Te, joilla varallisuutta asuntoa lukuunottamatta on yli 100 000€ / sen arvosta,

32-vuotiaita ollaan ja säästöön menee 1300 eur/kk, bonari-kuukausina 7000 eur/kk. Kuluja meillä ei ole nimeksikään. Vuodessa kertyy säästötilille vajaat 30.000 eur.

32-vuotiaita ollaan ja säästöön menee 1300 eur/kk, bonari-kuukausina 7000 eur/kk. Kuluja meillä ei ole nimeksikään. Vuodessa kertyy säästötilille vajaat 30.000 eur.

Hyvät bonukset! ja ilmeisesti teillä on siis jo maksettu asunto?

Eikö teillä ole harrastuksia? Ostatteko tosiaan kaikki vaatteet ja kengät kierrätettyinä ja todella harvoin sieltäkään? Ostatteko koskaan lahjoja esim omille lapsille/puolisoille/ kummilapsille/ystäville tuliaisia? Tilaatteko mitään lehtiä? Ostatteko kirjoja? Käyttekö elokuvissa, ravintoloissa syömässä, teatterissa tai oppperassa koskaan?

Ymmärrän että omassa perheessämme rahaa menee paljon matkustamiseen, harrastuksiin ja pihaan&taloon, mutta vaikka niitä ei olisi, niin siltikään en mitenkään saisi kaikkea säästöön. No, kai olen vaan tuhlaileva luonne :(

Käyn urheiluseuran jumpassa lähikoululla kalliin kuntosalijäsenyyden sijaan. Lasten harrastukset tosin makssa vähän enemmän, mutta niihin haluan investoida. Säästetään se raha sitten tarpeettoman tavaran ostamisesta. Ostan osan tavaroista käytettynä, silloin kun ostan uutta niin vain laadukasta, ajatonta ja kestävää merkkiä. Mietin vaateostokseni tarkkaan, jotta voin yhdistellä vaatteita kokonaisuuksiksi. Tottakai ostan lahjoja läheisille ja annan rahaa myös hyväntekeväisyyteen! Lehtiä en tilaa, ne eivät minulle tuota lisäarvoa. Ostan kirjoja, käyme ravintolassa, teatterissa jne. -muutaman kerran vuodessa. me matkustetaan kerran vuodessa, mutta silloinkin tykätään elellä edullisesti -huoneisto luksushhotellin sijaan, bussilla taksin asemesta... ei se meidän matkojen laatua huononna. En minä osaisi makailla uima-altaalla, vaan mieluummin vaikka ajelen sillä paikallisella bussilla katsomassa paikkoja.

Mulle elämän onnellisuus merkitsee jotain muuta kuin kulutusta. Olen onnellinen kodissani, jossa ei tarvitse elää tavarakasojen ympäröimänä ja koko ajan miettiä, mihin tavarat mahtuvat ja mihin laittaa vanhat uusien tieltä.

Eikö teillä ole harrastuksia?



On, lukeminen, lenkkeily, luonnossa liikkuminen, elokuvat, ruoanlaitto.



Ostatteko tosiaan kaikki vaatteet ja kengät kierrätettyinä ja todella harvoin sieltäkään?



Ostan kaiken uutena, mutta edullisesti. Vaatteita ja kenkiä ei tarvitse olla paljon. Käyttämättömiä vaatteita ei ole ja vaatteet

käytän loppuun.



Ostatteko koskaan lahjoja esim omille lapsille/puolisoille/ kummilapsille/ystäville tuliaisia?

Joo, inhoan tuliaisissa pihistelyä. Kummilasten lahjabudjetti on 100 euroa yleensä per juhla. Omia lapsia ei ole ja se on tietysti yksi säästämistä helpottava asia.

Tilaatteko mitään lehtiä?

En, käytän nettiä ja luen hesarin kahvitauolla töissä.

Ostatteko kirjoja?

Kyllä, muutamalla sadalla eurolla vuodessa.

Käyttekö elokuvissa, ravintoloissa syömässä, teatterissa tai oppperassa koskaan?

