hoitoon yksivuotiaana?

En ikinä laittaisi 1-vuotiasta hoitoon. Alle kolmevuotiaalla ei ole taitoja, joita tarvitaan ryhmässä pärjäämiseen. Hän tarvitsee turvallisen aikuisen jatkuvaa huolenpitoa.



Tuon ikäinen ei osaa puolustaa itseään, jos joku kiusaa. Ei osaa kertoa kotona, jos joku kohtelee kaltoin tai hän tuntee olonsa yksinäiseksi tai turvattomaksi.



Tuossa iässä tapahtuu lapsen elämän suurimmat asiat; etkö halua olla hänen kanssaan elämässä niitä hetkiä??



En edes osaa arvata, miten paljon liian varhainen hoitoon laittaminen voi vahingoittaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta tai hänen kehittyvää itsetuntoaan. Itse en tuota riskiä ottaisi mistään hinnasta.



Sinuna hakisin toimeentulotukea. Tässä maassa ei ketään jätetä pulaan.



Lapsesi on vain tämän ainoan kerran pieni, sen jälkeen et menetettyä aikaa voi mitenkään korvata!

Ei se tärkein asia minulle ole olla töissä vaan se että lapsella on katto pään päällä enkä tiedä miten sen katon säilytän jos en mene töihin :(

Kiitos kaikille vastanneille :)

Saako tosiaan toimeentulotukea vaikka on työpaikka odottamassa? Minulla siis on vakituinen työ. Mies aikookin nostaa tuon maximimäärän opintotukea jolloin se opintotuki+ laina olisi vain sen 500e kun asumislisäähän perheellinen ei saa vaan tuota asumistukea.

Haluaisin jäädä lapsen kanssa kotiin, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Perhepäivähoitajalle lapsi menisi, ei päiväkotiin.

Osa-aikatyö olisi minulla mahdollinen mutta lapsi tarvitsisi siinäkin tilanteessa hoitopaikan :(

Isovanhemmat meillä vielä työelämässä eli ei sukulaiselle voi.

Hae toimeentulotukea, teillä olisi siihen oikeus noilla tuloilla. 1-vuotias on vielä niiin pieni. Vuosi eteenpäin vielä kärvistelyä niin tilanne on jo aivan eri. Parivuotiaan valmiudet pk:ssa ihan eri luokkaa. Ja aikuisen elämässä vuosi on kuitenkin lyhyt aika, sen sinnittelee kuukausi kerrallaan.

Kun kaikki ammattikasvattajat sanoo että miten paljon helpompaa ja miten paljon sujuvammin ne 1v+ ikäiset sopeutuu sinne ryhmään, kuin ne n. 2v+ ikäiset????

Taisin olla ensimmäinen vastaaja tässä ketjussa. Sopeutuu toki ryhmään ja aika äkkiä unohtaa ikävöidä, mutta ei lapselle hyväksi ole joutua 1-vuotiaana vaihtuvien, vieraiden aikuisten hoitoon ja mahdollisesti isoon lapsiryhmään.

Perhepäivähoitaja ja osa-aikatyö! Voiko parempaa toivoa 1-vuotiaalle. Ei tarvi ruinata sossussa, saa mielenvirkistystä ja omanarvontuntoa kun saa tulla toimeen omillaan. Lapsikin on periaatteessa kotihoidossa, kun on toisessa perheessä hoidossa.



Meillä lasten pehepäivähoitajan kanssa lapsilla on tullut syvä ja hyvä suhde - vielä kouluiässäkin pitävät yhteyttä. Aloittivat 1-vuotiaana hänellä.

saa toimeentulotukea, jos on työpaikka odottamassa... Se toimeentulotuki kun on ihan viimeinen oljenkorsi niille, jotka ei kerta kaikkiaan saa rahaa muualta.



Ihan normaalia on viedä tuon ikäinen hoitoon, tällä palstalla ei vaan tuosta asiasta kannata kauheasti kysellä, kun vastaus on aina sama: lapsi saa elinikäiset traumat, jos alle 3-vuotiaana menee hoitoon.



