyt mulle niin tärkeä oo muutenkaan koskaan ollut". Onneksi omat vanhemmat ovat elossa ja välit hyvät, menen jouluksi heille. Nytkin istun koneella ja surffailen täällä, jotta ei olisi niin yksinäistä.

En halua liikkua entisten kaveriperheiden parissa yksin ilman miestäni, hävettää.

siinä muuten hävettää? Mua ei enää edes kutsuta mihinkään nyt kun olen pariton.

Mutta monelle yksinäisyys on asia, jota ei halua eikä edes kannata muille paljastaa. Syytä ei tarvinne pohtia - koska se on negatiivinen, ei-haluttu ominaisuus, kaukana nykyajan sosiaalisesta ja verkostoituneesta ihanteesta. Vai mitä mielikuvia, esimerkkejä ja stereotypioita tulee mieleen siitä joku on aina yksin? Säälittävä, outo, hullu, vaarallinen? Niinpä niin.

Oon ollut eron jälkeen todella yksinäinen, kaverit puuhailevat perheensä kanssa. Olen viettänyt joitakin juhlapyhiä yksin, enkä ole kehdannut sitä sanoa kellekään, tai olen sitten vähätellyt koko tilannetta tyyliin "ei se vappu nyt mulle niin tärkeä oo muutenkaan koskaan ollut". Onneksi omat vanhemmat ovat elossa ja välit hyvät, menen jouluksi heille. Nytkin istun koneella ja surffailen täällä, jotta ei olisi niin yksinäistä.

Jos mulla olisi ystävä, jonka tietäisin viettävän esim. joulua yksin vasten tahtoaan, kutsuisin meille. Jos en tiedä, että toisella on yksinäinen joulu, en voi ymmärtää kutsua.

Suunsa kannattaa siis avata. Kurjalta tuntuisi, että ystävä istuisi yksinäisenä kotonaan vain siksi, ettei kehtaa avata suutaan.

Mä olen muutaman kerran sen sanonut, että mulla ei nyt ole mitään ohjelmaa tiedossa juhlapyhäksi ja että surettaa olla yksin kotona. Hirveen monta kertaa ei viitsi itseään asettaa noin haavoittuvaiseksi jos saa pakit. Ja jostain joulusta mä en edes koskaan ajattelisi, että perheelliset kutsuisivat kotiinsa, joulu on kuitenkin perhejuhla. Olen kuitenkin hirmuisen pettynyt kavereihin, jotka kertovat että heillä juhlitaan isommalla jengillä esim. vappuna ja tietävät että olen yksin, mutta eivät silti kutsu mukaan. En missään tapauksessa halua olla se surkea yksinäinen valittaja, eihän sellaista kukaan ikinä haluaisi kutsua mihinkään. Siksi olen päättänyt, etten tuo enää asiaa esiin. Parillisena kyllä kelpasin mukaan.

hupsista

siinä muuten hävettää? Mua ei enää edes kutsuta mihinkään nyt kun olen pariton.

En häpeä, en peittele. Aina kun mahdollista, tuon julki sen että "hei! minä olen yksinäinen."



Itse asiassa hieman naurattaa nuo parilliset :) Ette sitten osaa olla hetkeäkään yksin? Jos kumppani jättää niin sitten rynnätään lekurille hakemaan mielialalääkitystä?



Joo tervettä...

ennen en ymmärtänyt hävetä, vaan saatoin esim. pomolle joka muuten vaan kyseli joulunvietosta sanoa, että yksin vietin ihan kotosalla jouluni, tai oikeastaan en juhli joulua vaan se on mulle pelkkiä lisävapaapäiviä. Mutta olen huomannut etät ihmiset jotenkin järkyttyy ja alkaa vierastaa minua kun tajuavat että olen yksinäinen ja että en edes vietä pyhiä kansallisia perhejuhlapyhiä muiden kanssa, joten yleensä valehtelen nykyisin vähän vieraammille olleeni esim. pyhät vanhemmillani.

vaikka en toisista ihmisistä ajattele tällä tavalla, niin itsestäni kyllä, että olen yksinäinen koska olen niin ruma ja tylsä, ettei kukaan halua seurassani olla. Ja tuntuu nololta jos joutuu tavallaan myöntämään sen ääneen.