Käyn elokuvissa, kotona on iso taulu-tv:kin, joten kotisohvakin houkuttaa. En käy ravintoloissa lounaalla vaan teen eväät töihin. Pari kolme kertaa kuussa käyn, mutten missään Chez Dominiquessa. Suosin laatua kotiruoassa, ja käytän ruokaostoksiin suhteessa paljon rahaa. Teatterissa ym. käyn kulttuuriseteleillä pari kertaa vuodessa. En ole kiinnostunut oopperasta.



Rahaa ei kulu autoon, matkustamiseen, lemmikkeihin, pihaan, ok-talon ylläpitokustannuksiin, shoppailuun tai maksullisiin harrastuksiin. Eikä lapsiin.

tulot ja varallisuus on moninkertaisia kaikkiin tilastokeskiarvoihin?

tulot ja varallisuus on moninkertaisia kaikkiin tilastokeskiarvoihin?

Ihan omillani olen elänyt. Olen käynyt säännöllisesti työssä lukion aloittamisesta asti. Omasta mielestäni nuorena oli liiankin rankkaa, mutta on siitä joku ahkeruus, työn arvostus tms. jäänyt. Tämän huomasin kyllä vasta vähän vanhempana.



Olen valmistunut aika nuorena hyväpalkkaiseen ammattiin ja sitten tehnyt niitä töitä. Kun olin elänyt aika köyhänä opiskelijana, niin tulojen kasvettua tykkäsin kyllä kuluttaa ja shoppailla.



Aikansa kutakin, ja siihenkin kyllästyi. Nyt pyrin ostamaan vain tarpeellista tavaraa. Käytän kyllä palveluja: käyn kalliilla kampaajalla, useampi ulkomaanmatka vuodessa, teatteria jne. Kolmikymppisenä sitä myös huomaa alkavassa muistuttaa vanhempiaan, ja olen huomannut orastavan nuukuuden nostavan päätään. :D Mutta ihan vaan shoppailun lopettamisen jälkeen mulla jäi puolet nettotuloista säästöön. Ei tietty onnistu helposti pienituloisilla. Ja säästämilläni rahoilla ostin sittemmin asunnon ilman lainaa.



Säästöönhän kertyy sillä tavalla, että ei käytä kaikkea mitä tienaa. Jos nollasta lähtee, niin alkuunhan se säästö on pientä, mutta lähtee siitä kyllä ajan myötä kasvamaan. Varallisuuden kasvaessa myös osa kuluista pienenee. Esim. Opiskelijana piti maksaa puhelinlasku itse, töissä ollessa saa puhelimen ilamiseksi. Tai mulla on yhtiövastike isohkosta kämpästä 232 € kuussa sen sijaan, että maksaisin asuntolainaa. Jne.



En kylläkään ole rahan perään, mua ei innosta sijoittaminen, vaikka se tosi järkevää olisikin. Elän hyvää ja sellaista minun näköistäni elämää. Tavarat olivat alkuun kivoja, mutta jossain kohdin ne lisäsivät ennemminkin pahoin- kuin hyvinvointia. Viime kuussa ostin tavaroista (ruuan, lääkkeiden ja hygieniatarvikkeiden lisäksi) kaksi hyasinttia, lankoja käsitöihin ja uuden hiusharjan. Ja sittenkin jäi harmittamaan, että oliko se uusi hiusharja sittenkään tarpeen. :D