Monessa maassa lapset menee vielä nuorempina hoitoon, ja enemmän tuntuu häiriintyneitä nuoria olevan Suomessa kuin muualla Euroopassa...

Minun lapseni meni hoitoon n. 1-vuotiaana, tarhaan, onneksi pieneen ryhmään. Reipas, iloinen ja hyvin koulussa menestyvä poika nykyään. Sijoiteltiin miehen kanssa työajat niin, että saatiin lyhyet hoitopäivät ja vapaa-aika vietettiin perheen kesken, kaikki turha meno (myös vanhempien harrastukset) pois karsien. Minulle tärkein asia maailmassa ei ollut töihin meno, mutta se oli valintani ja koin sen voivani tehdä ilman että lapseni tilanne vaarantuisi. En suostu kokemaan huonoa omaatuntoa siitä, että joku toinen on valinnut hoitavansa lasta kotona 3-vuotiaaksi saakka.

Kysymys on siitä, haluaako itse hoitaa 1-vuotiaansa. Jos haluaa, niin varmasti järjestyy jollain tavalla.

Omat lapseni ovat aloittaneet päivähoidossa 1v 3kk ja 1v 2kk iässä. Nuorempi aloitti juuri tällä viikolla (ja isompi on jo koululainen). Ihan normaalin kokoinen pienten ryhmä on molemmilla ollut kyseessä.



Itse en olisi perhepäivähoitajaa edes harkinnutkaan. Päiväkodista löytyy useampia aikuisia, joista varmasti osa pysyy kuvioissa mukana, vaikka osa henkilökunnasta vaihtuisikin tarhavuosien varrella.



Meillä piti mies nyt isäkuukauden juuri ennen päivähoidon aloittamista (ja minä olin silloin töissä), joten poika ehti tottua siihen, että vaikka äiti ei ole aina paikalla, niin illalla äiti on taas kotona.

Omat lapseni ovat aloittaneet päivähoidossa 1v 3kk ja 1v 2kk iässä. Nuorempi aloitti juuri tällä viikolla (ja isompi on jo koululainen). Ihan normaalin kokoinen pienten ryhmä on molemmilla ollut kyseessä.

Itse en olisi perhepäivähoitajaa edes harkinnutkaan. Päiväkodista löytyy useampia aikuisia, joista varmasti osa pysyy kuvioissa mukana, vaikka osa henkilökunnasta vaihtuisikin tarhavuosien varrella.

i]

Minä en olisi uskaltanut lasta laittaa pph:lle. Vain yksi aikuinen, ei kukaan näkemässä miten lapsia kohdellaan ja mitä päivän aikana oikeastaan tapahtuu...

Hae toimeentulotukea, teillä olisi siihen oikeus noilla tuloilla. 1-vuotias on vielä niiin pieni. Vuosi eteenpäin vielä kärvistelyä niin tilanne on jo aivan eri. Parivuotiaan valmiudet pk:ssa ihan eri luokkaa. Ja aikuisen elämässä vuosi on kuitenkin lyhyt aika, sen sinnittelee kuukausi kerrallaan.

Kun kaikki ammattikasvattajat sanoo että miten paljon helpompaa ja miten paljon sujuvammin ne 1v+ ikäiset sopeutuu sinne ryhmään, kuin ne n. 2v+ ikäiset????

Taisin olla ensimmäinen vastaaja tässä ketjussa. Sopeutuu toki ryhmään ja aika äkkiä unohtaa ikävöidä, mutta ei lapselle hyväksi ole joutua 1-vuotiaana vaihtuvien, vieraiden aikuisten hoitoon ja mahdollisesti isoon lapsiryhmään.

meidän tyttö on ihanassa pk:ssa, jossa alle 3v ryhmässä on max 12 lasta, 3 pysyvää hoitajaa (2lähärii ja 1lto) ja 1 kiertävä erikoislto. Koko pk:ssa ei muutenkaan ole paljoa lapsia, 1xalle 3v (ruotsinkielisten ryhmä, jossa lapsemme on), 1x1-5v (suomenkielisten ryhmä jossa myöskin max 12lasta), ja 1x4-5v ruotsinkielistenryhmä sekä 1xruotsinkielisten esikoulu...

