Miksi jään ulkopuolelle äiti-porukoista?

ja nauravaiset emotyypit. Kaikki tykkää heistä.



Itse olen tavallinen tylsä tallaaja ja mua ei kiinnosta muut tavalliset. Noiden suosittujen seurassa viihdyn niinkuin muutkin.

Aina :(

jos näet että siellä on joku porukka, kysy joltain apua. Sano ettet itse näe omaa vikaasi ja jossainhan on vika kun sinua ei ikinä pyydetä mukaan. Sano että olisit todella kiitollinen jos hän voisi sanoa mikä sinussa on vikana kun sinua ei ikinä mihinkään kutsuta.



Meiltä jäi yks mamma pois piiristä, kun ikinä ei kutsunut kylään ja aina tuli tyhjin käsin.

Kaikki oltiin hoitovapaalla ja tosi usein, vähintään 2 krt vkossa mentiin puiston jälkeen jonkun kotiin. Täällä jo joku sanoi meille sitten torstaina.

Mutta tää yks mamma ei kertaakaan, tehtiin tätä ainakin puoli vuotta, pyytänyt omaan kotiin, eikä ikinä tuonut keksipakettia mukaan, mutta aina otti omaan tyhjään rasiaan muutaman syömättömän keksin, minkä vei koululaispojalleen.



Pikku hiljaa kesän aikana hänet sitten "karisteltiin" pois.

Minä pari krt sanoin ihan suoraan hänelle puistossa miksi ei ikinä pyydä hänen luokseen, oltiin meillä käyty siinä vaiheessa n 10 krt ja sanoi ei ikinä kerkeä, kun joku varaa päivän ja myöskin kysyin miksei ikinä tuo mitään ja sanoi aina on ollut tarpeeksi syötävää.



Mutta sen sijaan oli aina pyytämässä apua lastenhoidossa. Mutta itse ei ota toisen lasta hoitoon, ei edes puistossa voi katsoa sekunniksikaan.

-jotka on kireitä, komentaa ns syyttä lapsiaan ja liian kovasti

-huutavat lapsilleen ja ottavat väkivaltaisesti kiinni

-keskustelevat vain omaisuuksistaan ja rahoistaan

-juovat, haisevat viinalle, tupakoivat

-ovat ylihysteerisiä tyyliin "apua apua, ethän sä nyt vaan putoa pulkasta".

Siinä vaiheessa kun alkaa inistä "miksi ette tykkää musta mitä pahaa olen tehnyt", peli on menetetty lopullisesti ja kasvot menneet. Takertuminen ja itsesäälinen vonkuminen herättää pedon ihmisessä kuin ihmisessä. Se, että joku on näkyvästi riippuvainen toisten tuttavuudesta, vieroittaa todella tehokkaasti. Roikkumisen ja ruikuttamisen sijaan vinkkaan olemaan iloinen, ystävällinen, positiivinen ja hauska ja kuuntelemaan toisia, kyselemään lapsesta. Paras keino miellyttää toisia äitejä on antaa heidän puhua itsestään, me ihmiset olemme sellaisia että rakastamme puhua omista asioistamme. Ja sitten vähitellen voi alkaa pistää omia juttujaan väliin ja pikku hiljaa siitä solmiutuu ystävyys. Minusta mammojen kanssa on harvinaisen helppo solmia tuttavuuksia, koska lapsista, tarhajutuista jne keksii niin helpolla puhumista. Ja sitten kun tutustuu syvällisemmin, voi alkaa puhua vaikka politiikastakin, edellyttäen että on jonkinlaista yhteistä arvopohjaa.

Mutta siis älä nyt helvetissä mene kysymään niiltä mammoilta että "mikä mussa on vikana", peli on ihan todella menetetty sen jälkeen ja joudut vaihtamaan puistoa.

jos näet että siellä on joku porukka, kysy joltain apua. Sano ettet itse näe omaa vikaasi ja jossainhan on vika kun sinua ei ikinä pyydetä mukaan. Sano että olisit todella kiitollinen jos hän voisi sanoa mikä sinussa on vikana kun sinua ei ikinä mihinkään kutsuta.

Meiltä jäi yks mamma pois piiristä, kun ikinä ei kutsunut kylään ja aina tuli tyhjin käsin.