Omalta kohdaltani uskoisin, että elämäntilanne on vaikuttanut rahankäyttötapoihini kovasti. Jos olisi pelko pyllyssä sen suhteen, että tulevaisuudessa olisi vähemmän rahaa, niin yllättäen minusta voisi kuoriutua tosi innostunut sijoittaja. Nyt on ennemminkin perusluottamus siihen, että varallisuus tulee ihan itsekseen aina vaan lisääntymään, ja joskus (toivottavasti vasta hyyyyyyyvin pitkän ajan kuluttua) tulee lisää varallisuutta perintönä. Mulla on siten "varaa" olla herttaisen välinpitämätön rahan suhteen, ja tietty siitä on lyhyt matka siihen, että lasken sen omaksi hyväksi luonteenpiirteekseni. ;)

metsää siis jonkun 90-100 000 edestä, ennakkoperintönä vanhemmilta. autoahan ei lasketa varallisuudeksi ja kun asuntoa mulla ei vielä ole, niin nuo ovat ainoat. sitten joskus kun varsinaisen perinnön aika on, jaetaan siskon kanssa n. 250 000 asunto ja 150000 mökki tontteineen sekä loput metsät. en ole ainakaan hetkeen metsiäni myymässä, mutta asuntoa hankkiessa täytyy miettiä, olisiko mukavampi realisoida osa siitä. nyt olen vasta opiskelija, jonka tilillä makaa 13000 mutta muuta varallisuutta ei ole ja asun hoasilla:)

Yrityksiä ei ole ollut enkä ole koskaan perinyt mitään. Vanhempani vaan päättivät minun ollessani lapsi ostaa nimiini osakkeita useamman sadan tuhannen euron arvosta, ja sen jälkeen niiden arvo on noussut viisaalla sijoittamisella lähes miljoonaan. Itse sijoittaisin omaisuuden mielelläni asuntoon mutta meidän suvussa on periaate, että tuottavia osakkeita ei myydä joten asun nuhjuisessa vuokrakaksiossa.



t. kolmekymppinen yhden lapsen äiti, palkka 500 € kuussa

säästöä, mutta suhteessa aika paljon jää säästöön.

- Vuosiin ei ollut maksullisia harrastuksia, nyt on jotain pientä. (Lapsi on vielä niin pieni, ettei tarvitse)

- Vaatteet olen yleensä ostanut aleista, ja varsinkin lapselle lähinnä kirpparilta. Viime vuosina olen lipsunyt tästä, mutta silti emme vaatteita ei osteta kovin paljoa, ja niitä käytetään, kunnes hajoavat tai jäävät pieneksi. (Pitkään minä ja mies olimme niin samassa painossa, että samat vaatteet menivät toistakymmentä vuotta.)

- Emme osta lähes koskaan lahjoja toisillemme. (Ehkä joka kolmas vuosi, ja usein nekin ovat silloin muutaman euron juttuja.)

- Muita ihmisiä on ihan muutama joille ostamme joululahjoja. Nykyään myös lapsen kaverisynttäreille täytyy.

- Omalle lapselle ostetaan, mutta pääasiassa kirppareilta.

- Kirjoja emme ostaneet aiemmin lähes koskaan, nyt ostan aleista ehkä yhden per kuukausi, kun kiireen vuoksi en ehdi usein lukemaan niitä kirjaston laina-ajan puitteissa.

- Lehtiä tulee joskus, joskus ei, käytettiin pitkään tarjouksia. Liiton mukana tulee ilmaiseksi jotain lehtiä. Yksi aikakauslehti tulee, mutta sekin varmaan katkaistaan kohta, kun ei ehdi lukemaan.

- Ei tykätä käydä elokuvissa.

- Pikkulapsen kanssa ei jaksa kunnon ravintoloihin usein syömään, joten se on lähinnä pari kertaa kuussa pizzaa tai hampurilaista. Kunnon ravintolaan pari kertaa vuodessa

- Ei ole oikein vapaa-aikaa ilman lasta, joten ei päästä teatteriin tai oopperaan.

- Matkustellaan aika vähän ja edullisesti.

Mutta tärkeimpänä: Ei ole pihaa eikä taloa, vaan edullinen kerrostaloasunto.

on elämän päämäärä, niin olette saavuttaneet taivaspaikan.

Luonnehdit täysin minunkin suhtautumiseni rahaan. Asuntoa ei vielä ole vaan vasta säästän siihen, joten en kuulu tähän ketjuun. Monikaan ei ymmärrä, ettei elämä ole ankeaa penninvenytystä, vaikkei kaiken tarvitsekaan olla parasta tai samaa kuin naapureilla ja työkavereilla. Niihin asioihin satsaan, jotka ovat minulle tärkeitä, muista viis veisaan.



