Sisustusintoiset äidit vs. lapsen toiveet

Pienilläkin jutuilla saa aikaan lapselle sen tunteen, että hänkin pääse osallistumaan ja että kyseessä on hänen kotinsa! Joulukalenteri (tai kärpäsvessapaperi) ovat vain hetken esillä, joten luulisi että niiden suhteen voisi olla vähän joustavampi. Eri asia sitten vaikkapa valaisimet, joiden kanssa pitää yleensä elää aika monta vuotta -> en päästäisi lasta ihan yksin valitsemaan :-)

Että heidän itsetekemät jutut on pitkin kotia. Piirustuksia ja maalauksia on kehystettyinä seinillä, käsitöitä ( tyynyjä, pikkupehmoja jne) siellä täällä. Olin aiemmin tarkka sisustustyylistä mutta huomasin nopsaan että kuinka tärkeää lapsille on saada tuotoksensa esille. Yritin ensin pitää ne lastenhuoneessa mutta kun lapsi itsepintaisesti toi tekemänsä pehmolohikäärmeen olohuoneen sivupöydälle pentikin kynttelikön viereen niin silloin "luovutin". Jännää on se että pari lasten kaveria on huokaillen todennut että on tosi tylsää kun heillä äiti laittaa kaikki askartelut ja piirustukset heti arkistokaappiin eikä näkyville.



Eli sisustelen sitten kun lapset muuttaa pois kotoa, noin kymmenen vuoden päästä... No, kai siinä muutama vuosi on ennen kuin lastenlasten tekeleet valtaavat paikkoja...

Mua on ärsyttänyt tämä sisustushifistely jo pitkään. Harmaata, valkeaa, mustaa lastenhuoneita myöten. Korkeintaan joku saakelin yksi keltainen koristetyyny, jonka kangas sekin tilattu jostain design-kaupasta. Hohhoi. Varmasti menee hirveän paljon energiaa kieltäessä lapsilta kaikki normaalit lelut ja piilotellessa heidän tavaroitaan pois designia häiritsemästä. Hajuton, mauton, väritön ja hengetön messukoti. Sehän on nykynaisen unelma. Luullaan olevansa niin yksilöllisiä, vaikka ei noita kämppiä erota toisistaan.

Oli Viidakkokirja-kuvasta oleva kuvatapetti, 70-luvulla aivan uskomaton juttu vanhemmiltani, kun muu sisustus oli Artekia ja Skannoa. Omassa huoneessani oli kirkkaanpunainen kokolattiamatto ja muut kalusteet Muuramea. Minulla oli Muuramen Jolla -sänky ja Muuramen kirjahylly sekä kirjoitustasot.



Silti oli barbeja ja nukkeja ja kaikkea, kirjavaa ja sekalaista.

mua jaksaa aina hämmästyttää lelujen määrä... Ja niiden laatu.

Meille puskee joka tuutista kaikenmaailman muoviötökoitä ja legohässäköitä, jotka pitää asetella hyllyille näytille. Nättiä parkkitaloa pikkuautoille ei ole taatusti olemassakaan ja semmonen rumilus meilläkin nurkassa nököttää. Sopiiko sisustukseen? No juu ei. Lastenkirjoja meillä on hyllymetreittäin. Mihin ne muka tungetaan? Ne ei taatusti ole ikinä tasalaatuisen kokoisia tai näköisiä ja rakkaimmat luetaan hiirenkorville ja repaleisinakin ne vaan on ja pysyy siellä hyllyssä, kun niitä välillä teipataan kasaan ja luetaan taas (osa tosi hyvistä ja kaikkien lasteni rakastamista on olleet jo mulla ja kaikilla mun sisaruksilla ja alkaa ikäkin jo painaa...)

Leluhyllyillä ei tosiaan nökötä kahta mollamaijaa sievästi vieretysten. Eikä ne hiton pikkuautot ja barbienuket mahdu mihinkään säilytyslaatikkoonkaan enää, niille tarvitaan jo vähintään tynnyri. Entäs kaikenmaailman petshop-talot ja sen sellaiset muovihökötykset? Ei mahu laatikkoon ei...

Vai saako nää sisustajien lapset vaan disain-leluja, ettei lelut pilaa maisemaa? Ja mummoille tädeille, enoille, sedille ja kummeille ehdoton kielto ostaa mitään leluja lapsille ikinä? Muuten ne tuntuu lisääntyvän potenssiin 15 joka vuosi, etenkin kun lapsia on enemmän kuin 1

on myös parkkitaloa ym. muovihässäkkää jotka vie paljon tilaa. Piilotan ne vaatekaappiin. Myös leikkikeittiöt, legot, junaradat ja kaikki tilaa vievä on tungettu piiloon vaatekaappien lattioille. Hienoimmat lelut on lelukaapissa lasiovien takana ja muissa lipastoissa ym. juurikin hienoimmat pehmolelut on esillä, muut on säilössä...

En vaan kestä sitä, että kaikki tavara on näkyvillä ja varsinkaan lattioilla. Haluan että siivoaminen on helppoa, koska meillä on koiria ja pakko siivota vähintään joka toinen päivä.

Suosin muuten joululahjoinakin pieniä tavaroita, kuten nukkekodin huonekaluja ym. jotka sulautuvat joukkoon ilman tilaongelmaa. Pari isompaa lelua on tulossa, pitää vaan järjestää vaatekaappi uudelleen, ja viedä kierrätykseen jotain vanhaa...