Kaikki oltiin hoitovapaalla ja tosi usein, vähintään 2 krt vkossa mentiin puiston jälkeen jonkun kotiin. Täällä jo joku sanoi meille sitten torstaina.

Mutta tää yks mamma ei kertaakaan, tehtiin tätä ainakin puoli vuotta, pyytänyt omaan kotiin, eikä ikinä tuonut keksipakettia mukaan, mutta aina otti omaan tyhjään rasiaan muutaman syömättömän keksin, minkä vei koululaispojalleen.

Pikku hiljaa kesän aikana hänet sitten "karisteltiin" pois.

Minä pari krt sanoin ihan suoraan hänelle puistossa miksi ei ikinä pyydä hänen luokseen, oltiin meillä käyty siinä vaiheessa n 10 krt ja sanoi ei ikinä kerkeä, kun joku varaa päivän ja myöskin kysyin miksei ikinä tuo mitään ja sanoi aina on ollut tarpeeksi syötävää.

Mutta sen sijaan oli aina pyytämässä apua lastenhoidossa. Mutta itse ei ota toisen lasta hoitoon, ei edes puistossa voi katsoa sekunniksikaan.

Ehkä tämä kaikki tapahtuu vain sinun päässäsi?

Ehkä niillä muillakaan äideillä ei ole niin tiivistä "yhteyttä" kuin sinä luulet tai kaipaat.

juoksussa. Parempi, että äideillä ja lapsilla on omat kaverit ihan luonteen ja ontressien mukaan.

Ehkä sä olet vain liian "itsenäinen".



Todennäköisesti sulta puuttuu myös tarvittava tuttavuusside johonkin äitiporukan olennaiseen hahmoon; et siis ole Mirkun joogakaveri, miehesi ei ole Ellun veljen työkaveri etkä ole opiskellut samassa tiedekunnassa kuin äitiporukan keskeisin emohahmo...

Mutta älä välitä! Mun kohtaloni on hyvin paljon samanlainen kuin sullakin. Tulee ihan ala-asteaikaiset hylkäämiskokemukset mieleen kun katsoo tätä äitien nykytouhua lasten hiekkalaatikolla. Ole vaan oma ystävällinen itsesi ja lakkaa välittämästä äitikerhon hömpötyksistä. Helpommalla pääset kun ei tarvitse värkätä nyyttäreihin pakollisia suolaisia piirakoita ja makeita torttuja.

mene kysymään että mikä sussa on vikana! Olipa niin huono neuvo että meni ihan kylmät väreet pitkin selkäpiitä.



"Äitipiirit" tai millä nimellä niitä haluaakin kutsua, on aina paljon löyhempiä kuin miltä ulospäin näyttää. Se ei oman kokemukseni mukaan ole mikään jengi, vaan perustuu siihen että ollaan samassa elämäntilanteessa ja kaikilla on tarve seuralle, koska muuten kotona oleminen on tosi yksinäistä.

Siksi äitiryhmään ei koskaan kannata suhtautua yhtenäisenä ryhmänä, jossa joku päättää mitä tehdään. Otat sieltä kaveriksi yksi kerrallaan. Kutsut puistoon ja kotiin, kutsut ihan kahdestaan kahville jne. Äitiryhmässä on aina enemmän tai vähemmän vaihtuvuutta; tulee uusia ihmisiä pyörimään puistoihin ja kerhoihin, vanhat lähtevät töihin ja ovat kiireisiä eivätkä ehdi enää nähdä jne.



Minusta ap vaan yliarvioi sen, kuinka hyviä kavereita muut äidit ovat keskenään ja hänellä on epärealistiset odotukset siihen, miten asioiden pitäisi mennä. Reippaasti ap vaan pyörit mukana ja tutustut uusiin ihmisiin. Jos sulla ei näiden nykyisten kavereiden kanssa hirveän hyvin synkkaa, niin jostain löytyy nekin ihmiset joiden kanssa viihdyt luonnostasi.

