Lue keskustelun säännöt.
En kertakaikkiaan halua käydä palkkatöissä. Mitä keksin sen sijaan?
06.12.2012 |
En tiedä mikä minussa on vikana, mutta aina kun olen työelämässä, en jaksa elämässäni mitään muuta. Ajattelen vain töitä, illat menee työstä toipuessa, aamut ovat kamalia, psyykeni (?) ei jotenkin tahdo kestää aikaisia aamuherätyksiä. Tarkennukseksi; en nuku puoleen päivään saakka, mutta saadessani nukkua kahdeksaan-yhdeksään saakka, olen parhaimmillani, jotenkin itsevarma, levollinen.
Kotona ollessani saan paljon aikaiseksi, tunnen itseni itsevarmaksi ja levolliseksi, työelämässä itsevarmuuteni karisee jonnekin kokonaan, stressaan koko ajan, olen itkuherkkä ja ahdistunut, ajattelen illat ja vapaapäivät vain töitä! Kuulostaa varmaan laiskan selittelyltä, mutta uskokaa tai älkää, en ole laiska, ja olen vuosia yrittänyt erilaisissa töissä, olen tosissani halunnut viihtyä työssä, tai edes jaksaa jotenkuten. Ei se vaan näytä onnistuvan, joten olen päättänyt että en enää kiduta itseäni.
Haluan kuitenkin olla jotenkin hyödyksi, tehdä "oman osani". Olen miettinyt mielessäni, että voisimme mieheni kanssa alkaa esim. tukiperheeksi, siis että kerran kuukaudessa (vai kuinka usein se nyt onkaan) ottaisimme jonkun lapsen meille viikonlopuksi. Olisi kyllä tarjota fiksu, rauhallinen, tavallinen koti ja kotielämää lapselle.
Lisäksi minua kiinnostaisi vapaaehtoistyö esim. vanhusten parissa, voisin tehdä sitä esimerkiksi kerran viikossa.
Rahaa ja materiaa en hirveästi arvosta, mutta olen laskeskellut, että tarvitsisin noin 200-300 €/kk saadakseni kaiken sen, mitä tarvitsen, ilman että mieheni tarvitsisi kustantaa (asumisen tietysti maksaa).
Mitähän sitä keksisi, että tuon verran kuukaudessa tuloja saisi? Työttömyysrahaa en halua nostaa, koska en ole valmis menemään "oikeisiin töihin". Jotain osa-aikaista työtä kyllä voisin ajatella, jota tekisin 1-2 päivää/vko.
Ideoita?
Kommentit (7)
Itse olen ratkaissut asian tekemällä osa- aikaista koulunkäyntiavustajan työtä. Niitä on täällä Hesassa hyvin saatavilla. Kesät olen vapaalla ja koulujen lomat. Palkkaa saan enemmän kuin tarvitsisin, koska minulle riittää myös 300 kuussa. Loput 600 laitan kuussa säästöön kesää varten. Tällä työllä jaksan nauttia myös elämästä, enkä ole uupunut ja itkuherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä vain aktiivisesti keksiä jotain palkkatyötä. Joku intiimi pieni piiri voisi sopia sinulle, jos sosiaalinen työympäristö ahdistaa. Entä jos ottaisit perhepäivälapsia teille kotihoitoon? Aamuisin joudut opettelemaan heräämään aikaisin, mutta siihen tottuu. Tai voisit tehdä jotain iltapäivätyötä, vaikka lasten iltapäivähoitoa?
Entä jos hoitaisit jonkun 'oman homman' yksinäsi, vaikka koulun tai toimiston siivoustyön, jonka voit tehdä keikkaluonteisesti vaikka joka ilta?
Ota huomioon, että mikä tahansa työ jota on tottunut tekemään ja joka hyvin jo sujuu, tuntuu myöhemmin levolliselta ja tuttu työpaikka on kuin kotiin menisi. Pelkäätkö enemmän työn tekemistä vai sosiaalisia suhteita? Ehkä ongelmasi on sosiaalisissa suhteissa ja jokin itsenäinen työ sopisi sinulle parhaiten.
Nuo aamuherätyshöpinät ovat laiskan höpinää, eikä niihin ole mitään perustetta kuin pelkkä tottumuskysymys.
Työ alkaa klo 11 ja loppuu klo 17.00. Koulutusta hänellä ei ole.
Olen onnistunut välttelemään kokoaikaista työelämään astumista jo 15 vuotta, mutta se käy yhä hankalammaksi. Ei oikein edes kehtaa sanoa ihmisille, että se ei ole mun juttu.
Oma firma voi olla hyvä idea järjestää asia, jos ei tarvitse stressata tuilta putoamista. Monenlaisia järjestelyhommia riittää silmänlumeeksi, lastenhoito, juhlajärjestäjä, stylisti, kampaaja, meikkaaja, siivooja, kiireapulainen toimistoon, puutarhatöiden tekijä. Riippuu ihan omista kyvyistäsi siis.
vähään aikaan. Vielä kun on hoitoalan tutkinto alla, ei tarvitse pelätä töihinmenoa.
Onhan tää jäätävää elää aina ½ vuotta kerrallaan ja pelätä tuleeko kuntoutustuki hylsynä vai ei
ilmeisemmin pelko on ollut turhaa, ei meitä 112 töihin kovin helpolla pakoteta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo aamuherätyshöpinät ovat laiskan höpinää, eikä niihin ole mitään perustetta kuin pelkkä tottumuskysymys.
pitäisi lähteä joka päivä töihin kello 17.00 ja työskennellä 8 tuntia? Tai kello 21? Klo 24? Klo 2? Klo 4? Onnistuisiko jokainen mukavasti, eikä vaikuttaisi mielialaasi lainkaan? Eikö? LAISKAN HÖPINÄÄ.
Luulisi nykyaikana jo kaikkien tietävän, että ihmisillä on oma henkilökohtainen rytminsä, jota ei voi muuttaa. Jos sinä olet aamuvirkku, se ei tarkoita sitä, että iltavirkut ovat teeskentelijöitä. Heitä on ihan oikeasti olemassa, eivätkä he totu aikaisiin aamuherätyksiin ikinä.
ei ole vaikeaa