Sisustusintoiset äidit vs. lapsen toiveet

Olen itse sisustusintoilija, kaikki on tarkkaan harkittua ja pitkään etsittyä, koti on aina tiptop ja tavaroilla harkitut paikkansa..mutta se ei yllä lasten leikkitilaan eikä lasten omiin huoneisiin, olen toki sielläkin seinät maalannut mutta lasten toiveiden mukaan vaaleanpunaisella, sinisellä, vihreällä jne..leikit ja majat saavat siellä olla kesken lattioilla vaikka kuukauden. Vaatteetkin ovat ihan lasten maun mukaisia, on sitä carsia ja prinsessaa vaikka en niistä itse perustakaan..

Tietysti sitä lasten huoneet sisustetaan , mutta väreissä otetaan heidän makunsa ja persoonansa huomioon.

Oletpa ilkeä ap, ei järin suoraselkäistä. Miksi haukut täällä ja vielä linkkaatkin, etkä mene sanomaan tuonne blogiin?

että kaikki menee prikulleen tietys sävymaailmas ja orjallisesti noudatetussa tyylissä. Ite rakastan sisustamista, mutta karsastan kopiointeja ja tekemällä tehtyjä juttuja kuten täysvalkoiset kodit, mustavalkoiset graafiset kodit, uusvanhaa maalaisromantista krääsää pursuavat kodit jne. Oikeasti vanha on kaunista mielestäni, mutta myös moderni hyvällä maulla sopii yhtälailla! Mutta makunsa kullakin! :)

En halua olla ilkeä ja voin hyvin kysyä asiaa blogissakin. Haluan vain keskustella asiasta.



Olen itsekin tarkka tavaroistani ja olen joutunut jatkuvasti tasapainottelemaan sen kanssa mikä on minusta kivaa ja mikä taas lapsista. Meillä lapset ovat jo kouluikäisiä (vanhimmat yläasteella), eivätkä todellakaan sisusta huoneitaan tai pukeudu siten kuin minä toivoisin. Sanon kyllä oman mielipiteeni, mutta lopullisen valinnan (budjetin puitteissa) tekevät lapset.

tykkään kauniista sisustuksista. Lastenhuoneissa pitää olla värejä!

kunhan on leluja saatavilla.



Isompien kanssa pitää mielestäni kuunnella heidänkin toiveitaan. Minä olen pitsiä ja mummolatyyliä rakastava äiti, jonka teinipojan huone on aivan eri tyyliä mustine ja limenvihreine väreineen ja julisteineen.

musta monien sisustusblogien lastenhuoneet on hirmu kivoja ja uskon lastenkin tykkäävän. Yleensä lelut ja kaikki muu tuo jo väriä niin paljon, että sellanen vähän neutraalimpi sisustus vaan rauhottaa tilaa. Mun 3v ei pätkääkään välitä kalenterin ulkonäöstä vaan odottaa jännityksellä luukkujen sisältöjä.



Itse olen vielä sisustanut lapseni huonetta oman maun mukaan - toki se lasten huoneelta näyttää ja kirkkaita värejäkin löytyy. Yritän muutenkin etsiä "katseen kestäviä" leluja ja muita tarvikkeita lapselle, jotta ne voisivat olla esillä ilman, että mua itseäni alkaisi ahdistaa. Toistaiseksi toiminut hyvin, mutta varmaan kouluikäinen lapsi osaa jo itse vaatia omanlaistaan ja sen ikäiselle mieluusti sen vapauden annankin - varsinkin oman huoneen suhteen.

Periaatteessa meidän 3-vuotiaan pojan huone on tyylikäs - huonekalut, verhokankankaat, taulut jne. - mutta sitten siellä on kaikkea ihan hirveääkin - pojan valitsemaa tietenkin - esim. puuhapete-juliste seinällä, muovisia dinosauruksia, joita toivoi synttärilahjaksi, ja kirjavat ja kulahtaneet muumi-petivaatteet, joista ei suostu luopumaan edes yhdeksi yöksi - ne pestään jj kuivataan kuivaimessa yhden päivän aikana, että saadaan ilalla takaisin sänkyyn.

vaikka äiti tykkääkin sisustaa. Eikä ne taatusti sovi kämpän muuhun sisustukseen pätkän vertaa :D



Vanhimman huone on täynnä hevosia, tuoli on tehty vanhasta satulasta, sänkyyn on ruuvattu raidalliset puomit (jolloin siitä tulikin okseri) seinät on tapetoitu heppajulisteilla ja satulatelineet ja suitsitelineet toimittavat naulakoiden virkaa. Ne pari hyllyä, mitä seinällä on, on täynnä hevosten hoitokamoja, kypäriä yms. Kolmen lipaston päälle laitettiin vihreä "ruohomatto" ja tälle "laitumelle" on muuttanut valtava lauma hevosia ja ne asuvat puisessa tallissa... Noh, ainakin teema on perin yhtenäinen :D Tekstiilit on kaikki yksivärisiä.