Niin ja kyllä ne lapset pärjää ilamn hirveitä lelumääriäkin, kaikkea ei vaan kertakaikkisesti voi ostaa vaikka olisi rahaakin, kellään ei oo niin isoa taloa että kaiken maailman lelut mahtuisi.

kasvaa, alkaa pahin tiukkapipoisuus hellittämään?



Ainakin nuo kaksi keskustelijaa tuolla jälkimmäisessä blogissa (se jokujotakin of Black) ovat muistaakseni jo vähän isompien lasten äitejä ja ehkä huomanneet, ettei jaksa/kannata olla niin ehdoton.

Että heidän itsetekemät jutut on pitkin kotia. Piirustuksia ja maalauksia on kehystettyinä seinillä, käsitöitä ( tyynyjä, pikkupehmoja jne) siellä täällä. Olin aiemmin tarkka sisustustyylistä mutta huomasin nopsaan että kuinka tärkeää lapsille on saada tuotoksensa esille. Yritin ensin pitää ne lastenhuoneessa mutta kun lapsi itsepintaisesti toi tekemänsä pehmolohikäärmeen olohuoneen sivupöydälle pentikin kynttelikön viereen niin silloin "luovutin". Jännää on se että pari lasten kaveria on huokaillen todennut että on tosi tylsää kun heillä äiti laittaa kaikki askartelut ja piirustukset heti arkistokaappiin eikä näkyville.

Eli sisustelen sitten kun lapset muuttaa pois kotoa, noin kymmenen vuoden päästä... No, kai siinä muutama vuosi on ennen kuin lastenlasten tekeleet valtaavat paikkoja...

Niin mielelläni kuin täydellisen tyylikkäässä ja ikisiistissä kodissa asuisinkin, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että kodin täytyy olla koti myös lapsille. Meillä asuu kaksi erityisen tuotteliasta pikku taiteilijaa. Tämän tosiasian edessä olen antautunut ja ripustan suosiolla hienoimmat teokset julkisesti näytille. Se on lapsista ihanaa ja uskon, että sillä on varmasti heidän itsetuntoaan kohottava vaikutus.

Viimeksi hiukan ihmettelin, kun ystäväni osti 5 vuotaalle tytölleen musta-harmaan mekon ja mustan talvitakin.



Kuvitelkaa nyt oikeasti, miltä tuntuisi olla 5 v. tyttö ja mennä mustassa takissa ja harmaassa koltussa päiväkotiin, jossa kaikilla muilla on iloisen värisiä vaatteita päällä.

kanssa jossain naistenlehdessä olleen graafikkopariskunnan lasta - perheessä kaikki oli mustaa, valkoista ja vähän keltaista. Mitään muuta väriä koko kodista ei löytynyt. Äiti oli näin päättänyt ja oli asiassa ehdoton. Voi apua, mikä koti! En ikinä voisi kuvitella asuvani moisessa saati sitten vaatia lasta elämään ja sovittamaan omat toiveensa äidin ehdottomaan sisustusmakuun.

Lapset tietysti äkkiä oppii äidin ilmeistä ja tuhahduksista, mitkä värit, mitkä lelut ja mitkä vaatteet on Sallittuja ja mitkä Kiellettyjä. Ajatella, jos tytär oikeasti haluaisi vaikka pinkin Barbie-paidan ja värikkäitä pikkuponeja, Baby Bornin ja Angrybirdseja, joita kaikilla muillakin on. No ehkä saa sen mustan tai keltaisen angrybirdsin kuin muuhun äidin maku ei veny...

ainakin meillä. Tykkään sisustustaa, ja toivon että lastenhuonee olisi jollain lailla yhtenäinen muun sisustuksen kanssa, mutta en myöskään halua tyrmätä lasta ja kieltää kaikkea mistä hän pitää vain koska itse en pidä. Oman kokemukseni mukaan lapsikin nauttii kauniista huoneesta, meillä käytännössä kaikki tytön kaverit ovat ihastelleet huonetta, eikä toisaalta mikään ihme vaikkei se mikään sisutuslehden tasoinen "täydellisyys" olekaan. Se mitä monen tytön kaverin huoneessa olen nähnyt (kun olen hakenut lasta kylästä) on nimittäin melkoinen jämäkalustevarasto + muovikrääsäräjähdys. Huonekalut sellaisia mitä ei muualle enää haluta/mhuonolaatuisia halpiksia ja kaikkialla lainehtii rikkinäisiä leluja ja krääsää.



Meillä tytön huoneessa on minun valitsemat huonekalut, verhot ja seinien väri, tosin olen usein kysynyt tytön mielipidettä (tyyliin valitse näistä kolmesta mieluisin tai jos mikään ei miellytä niin olen kysellyt mitä haluaisi). Leluissa yms. kuunnellaan toiveita, mutta kaikkea ei toteuteta eli muovitrendijuttuja joista en itse välitä on, mutta ei rajattomasti.



Muita kompromissiesimerkkejä kodissamme on esim. jääkaapin ovi: itse haluaisin ettei siinä olisi mitään kun minusta täysinäinen jääkaapin ovi on sotkuisen oloinen, mutta mies haluaa että siinä ovat laskut yms. tärkeät paperit kätevästi (kuten äidillään) ja lapsi haluaa laittaa esille piirustuksiaan. Ja koska kumpikaan ei yleensä esitä sen kummempia toivomuksia sisustuksen suhteen, niin jääkaapin ovi on täynnä kaikennäköistä paperisälää.