Teinityttö arvostelee Tuntemattoman sotilaan:D

Hyvin kirjoitettu arvostelu, tytöllä on sana hallussa. Ei hän mikään ihan tavan teini taida olla, ainakin osasi kirjoitta äidinkielellään mm. ilman yhdyssanavirheitä. Tekstin sisällöstä en ole ehkä ihan samaa mieltä hänen kanssaan, kyllähän siitä paistaa tuo ikä läpi, mutta muutaman vuoden päästä hän voi olla oikein näpsäkkä kirjoittelija.

muuta voi odottaakaan joltain teinipillulta joka lukee vaan Demiä tms aivotonta?

Ja oletteko kaikki jotain asbergereita kun ette tajua satiiria ja sarkasmia.

Olen samaa mielta siitä että tietyt kirjat kannattaa lukea kun on itse kypsynyt tarpeeksi. Minun ei ole tarvinut mitään pakollisia kirjoja lukea (seitsemän veljestä ym.), vaan opettajat antoivat aina listat yleensä nykykirjallisuudesta.

Ja kannattaa muuten lukea Sotaromaani eikä Tuntematonta sotilasta, koska Sotaromaani sisältää nen senruroidut kohdat mitä ei aikoinaan edes uskallettu julkaista kun Neuvostoliitto piti Suomea kiinni palleista.

Mutta nää tän ketjun "viisaudet" on jotain aivan käsittämättömiä. Jos pitää Tuntemattomasta (sekä lukukokemuksena että sen kirjallisista ansioista), on palstapersu ja lukenut elämässään korkeintaan 5 kaunokirjallista teosta? Toivottavasti nää kommentoijat ovat teinejä, sillä aivotoiminta ainakin sillä tasolla.

Ja oletteko kaikki jotain asbergereita kun ette tajua satiiria ja sarkasmia.

Kevyehkö blogikirjoitus ei vielä ole satiiri. Ymmärrän toki, että tyttö tarkoitti kommentilla sitä, että ei ole kirjoittanut tekstiä ihan tosissaan, vaan kieli poskessa. Tällainen teksti ei kuitenkaan ole vielä satiiri. Satiiri luodaan yleensä fiktiolla.

että koulussa valitaan se yksi suomalainen teos joka jokaisen oppilaan tulee lukea. Millä ansioilla Tuntematon sotilas on valittu tähän tehtävään? Miten ihmeessä se on arvotettu muiden kaunokirjallisten teosten yläpuolelle? Tämä ei minulle ikinä avautunut.



Esimerkiksi kirja-arvostelua varten saimme pitkän listan kotimaisia ja ulkomaisia klassikoita, tästä listasta jokainen pystyi pongaamaan itselleen kiinnostavan opuksen. Onko tuo Tuntemattoman pakkoluetuttaminen joku muinaisjäännös kansakouluajoilta?



Ja mitähän veteraanit olisivat mieltä erään aiemman kommentoijan toiveesta lähettää kyseinen kirja-arvostelija sotaan? Veteraanit eivät takuulla toivo kenenkään kokevan samaa minkä he joutuivat kestämään.

Onko Tuntematon sotilas nykyään yläkoulun kansallinen pakkoluku-kirja vai luetuttaako kukin opettaja valittuja teoksia oman harkintansa mukaan?

Ei harmainta haisua. Meillä se oli ohjelmassa itäsuomalaisen tuppukylän lukiossa 90-luvulla.

Onko Tuntematon sotilas nykyään yläkoulun kansallinen pakkoluku-kirja vai luetuttaako kukin opettaja valittuja teoksia oman harkintansa mukaan?

Onko tuo Tuntemattoman pakkoluetuttaminen joku muinaisjäännös kansakouluajoilta?

A. Kiven Nummisuutarit oli ainoa kotimainen teos joka jokaisen oli luettava. Samoin tuon kohdalla voi kysyä miksi, semminkin kun Seitsemän veljestä on huomattavasti tunnetumpi ja arvostetumpi sekä imo myös kirjana parempi.