Pojan huoneessa on tummansininen tähtitaivas vinossa katossa ja teema pitkälti avaruus. Kaikille vaakasuorille tasoille levittäytyvät kymmenet legorakennelmatkin on enimmäkseen StarWarsia. Sopinee sisustukseen... :D



Nuorimmaisen huusholli taas on yhtä suurta vaahtokarkkia. Alunperin vihreäsävyiseen "keijumetsään" (Seinällä on pari metriä kanttiinsa oleva taulu keijumetsästä) on jotenkin muuttumassa vaaleanpunaiseksi prinsessakamariksi. Jännä juttu...

mua jaksaa aina hämmästyttää lelujen määrä... Ja niiden laatu.



Meille puskee joka tuutista kaikenmaailman muoviötökoitä ja legohässäköitä, jotka pitää asetella hyllyille näytille. Nättiä parkkitaloa pikkuautoille ei ole taatusti olemassakaan ja semmonen rumilus meilläkin nurkassa nököttää. Sopiiko sisustukseen? No juu ei. Lastenkirjoja meillä on hyllymetreittäin. Mihin ne muka tungetaan? Ne ei taatusti ole ikinä tasalaatuisen kokoisia tai näköisiä ja rakkaimmat luetaan hiirenkorville ja repaleisinakin ne vaan on ja pysyy siellä hyllyssä, kun niitä välillä teipataan kasaan ja luetaan taas (osa tosi hyvistä ja kaikkien lasteni rakastamista on olleet jo mulla ja kaikilla mun sisaruksilla ja alkaa ikäkin jo painaa...)



Leluhyllyillä ei tosiaan nökötä kahta mollamaijaa sievästi vieretysten. Eikä ne hiton pikkuautot ja barbienuket mahdu mihinkään säilytyslaatikkoonkaan enää, niille tarvitaan jo vähintään tynnyri. Entäs kaikenmaailman petshop-talot ja sen sellaiset muovihökötykset? Ei mahu laatikkoon ei...



Vai saako nää sisustajien lapset vaan disain-leluja, ettei lelut pilaa maisemaa? Ja mummoille tädeille, enoille, sedille ja kummeille ehdoton kielto ostaa mitään leluja lapsille ikinä? Muuten ne tuntuu lisääntyvän potenssiin 15 joka vuosi, etenkin kun lapsia on enemmän kuin 1

Mielestäni koti on lastenkin koti. Mielestäni lapsen pitäisi itsekin saada vaikuttaa ympäristöönsä (eikä vaan valita tumman tai vaalean beessin välillä). Omat lapset tykkää väreistä. Lelujakin meillä on eikä ne kaikki sovi sisustukseen tai lasten senhetkisiin vaatteisiin.



Voisin kuvitella että lapsista tulee vähän tahdottomia jos äiti päättää vaatteet ja lastenhuoneen jokaisen yksityiskohdan vielä kouluikäiselläkin.

Lapsuudessani 70-luvulla huoneessani oli beiget/luonnonvalkoiset seinät ja ruskea lattia. Ei tullut mieleenkään että seinien väri olisi pitänyt vaihtaa omien toiveideni mukaan vaan muutama mieluisa kuva senällä riitti tekemään huoneesta "oman" huoneen. Ei lapsi siitä kärsi, vaikka seiniä ei maalattaisi hänen toiveidensa mukaan -eikö pinkit huoneet ole aika ällöjä.

kotiin lasten näkyville vaikka mistään sisustus intoilusta ei olisikaan kyse. Voi olla että tuollainen hillitty ympäristö jossa kaikki lastenhuoneessa ei ole lapsen itesensä toivomaa saa lapsen omat tavarat nousemaan esiin.

Joskus olen nähnyt sellaista käytäntöä että lapsen on leikittävä puuleluilla koska kaikki kotona on niin ekoa. Se ei mielestäni ole oikein. Ei voi ottaa lasta ja siirtää häntä 1800 luvulle elämään vain sisustuksellisista syistä.Lapsi kuitenkin vertaa itseään kavereihinsa ja huomaa heti eron.

samaa mieltä siitä, että lasten pitää saada jossain määrin vaikuttaa omaan ympäristöönsä, mutta ainakin meillä puulelut eivät ole pelkästään esteettinen valinta. Tiedätkö paljonko muovista (varsinkin siitä mahdollisimman halvasta lapsille tehdystä krääsästä) irtoaa myrkkyjä? Lastenhouneissa on yleensä asunnon huonoin ilmanlaatu niiden leluvuorien takia. Kyllä meiltäkin jokunen muovilelu löytyy kun lapset niistä tykkäävät, mutta määrä yritetään pitää minimissä.

kotiin lasten näkyville vaikka mistään sisustus intoilusta ei olisikaan kyse. Voi olla että tuollainen hillitty ympäristö jossa kaikki lastenhuoneessa ei ole lapsen itesensä toivomaa saa lapsen omat tavarat nousemaan esiin.