Siinä vaiheessa kun alkaa inistä "miksi ette tykkää musta mitä pahaa olen tehnyt", peli on menetetty lopullisesti ja kasvot menneet. Takertuminen ja itsesäälinen vonkuminen herättää pedon ihmisessä kuin ihmisessä. Se, että joku on näkyvästi riippuvainen toisten tuttavuudesta, vieroittaa todella tehokkaasti. Roikkumisen ja ruikuttamisen sijaan vinkkaan olemaan iloinen, ystävällinen, positiivinen ja hauska ja kuuntelemaan toisia, kyselemään lapsesta. Paras keino miellyttää toisia äitejä on antaa heidän puhua itsestään, me ihmiset olemme sellaisia että rakastamme puhua omista asioistamme. Ja sitten vähitellen voi alkaa pistää omia juttujaan väliin ja pikku hiljaa siitä solmiutuu ystävyys. Minusta mammojen kanssa on harvinaisen helppo solmia tuttavuuksia, koska lapsista, tarhajutuista jne keksii niin helpolla puhumista. Ja sitten kun tutustuu syvällisemmin, voi alkaa puhua vaikka politiikastakin, edellyttäen että on jonkinlaista yhteistä arvopohjaa.

Mutta siis älä nyt helvetissä mene kysymään niiltä mammoilta että "mikä mussa on vikana", peli on ihan todella menetetty sen jälkeen ja joudut vaihtamaan puistoa.

jos näet että siellä on joku porukka, kysy joltain apua. Sano ettet itse näe omaa vikaasi ja jossainhan on vika kun sinua ei ikinä pyydetä mukaan. Sano että olisit todella kiitollinen jos hän voisi sanoa mikä sinussa on vikana kun sinua ei ikinä mihinkään kutsuta.

Meiltä jäi yks mamma pois piiristä, kun ikinä ei kutsunut kylään ja aina tuli tyhjin käsin.

Kaikki oltiin hoitovapaalla ja tosi usein, vähintään 2 krt vkossa mentiin puiston jälkeen jonkun kotiin. Täällä jo joku sanoi meille sitten torstaina.

Mutta tää yks mamma ei kertaakaan, tehtiin tätä ainakin puoli vuotta, pyytänyt omaan kotiin, eikä ikinä tuonut keksipakettia mukaan, mutta aina otti omaan tyhjään rasiaan muutaman syömättömän keksin, minkä vei koululaispojalleen.

Pikku hiljaa kesän aikana hänet sitten "karisteltiin" pois.

Minä pari krt sanoin ihan suoraan hänelle puistossa miksi ei ikinä pyydä hänen luokseen, oltiin meillä käyty siinä vaiheessa n 10 krt ja sanoi ei ikinä kerkeä, kun joku varaa päivän ja myöskin kysyin miksei ikinä tuo mitään ja sanoi aina on ollut tarpeeksi syötävää.

Mutta sen sijaan oli aina pyytämässä apua lastenhoidossa. Mutta itse ei ota toisen lasta hoitoon, ei edes puistossa voi katsoa sekunniksikaan.

En itsekään lähtisi syitä kyselemään mistään naislaumasta jos ei seura kelpaa, mutten aikuisena ajattelevana ja tuntevana ihmisenä itse allekirjoita tuota väitettäsi. Minussa ainakin herää empatia eikä todellakaan tarve nokkia tai kiusata ketään! Tuo on aivan kamalan kovaa ajattelua.

mulla ei ole tuollaista ongelmaa kuin ap:lla, mutten silti yhtään lämpene tuollaiselle totuuksien julistelulle että kun osa ajattelee niin tai näin, niin niinhän se maailma sitten makaa. No ei muuten makaa. Jokainen voi vaikuttaa ja valita kuinka itse toimii, pienilläkin ystävällisillä teoilla on merkitystä. Mulla itselläni ainakin on muunkinlaisia kokemuksia paljonkin, vaikka totta helvetissä olen muutamaan megaisoon mulkkuunkin jo törmännyt, joiden mielestä täällä on ja kuuluu aina ollakin ihan viidakon lait. Silti uskon enemmän hyvään kuin pahaan. Kaikki eivät vaan yksinkertaisesti lähde mukaan sellaiseen lauman "nokitaan heikommalta siivetkin" -touhuun, jotkut oikeasti tahtovat olla sen aidomman jollakin tapaa laidemmalla olevan tyypin seurassa eikä minkään keskipisteessä olevan mehiläiskuningattaren sekä hänen hovinsa suosiossa.



