Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaas, odotanko ihan turhaan sitä kosintaa
07.12.2012 |
Taustat: Olemme kumpikin 45ia. Minulla kohta jo aikuiset lapset ja pitkä parisuhde takana lasten isän kanssa. Miehellä ei lapsia, neljä ex-avovaimoa. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta. Emme asu yhdessä, pääosin minun toiveestani. Kumpikin kokee erillään asumisen toistaiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi (= kunnes lapseni muuttavat omilleen).
Minulle kihlautuminen olisi hyvin tärkeää, koen, että tällainen romanttis-virallinen sitoutuminen olisi tässä ja nyt se merkki siitä, että kumpikin on 100%:sesti sitoutunut suhteeseen. Mies on periaatteessa samaa mieltä, mutta ei koskaan ota itse puheeksi asiaa, ja kun minä otan tämän puheeksi saan aina kuulla samat lauseet: "Sitten, kun..." tai "Sitten, jos..."
Eli mies väittää kyllä haluavansa avioitua ja kihlautua, mutta vasta "sitten kun suhde on tarpeeksi vakaalla pohjalla".
Viisi vuotta olen tuota hokemaa kuunnellut (puhuimme jo suhteen alussa siitä, että kumpikin haluaa avioitua) ja nyt tuntuu siltä, että taidan olla aikamoinen ääliö, kun suhde ei kai sitten vieläkään ole "tarpeeksi vakaalla pohjalla".
Käyttääkö mies hokemaansa vaan porkkanana? Hän tietää, että asia on minulle niin tärkeä että jos kihlautumista tai avioliittoa ei ole odotettavissa, tämä suhde tulee raukeamaan.
Kuinka kauan pöljän kannattaa odottaa tätä romanttista elettä?
Ja jotta asia tuntuisi minusta vielä pahemmalta, mies on useaan otteeseen kertonut minulle kuinka hän kosi exäänsä "täydellisesti", hän on jopa näyttänyt paikan, jossa polvistui exänsä eteen.
Nainen jätti hänet kuitenkin pian kosinnan jälkeen toisen miehen takia.
Kommentit (20)
Vai siis tyytyisitkö sinäkin vaan kihlaukseen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai siis tyytyisitkö sinäkin vaan kihlaukseen??
Olemme puhuneet alusta saakka, että kumpikin haluaa vielä tässä elämässä avioitua. Varmaankin ikä on tehnyt tehtävänsä; kumpikin kokee avioliiton turvana - nuorempana avioliitolla ei ollut mitään merkitystä eikä meistä kumpikaan ole ollut naimisissa.
Joten kihlausta tulisi seuraamaan avioliitto, mutta vasta sitten, kun lapseni ovat muuttaneet omilleen.
Mutta jos viiden vuoden jälkeen mies edelleen epäröi, niin eiköhän tämä ala olla tässä. Minä en tästä toiseksi muutu, eikä sen puoleen mieskään.
itse kerran eronneena en pakosta kaipaa sitä avioliittoa. Olen nyt seurustellut vajaan vuoden ihanan miehen kanssa, joka sanoi ettei koskaan mene enää naimisiin. Ja ymmärrän häntä enkä pakosta itsekkään sitä kaipaa.
Mutta hän yllätti lomalla pari viikkoa sitten ja pyysi minua menemään kihloihin! Ihanaa! Monet ovatkin nyt kyselleen mennäännkö naimisiin. Olen vastannut että tämä on varmankin lopun elämän kestävä kihlaus. Ja olen siihen ihan tyytyväinen. Tämä on nyt virallista mutta ei avioliitto. Olen / olemme todella onnellisia ja rakastuneita!
Tuntuu hassulta, sillä olen itse 40 ja mies 46v.
Elämä on ihanaa.
Mutta mietin just tota sun miestä, kun sillä on jo 4 exää!!! Eihän tollasen kanssa osaa ajatella avioliittoa? Minä ainakaan. Olla vaimo numero 5?!!!Mitä jos vain kihlautuisitte? Se olisi jonkinlainen kompromissi
kertoo mielestäni miehestä aika paljon.