Onko Tuntematon sotilas nykyään yläkoulun kansallinen pakkoluku-kirja vai luetuttaako kukin opettaja valittuja teoksia oman harkintansa mukaan?

mutta luikertelu sen lukemisesta onnistui kuitenkin. Meillä oli myös kirjalistoja, joista sai valita joidenkin kurssien luettavat kirjat. Mitä olen muiden puheita kuunnellut niin se hieman vaihtelee, mitkä on pakollisia mutta Tuntematon on kyllä useilla jossain vaiheessa pakollinen.

Onko tuo Tuntemattoman pakkoluetuttaminen joku muinaisjäännös kansakouluajoilta?

A. Kiven Nummisuutarit oli ainoa kotimainen teos joka jokaisen oli luettava. Samoin tuon kohdalla voi kysyä miksi, semminkin kun Seitsemän veljestä on huomattavasti tunnetumpi ja arvostetumpi sekä imo myös kirjana parempi.

Lukiossa ei ollut ainoatakaan kaikille yhteistä pakkolukukirjaa, vaan kukin sai itse valita haluamansa opettajan antamilta tai oppikirjasta löytyviltä listoilta.

Mielipiteensä kullakin. :) Minusta kirja oli vaikuttava, herkkäsieluiselle runotytölle vähän liikaakin (esim. kohdat joissa joku jätettiin jälkeen haavoittuneena), ei missään nimessä tylsä tai vaikea ymmärtää.

Arvostan tuoretta näkokulmaa ja turhan pönötyksen puuttumista.



:-D

Yksikään historioitsija ei sanoisi, ettei häntä kiinnosta toisen sukupolven kerrostumat, kokemukset, arvomaailma. Aivan kummallista, että ihminen tekisi historiasta väikkärin ja sitten käpertyisi oman sukupolvensa kokemusmaailmaan... Huoh.

ja kun sen ajatuksella lukee ei siinä ole älyn häivääkään.



Itse olen "joutunut" lukemaan kirjan samaikäisenä. Minusta se oli yllättävän hyvä. Ymmärsin jopa murreosiot vaikka pohjalaasena vain leviäätte puhuminen oli tuttua.



Ja oikeasti viikko Tuntemattoman lukemiseen, haloo tavasiko pimu sen kirjan vai.

Yksikään historioitsija ei sanoisi, ettei häntä kiinnosta toisen sukupolven kerrostumat, kokemukset, arvomaailma. Aivan kummallista, että ihminen tekisi historiasta väikkärin ja sitten käpertyisi oman sukupolvensa kokemusmaailmaan... Huoh.

Mutta ei se velvoita minua olemaan kiinnnostunut mistä tahansa. Sotahistoria on minusta ylipäänsä aivan käsittämättömän tylsää ja 1900-luvun sotahistoria aivan eerityisesti. Minä tutkin itse ihan muuta.

Sen voin kyllä sanoa,että uimpientuntemieni 1900-luvun sotahistoriaa tutkivien kolegoideni mielestä siitä käytävä opulaarikeskustelu-juuri sellainen kuin Tuntematpmasta käydään - on myös tylsä

, koska siinä kalutaan vosi toisensa jälkeen samoja luita keskusstelun ollenkaan edistymättä oikean tutkimuksen mukana -mistä tämä viiimeinen Keskisarjan herättämä jutustelu tai tamperelaisten viime syksynä käymä punikkihautakeskustelu ovat erinomaisia esimerkkejä.

em. sukupolven kokemukset ja arvomaailma, hän vain sanoo, että hän ei samastu niihin. Hän siis vain perustelee sen, miksi hän itse ei pidä kirjasta.

-ketjun ap-

Vähät siitä, mitä mieltä kirjasta on, mutta älykkäästi tuo "arvostelu" ei ollut kirjoitettu, ja siitä paistoi se, ettei tyttö ole myöskään älykäs lukija. Hän ymmärtää vain kirjallisuutta, jossa TAPAHTUU koko ajan. Se on hyvin yksiulotteista.

vittu mikä kusipää...

Juuri tuollaisille sota tekisi ihan hyvää, loppuisi se pullamössöily.

tylsä kirjahan toi on. Ei tod mikään mestariteos!

itse pidän kirjasta erittäin paljon, mutta teinitytön äitinä nostan hattua teinitytölle, joka on kirjan jaksanut noinkin hyvin lukea ja kirjoittaa siitä noin hauskan arvostelun.



Voisinpa vilkaista blogia vähän enemmänkin, tykkäsin kirjoitustyylistä =)