Ihminen ON enemmän, eikä se ole mitään jeesustelua että yrittää pitää itsensä ihmisenä vaikka maailma paikoitellen onkin mitä on. 12

Mutta fakta on, että näin maailma toimii. Itse olen aina kaikille kohtelias ja ystävällinen, mutta juuri kuvatun kaltaisiin takertujiin suhtaudun kohteliaan torjuvasti. Aikuisiin ystävyyssuhteisiin ei todellakaan kuulu kiusallinen roikkuminen ja ruikutus.

Minä vain kerroin faktana, miten maailma toimii. Sen voi joko hyväksyä tai olla hyväksymättä, mutta turha sitten vollottaa jos ihmiset ahdistuvat roikkumisesta. Se on kaiken lisäksi myös todella itsekästä ja itsekeskeistä: kuvitella olevansa niin ihmeellinen ja maailman napa, että ulkopuoliset vaivautuisivat erityisesti inhoamaan Juuri Sinua.

Siinä vaiheessa kun alkaa inistä "miksi ette tykkää musta mitä pahaa olen tehnyt", peli on menetetty lopullisesti ja kasvot menneet. Takertuminen ja itsesäälinen vonkuminen herättää pedon ihmisessä kuin ihmisessä. Se, että joku on näkyvästi riippuvainen toisten tuttavuudesta, vieroittaa todella tehokkaasti. Roikkumisen ja ruikuttamisen sijaan vinkkaan olemaan iloinen, ystävällinen, positiivinen ja hauska ja kuuntelemaan toisia, kyselemään lapsesta. Paras keino miellyttää toisia äitejä on antaa heidän puhua itsestään, me ihmiset olemme sellaisia että rakastamme puhua omista asioistamme. Ja sitten vähitellen voi alkaa pistää omia juttujaan väliin ja pikku hiljaa siitä solmiutuu ystävyys. Minusta mammojen kanssa on harvinaisen helppo solmia tuttavuuksia, koska lapsista, tarhajutuista jne keksii niin helpolla puhumista. Ja sitten kun tutustuu syvällisemmin, voi alkaa puhua vaikka politiikastakin, edellyttäen että on jonkinlaista yhteistä arvopohjaa.

Mutta siis älä nyt helvetissä mene kysymään niiltä mammoilta että "mikä mussa on vikana", peli on ihan todella menetetty sen jälkeen ja joudut vaihtamaan puistoa.

jos näet että siellä on joku porukka, kysy joltain apua. Sano ettet itse näe omaa vikaasi ja jossainhan on vika kun sinua ei ikinä pyydetä mukaan. Sano että olisit todella kiitollinen jos hän voisi sanoa mikä sinussa on vikana kun sinua ei ikinä mihinkään kutsuta.

Meiltä jäi yks mamma pois piiristä, kun ikinä ei kutsunut kylään ja aina tuli tyhjin käsin.

Kaikki oltiin hoitovapaalla ja tosi usein, vähintään 2 krt vkossa mentiin puiston jälkeen jonkun kotiin. Täällä jo joku sanoi meille sitten torstaina.

Mutta tää yks mamma ei kertaakaan, tehtiin tätä ainakin puoli vuotta, pyytänyt omaan kotiin, eikä ikinä tuonut keksipakettia mukaan, mutta aina otti omaan tyhjään rasiaan muutaman syömättömän keksin, minkä vei koululaispojalleen.

Pikku hiljaa kesän aikana hänet sitten "karisteltiin" pois.

Minä pari krt sanoin ihan suoraan hänelle puistossa miksi ei ikinä pyydä hänen luokseen, oltiin meillä käyty siinä vaiheessa n 10 krt ja sanoi ei ikinä kerkeä, kun joku varaa päivän ja myöskin kysyin miksei ikinä tuo mitään ja sanoi aina on ollut tarpeeksi syötävää.

Mutta sen sijaan oli aina pyytämässä apua lastenhoidossa. Mutta itse ei ota toisen lasta hoitoon, ei edes puistossa voi katsoa sekunniksikaan.

En itsekään lähtisi syitä kyselemään mistään naislaumasta jos ei seura kelpaa, mutten aikuisena ajattelevana ja tuntevana ihmisenä itse allekirjoita tuota väitettäsi. Minussa ainakin herää empatia eikä todellakaan tarve nokkia tai kiusata ketään! Tuo on aivan kamalan kovaa ajattelua.