Joskus olen nähnyt sellaista käytäntöä että lapsen on leikittävä puuleluilla koska kaikki kotona on niin ekoa. Se ei mielestäni ole oikein. Ei voi ottaa lasta ja siirtää häntä 1800 luvulle elämään vain sisustuksellisista syistä.Lapsi kuitenkin vertaa itseään kavereihinsa ja huomaa heti eron.

ihmisten mielestä lastenhuone yleensä tarkoittaa sitä, että paikkojen pitäisi pursuta halpaa kiinalaista muovikrääsää? Onko tosiaan mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät sellaista lapsilleen halua ostaa? Aivan kuten kotia ei muutenkaan täytetä halvalla Sotka-romulla (joo, kyllä sieltäkin voi varmasti käyttökelpoista tavaraa löytää kunhan ei osta kämppää ylitäyteen), ei tarvitse lapsellekaan tyrkätä käteen joka viikko uutta "petshoppia" tai jotain muuta "kehittävää ja tarpeellista" aina kauppareissun yhteydessä....



Mielestäni tuollainen harmaa on ihan yhtä lailla joulun väri kuin punainen tai vihreäkin. En ihan lähtisi ko.blogistia tuon perusteella tuomitsemaan.

on aina niin supersiistit lastenhuoneet. Meillä lastenhuone ei pysy siistinä kuin ehkä 5 min, sitten on taas täysi kaaos kun 7v ja 3v pojat vähän leikkivät siellä. Heillä on oma tarkka järjestyksensä, joka ei noudata aikuisten käsitystä järjestyksestä. Ovat halunneet omia piirustuksiaan ja typeriä julisteita seinille, enkä keksi syytä kieltää sitä, onhan se heidän huoneensa. Mutta ei siis mikään kaunis...

mua jaksaa aina hämmästyttää lelujen määrä... Ja niiden laatu.

Meille puskee joka tuutista kaikenmaailman muoviötökoitä ja legohässäköitä, jotka pitää asetella hyllyille näytille. Nättiä parkkitaloa pikkuautoille ei ole taatusti olemassakaan ja semmonen rumilus meilläkin nurkassa nököttää. Sopiiko sisustukseen? No juu ei. Lastenkirjoja meillä on hyllymetreittäin. Mihin ne muka tungetaan? Ne ei taatusti ole ikinä tasalaatuisen kokoisia tai näköisiä ja rakkaimmat luetaan hiirenkorville ja repaleisinakin ne vaan on ja pysyy siellä hyllyssä, kun niitä välillä teipataan kasaan ja luetaan taas (osa tosi hyvistä ja kaikkien lasteni rakastamista on olleet jo mulla ja kaikilla mun sisaruksilla ja alkaa ikäkin jo painaa...)

Leluhyllyillä ei tosiaan nökötä kahta mollamaijaa sievästi vieretysten. Eikä ne hiton pikkuautot ja barbienuket mahdu mihinkään säilytyslaatikkoonkaan enää, niille tarvitaan jo vähintään tynnyri. Entäs kaikenmaailman petshop-talot ja sen sellaiset muovihökötykset? Ei mahu laatikkoon ei...

Vai saako nää sisustajien lapset vaan disain-leluja, ettei lelut pilaa maisemaa? Ja mummoille tädeille, enoille, sedille ja kummeille ehdoton kielto ostaa mitään leluja lapsille ikinä? Muuten ne tuntuu lisääntyvän potenssiin 15 joka vuosi, etenkin kun lapsia on enemmän kuin 1

en kauheasti sisustele vaikka kauniista pidänkin. Itse pidän väreistä eli vaikka panostaisinkin sisustukseen olisi meillä varmaan aika riemunkirjavaa mutta siis asiaan.



Täällä kuvattua nukkekotia en ole nähnyt mutta tuo joulukalenteri on kyllä tosi suloinen ja olisin varmasti lapsena ollut tosi ilahtanut tuollaisesta. Jotenkin tuollainen säkinväri myös sopii oikein hyvin jouluun (meidän perinteinen joulupukkikin oli lapsena sellainen harmaa vanhassa lammasturkissa kulkeva ukko ei amerikkalainen punanuttuinen). Ei olisi varmaan tullut lapsena mieleen hihkua että ei kelpaa (vaikka olinkin joissain asioissa aika kranttu lapsi) jos olisi tuollaisen ihanan joulukalanterin äiti tai mummo tehnyt.



Huoneen seinätkin oli aina valkoiset ja omassa lapsuudessani pienessä maalaiskunassa niitä pidettiin hemmoteltuina, jotka saivat esim. valita seiniensä värin ja valitsivat vaaleanpunaista. Kaikki on niin suhteellista ja lapsetkin erilaisia mutten usko, että lapset hirveästi vaurioituvat vanhempien sisustusinnosta muut asiat ovat tärkeämpiä.

oli eilen toisessakin blogissa http://huesofblack.blogspot.fi/2012/12/karpaskuvioitu-vessapaperi-missa…

, sydäntä särki kun se lapsi oli jo valmiiksi todennut, ettei meille saisi tuollaista tuoda - niin sitten lapset alkavat tajuamaan, että oma koti on vähän tiukkapipoisempi kuin muut...