Töihin vaan jos töitä on ja ei jaksa hoitaa lapsiaan!

Töihin vaan jos töitä on ja ei jaksa hoitaa lapsiaan!

Ei jaksa?? Mitenniin en jaksa? Jään enemmän kuin mielelläni hoitamaan lastani jos joku keksii miten pärjäämme 500e opintorahalla ja 300 kotihoidontuella, se on yhteensä 800e, vuokra 600e, lainaa on 300e/kk (Lainassa on kaksi autoa, joista toinen on jo myyty, toista ei voi myydä koska lähimpään kauppaan on matkaa 8km, julkisia ei kulje)

Muita kuluja on kaksi puhelinta sekä netti

Mistä voi repiä rahaa jos sitä ei vain ole?

tasan 1 vuoden ikäisenä.



Perhepäivähoitajaa haimme, mutta emme saaneet. Päiväkoti on pienehkö, hoitajat mukavia ja lämpimän oloisia ihmisiä.



Meillä on osapäivähoito max 5h/pvä, pidempään en millään haluaisi noin pientä pitää.



Aluksi itki viikon verran kun hoitoon piti jäädä mutta sitten kun tutustui hoitajiin, rupesi oikein tykkäämään ja nykyään on aivan innoissaan kun hoitoon viedään. Nyt siis 3kk ollut hoidossa.



Meillä ovat päiväkodissa pitäneet sylissä paljon, aluksi oli aina sylissä kun tultiin pois hakemaan tai ulkona työnneltiin rattaissa eli ei ole hylätty tai laitettu "jalkoihin pyörimään." Nykyään leikkii jo lattialla itsekseen ja työntä ulkona kärryä. Kävellä ei siis osaa vieläkään eikä kovasti puhua.



Syömisen kanssa on hankalaa kun eivät ehdi siellä jokaisen kanssa puolta tuntia puljaamaan eli ruokaa ei mene hoidossa kovin paljon, siksikin pidempi päivä olisi huono.



Hauskaa on huomata kuinka on jo oppinut vähän vanhemmilta lapsilta kaikenlaista, lauluja ja hokemia ja kotonakin selvästi matkii muiden lasten leikkejä. Aiemmin pelkäsi vähän lapsia kun ei missään muiden lasten kanssa ollut ollut mutta nyt sujuu sekin jo ihan hyvin.



Kyllä monet ovat kauhistelleet kun niin pienenä laitettiin, toisaalta monet ovat kannustaneetkin. Ennen kaikkea se on varmasti lapsesta ja hoitopaikasta kiinni, miten kohtaavat. Älä tunne turhaa syyllisyyttä, teet sen minkä voit ja kohtuushan se pitää olla kaikessa, ajattelet perheen ja lapsen parasta kuitenkin. Mieti miten saisit hoitopäivistä mahd. lyhyitä, se olis minusta tärkeämpää kuin se että väkisin kotona köyhyydessä kykitte.

Joudut tekemään ratkaisusi elämäntilanteentesi sopien. Jos et ole provo, niin haet tukea pakolliseen työhön paluu päätökseesi ja täältä sitä tuskin saat... Valitettavasti. Itse olen myös kuullut, että 1v sopeutuu hoitoon paremmin kuin 3v aloittavat !



Meillä pakon edessä puoli vuotiasta neitiä täytyy jättää hoitoon 2krt/kk mutta onneksi vain lyhyeksi aikaa kerralla, kun minun on pakko palata kouluun, onneksi osa-aikaisena, ja miehen oltava töissä. Mies onneksi on "yövuorossa" niin pääsee hakemaan neidin heti/vapauttamaan hoitajan meiltä, kun on saanut nukuttua pienet päikkärit. Sydäntä riistää, mutta pakko mikä pakko, jos halutaan saada voita leivän päälle. Ja isompi homma tämä on minulle kuin ihmis rakkaalle ja sosiaaliselle lapsellemme, joka hoitoajasta nukkuu yli puolet ja hoitotätikin on syntymästä lähtien ollut osana elämää.