En halua viedä lasta hoitoon:(

jos kerran tilanne on sinulle noin paha. Mutta ihan ystävällisesti kysyn, että oletko suorittajatyyppiä, suoritatko äitiyttäsi?

Älä jää kieriskelemään syyllisyyteen tai huolestumiseen. Siitä ei ole mitään hyötyä. Voi olla, että meneekin yllättävän mukavasti lapsella ja mummulla. Ja tässä on tilaisuus lapsella ja mummulla tulla entistä läheisemmiksi ja lapsen oppia luottamaan muihinkin kuin vanhempiinsa (tai sinuun). Se on hyvä asia. Sinullekin voi tehdä hyvää hiukan irtautua, ei se tarkoita, ettet huolehtisi lapsestasi ja olisi hyvä äiti.

Ota lapselle mukaan pari lempilelua sekä valokuva sinusta, jota voivat sitten mummun kanssa katsella. Lohduttaa varmasti myös sinun ikävääsi.



Välillä on hyvä tuulettua hiukan. Ja hyvällä omallatunnolla:)

remontin viimeiset puserrukset menossa ja tämä ainoa päivä kun mummulla on vapaata -> saadaan maalattua ja hiottua loput asunnosta, kun lapsi ei ole "tiellä", ollut todella tuskaista tehdä tuota remonttia pienen lapsen kanssa. Nyt toiveissa olisi saada se puserrettua loppuun, niin ettei ensi viikolla enää tarvitsisi lastakaan raahata sinne kaaoksen keskelle :/



En ole kyllä edes miettinyt asiaa noin, en mielestäni? Olen ilmeisesti vaan jotenkin liian kiinni lapsessa vielä, kun ikävä tuntuu ihan tosi suurelta jo nyt huomista ajatellessa :/



-ap

On luonnollista tuntea noin, mutta silti meidän äitien pitää hiljakseen pidentää lapsen liekaa ja aikanaan pästää irti. Se on tavoite. Ja teillä on hyvä syy olla päivä erossa. Lapsi ei siitä säry vaan saa kivemman kodin. Onneksi olkoon! Ja leppoisaa joulua!

Mä luulin että sä vähintään olet hylkäämässä lapsesi tai joudut sädehoitoon ja siksi viikoiksi eroon lapsestasi. Mutta yhdeksi päiväksi kun remontoit.......ei hyvää päivää. Ihan kuule arki realismia toivotan sulle.

vai voiko sitä pitää lasta maalinkäryssä, kai voi, ainakin me lapsena olimme. Jos sitten pahimmaksi ajaksi menevät ulkoilemaan pihaanne.

Mun 10kk aloittaa pph:lla ihan kohta. Arvaa paljonko ahdistaa. Vinkki: PALJON.

Luultavasti se menee ihan hyvin, joten lähdet aamusta hommaan ihan hyvillä mielin ja sillä oletuksella, että lapsikin nauttii erilaisesta päivästä ja huomiosta. Kyllä tuon ikäinen jo kaipaa muutakin kuin tasaista arkea elämänsä joka ikisenä päivänä.



Illalla sitten kyselet kuulumiset ja miten päivä meni. Ja jos sitten olet sitä mieltä, että ei mennyt ihan parhaalla tavalla, niin viet lapsen seuraavan kerran hoitoon vasta pitkän ajan päästä sitten, kun on ihan pakko.



Aina voi yhden päivän kokeilla, ja jos ei mennyt hyvin, niin yhdestä päivästä lapsi toipuu muutamassa päivässä. Päivittäinen hoidossa oleminen on se, mikä vaikuttaa lapseen jo oikeastikin (jos se siis ei suju hyvin).

Mummu siellä juuri soitteli että on bussissa lapsen kanssa, ovat tunnin sisään kotona:) Hyvin oli kuulemma mennyt, vasta viimeisen tunnin aikana oli lapsi alkanut olemaan itkuineen ja hokemaan äitiä ja notkunut ulko-ovella. Itsellä meniki niin tohinassa koko päivä että taisin itsekin keretä ikävöimään vasta viimeisten tuntien aikana;)

Nyt kuitenkin kun pääsin juuri kotiin, ja lapsi saapuu vasta tunnin päästä, onkin oikeastaan ihanaa maata hetki sohvalla ja palstailla ihan rauhassa, täysin hiljaisessa kodissa :D Vaikka kyllä minä sitä ipanaakin odotan jo innolla kotiin:)



-ap