Samoin eksän kosintatilanne. Mies hylättiin kosinnan jälkeen.
Silläkin voi olla merkitystä, että asutte erillään sinun toivomuksestasi.
Kihlauksella ei varmaankaan ole samanlaista merkitystä hänelle kuin sinulle.
kertoo mielestäni miehestä aika paljon. Samoin eksän kosintatilanne. Mies hylättiin kosinnan jälkeen. Silläkin voi olla merkitystä, että asutte erillään sinun toivomuksestasi. Kihlauksella ei varmaankaan ole samanlaista merkitystä hänelle kuin sinulle.
Tähän hieman tarkennusta: Miehen mielestä erillään asuminen on myös tällä haavaa meille paras ratkaisu - hän tekee kolmivuorotyötä ja meillä taas pyörii murkkuja kavereineen harva se päivä. Joten en usko, että erillään asuminen vaikuttaa negatiivisesti. Päinvastoin :)
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä "vika" noissa naisissa on ollut, jottei mies ole avioitunut vai eikö mies kuitenkaan vaan ole aviomiestyyppiä?
Oliko se, jota mies kosi, joku näistä?
Vai siis tyytyisitkö sinäkin vaan kihlaukseen??
Olemme puhuneet alusta saakka, että kumpikin haluaa vielä tässä elämässä avioitua. Varmaankin ikä on tehnyt tehtävänsä; kumpikin kokee avioliiton turvana - nuorempana avioliitolla ei ollut mitään merkitystä eikä meistä kumpikaan ole ollut naimisissa.
Joten kihlausta tulisi seuraamaan avioliitto, mutta vasta sitten, kun lapseni ovat muuttaneet omilleen.
Mutta jos viiden vuoden jälkeen mies edelleen epäröi, niin eiköhän tämä ala olla tässä. Minä en tästä toiseksi muutu, eikä sen puoleen mieskään.
Jos vielä on sovittuna että naimisiin vasta kun lapsesi on muuttaneet pois,niin kyllä se mies olisi jos kosinut, jos ois kosiakseen.. Joten en kyllä henkeäni pidättäis sitä kosintaa odotellessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on kertaalleen kosinut romanttisesti, ja tuli jätetyksi toisen miehen vuoksi. Se selittää mielestäni lähes kaiken, turpiin tullut ja huolella, se pelko jäytää taustalla, vaikka sitä ei aktiivisesti ajattelisikaan.
Toisekseen, olette selkeästi, että mitään ns virallista teillä ei tule olemaan, ennenkuin lapsesi lähtevät maailmalle, ehkä hän vasta sitten kosii? Miehet ei ajattele samoin kuin naiset. Jos yhdenkään kerran olet sanonut, että sitä ennen ei yhteen muuteta, mies voi hyvinkin tajuta, ettei sitten mitään muutakaan virallista ennen sitä.
Kolmantena vielä tulee mieleen, että jos mies tietää, että ero tulee, jos kosintaa ei tule, kokee hän sen väkisinkin uhkailuna, jolloin ei varmaan uskalla oikein tehdä mitään puoleen jos toiseen, sillä jos ei kosi, tulee ero, jos kosii vielä kun lapsesi kotona, on se sun käskyä vastaan...
Yhteistuumin olemme puhuneet, että muutamme myöhemmin yhteen ja avioliitto kuuluu kummankin toiveisiin. Kuin myös vanheneminen yhdessä.
Tjaa-a... ota tuosta nyt sitten selvää.
Itsestä tuntuu valitettavasti siltä, että tässä pidetään vähän niinkuin takaporttia raollaan :(
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että muutatte yhteen ja menetta naimisiin vasta, kun lapsesi ovat muuttaneet pois kotoasi. Se siis odottaa lähemmäksi sitä hetkeä, jotta voi kosia.
Monikaan ns aikuinen ei halua olla kihlattuna vuosia, vaan perinteisesti kihlaus on lyhyt aika ennen naimisiin menoa.