Työpaikka toi mukanaan ilmaispuhelimen ja -netin, salivuoron, työmatkalipun, virkistystoimintaa, kulttuuri- ja lounassetelit ja kattavan terveydenhuollon. Silti bruttopalkkani on vain 3 000 euroa. Sisustettua tuli silloin kun aloin palkkaa ansaita, ostin sellaista mihin ei joka kolmas vuosi kyllästy.

ja pieni osakesalkku. Varallisuutta ehkä tän talon lisäksi reilut 100 000 Euroa. Talon arvo noin 300 000 Euroa, asutaan isossa kaupungissa.



Olen ostanut ensiasunnon 22-vuotiaana opiskelijana. Nyt ikää 38. Tietenkään kaikkea en ole maksanut itse vaan olen saanut ennakkoperintöä useaan otteeseen ja mökin puolikas on myös sellainen.

Minä olen alkanut muuttua yhä enemmän äitini kaltaiseksi pihi-iitaksi. Nuorempana kävin kampaajalla ja ostin vaatteita, kenkiä jne. Ihan opintotuestakin ja sittemmin palkasta. Nykyään en osta mitään. Kosmetologilla olen viimeksi käynyt 28-vuotiaana, kampaajalla käyn 3kk:n välein leikkauttamassa. Värin laitan aina itse, 20-30 -vuotiaana laitin kampaajalla.

Nytkin varpaat palelee, kun pitäisi ostaa kunnon ulkoilukengät. En vaan raski, kun odotan alennusmyyntejä. Eilen löysin hyvät, mutta 55 Euroa on ylitsepääsemätön summa mulle nykyään toisin kuin oli 10 vuotta sitten. Lapsille ostan parempaa, mutta itse olen resupekka suorastaan.

Kolmikymppisenä sitä myös huomaa alkavassa muistuttaa vanhempiaan, ja olen huomannut orastavan nuukuuden nostavan päätään. :D

on elämän päämäärä, niin olette saavuttaneet taivaspaikan.

että eletään nykyään tosi leveästi, kun tulee ostettua toisinaan vaatteita normaalihinnalla uutena, mutta harvoin haluan tehdä niin. Mutta ostan yleensä kohtuullisen laadukasta, joten ne kestävät aika pitkään. Hotelliviikonlopullekin voi nykyään lähteä hetken mielijohteesta, mutta ei nekään kalliiksi tule, kun osaa etsiä tarjoukset. Harrastuksena menee opiskelu, paljon muuta ei ehdi. Sisustaminen ei erityisesti kiinnosta, ja ne mitä hankin hankimme yleensä sillä ajatuksella, että niitä pidetään 10 vuotta - loppu elämän ajan, sillä en tykkää heittää tavaraa pois. Olen ostanut koko elämäni aikana noin neljät tai viidet verhot, joista kahdet kirpparilta. Hankimme paljon tavaroistamme käytettynä tai sitten ihan vain Ikeasta. Hiljalleen sisustus muotoutuu itsemme näköiseksi, mutta kun ei ole kiirettä, voi odottaa, että tulee jotain meille sopivaa vastaan edullisesti.

Minä en tosiaankaan koe, että nykyään edes venyttäisimme penniä hirveästi. Koen, että meillä on varaa kaikkeen mitä haluamme.

t. 23

Nytkin varpaat palelee, kun pitäisi ostaa kunnon ulkoilukengät. En vaan raski, kun odotan alennusmyyntejä. Eilen löysin hyvät, mutta 55 Euroa on ylitsepääsemätön summa mulle nykyään toisin kuin oli 10 vuotta sitten. Lapsille ostan parempaa, mutta itse olen resupekka suorastaan.

Oletko parempi ihminen varpaat jäässä ja tuhansia pankkitilillä?

en myis 100 000 €:lla , löytökoiria.. ei maksaneet mitään