Takaporttia en usko, ellei mies teoillaan ja sanoillaan sitä jotenkin sulle ilmaise, tekeekö niin?
Ja nykypäivänä nainenkin voi kosia...
että sanon nyt jotakin mitä et varmaankaan halua kuulla. Minulla särähtää pahiten tuo, että mies on monesti kertonut sinulle miten kosi ex naistaan. Vaikuttaa siltä, että velloo siinä menneessä. Sellaisessa tilanteessa et koskaan vaan voi olla ykkönen hänen elämässään.
On minullakin ollut hyvinkin romanttisia kokemuksia menneissä suhteissa, mutta ei niistä nykyiselle puolisolle kerrota. Minusta toista täytyy kunnioittaa siinä määrin, ettei tuollaisia asioita hiero toisen naamaan.
Tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä "vika" noissa naisissa on ollut, jottei mies ole avioitunut vai eikö mies kuitenkaan vaan ole aviomiestyyppiä? Oliko se, jota mies kosi, joku näistä?
Pakko myöntää, että "vika" on pääsääntöisesti miehen kertoman mukaan ollut naisissa; ollut mm. pari rajatilapersoonaa - mutta näin vanhempana naisena en enää usko pelkästään yksipuoliseen kuvailuun. Totuus lienee moniulotteisempi.
Kosittu ei ollut avovaimo, vaan naisystävä - jolla tosin oli mies ja lapset... Ja oman miehensä kainaloon nainen sitten päätyikin.
tehän oeltte kihloissa jos olette sopineet menevänne naimisiin "joku päivä"? Vai menikö multa jotain ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehän oeltte kihloissa jos olette sopineet menevänne naimisiin "joku päivä"? Vai menikö multa jotain ohi?
Kuin typerissä päiväunissani ;)
T. ap
tehän oeltte kihloissa jos olette sopineet menevänne naimisiin "joku päivä"? Vai menikö multa jotain ohi?
Kuin typerissä päiväunissani ;)
T. ap
että menette naimisiin jonain päivänä on kihlaus...
Mutta joo, jos eksät ovat rajatilapersoonia, kosittu yhtä, joka on naimisissa eli perheellinen, niin ei miehesi ehkä ole se, jota kannattaa halutakaan?
tehän oeltte kihloissa jos olette sopineet menevänne naimisiin "joku päivä"? Vai menikö multa jotain ohi?
kihlaus on "vapaamuotoinen oikeustoimi", eli jos olette toisillenne lupautuneet, olette jo kihloissa. Vaikkei sormuksia oltaisi vaihdettukaan, ei niitä tarvita muuhun kuin ehkä osoitukseksi muille, että varattuja ollaan. Eli olette jo kihloissa.
Kihlaus taas puolestaan on lupaus avioliitosta. Tästä ehkä vieä kannattaisi miehen kanssa puhua, onko teilä yhtäläinen käsitys siitä, mihin olette sitoutuneet.
Minusta on outoa, että hän kertoo yksityiskohtaisesti miten romanttisesti on joskus kosinut. Mielestäni hän halusi samalla kertoa, että se nainen olisi ollut hänelle se oikea ja sinä olet vaan sellainen ajankulu. Yhteenmuuttokin on sopivasti jätetty vuosien päähän. Mahtaakohan tuosta tulla mitään.
Miksi olla suhteessa, jos päämääränä ei ole avioliitto. Tuo on vaan löyhää tapailua, joka ei välttämättä johda mihinkään. Olette ikäänkuin yhdessä odottamassa sitä, että jompikumpi löytää sen, jonka kanssa voi ottaa vakavan suhteen ja mennä aika pian naimisiinkin ilman mitään vuosien odottelua.
romantiikannälkäiselle daamille, joka joutuu kitumaan vielä muutaman tunnin näyttöpäätteellä hiljaisessa toimistossa.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei taida olla sitoutuvaa sorttia - tai sinä et ole hänelle kuitenkaan "se".