joulunvietto teillä joilla molemmat isovanhemmat yli 200km päässä?

Hienoa että joillain isovanhemmat valmiita ajamaan ja vähän näkemään vaivaa. Joku 1,5h ajomatka on ihan kohtuullinen periaatteessa.

Minä olen iloinen ettei meidän isovanhemmat lähde ikänäköineen ja hermoineen mihinkään räntäsateeseen säkkipimeään jouluruuhkaan ajamaan satoja kilometrejä. Siinä saisi odottaa sydän kylmänä miten ne selviää, ja olisivat itse ihan raunioina väsyneinä kun pääsisivät perille.

Kiva niille joiden vanhemmat on vielä nuoria, mutta meillä ei vanhuksia enää pitkille matkoille tien päälle talvella.

sukua ympärillä.



Siksi olen ilmoittanut jo hyvissä ajoin lapsille, että minua ei sitten jouluna kutsuta käymään eikä luokseni tulla. Haluan olla jouluna rauhassa, käydä yöllä kirkossa, nauttia hiljaisuudesta. Kamala ajatella, että miniän sohvalle pitäisi mennä nukkumaan kirkuvien lasten hoidosta väsyneenä.

omassa kodissa

IHANAA :)

olisi kiva, tai sellainen, missä on paljon väkeä, ystäviä koolla. Olisi vaikka nyyttäriperiaatteella. Oma sukuni on kaukana ja joulu heidän kanssaan olisi riitaisa ja viinanhuuruinen, tai en tiedä ottavatko paljon, mutta humalaan asti ja sitten ollaan aggressiivisia. Miehen suvun kanssa ei ole koskaan tullut niin luontevia tai läheisiä välejä, että miehen siskon luo tai anoppilaan / mummolaan voisi mennä tuosta noin vaan ilman ennakkoilmoitusta tai kutsua. Ja sitten päädyin miniänä epäsuosioon, kun yritin antaa vähän aikaani myös omille lapsilleni, ja anopin mielestä se meni miehen edellisen liiton lapsen kustannuksella. Sen sijaan että olisi ottanut asian asiallisesti puheeksi, oli ilkeä, syyllisti. Kohde oli tietenkin miniä. Kummallista muuten, että ne ihanat ja herttaisen mukavat miehet, omat pojat, ottaa vaimokseen niinkin kamalan ja kummallisen olennon kuin se miniä sitten on. Anopit hyvät, kaksi asiaa: jos poika -taas- valitsee kummallisesti, olisiko aika katsoa peiliin. Vika ei liene sen miniän, olisiko kasvatuksessa jotan mennyt pieleen? Tai omassa asenteessa korjaamisen varaa? Ja toinen, oleellinen asia: aikuiset lapset valitsevat puolison itselleen, ei sinulle. Pääasia on, että he tulevat keskenään toimeen ja ovat onnellisia. Sinun ei tarvitse pitää miniästä, mutta tasa-arvoisesti ja hyvin voisi kohdella, kunnioittavasti, jos kerran vaadit isellesikin kunnioitusta .

Saa paljon rennomman joulun kuin miniän käskytettävänä. Tosin miniä jaksaa joka joulu kysyä, tuleeko mummilta heidän lapsille lahjoja vai menevätkö kaikki rahat tyttären lasten lahjoihin ja aina vastaus on sama: lahjat on kilteille lapsille.

joka joulu heillä vietetään tai he ovat tulleet meille. Anoppi miehineen käy meillä jos ollaan kotona. Heillä on niin pieni asunto ettei sinne mahdu yöpymään eikä oikein joulua viettämäänkään. Itse en suostuisi ajelemaan lasten kanssa ympäri kyliä mummoloissa jouluaattona.

Meitä on useampi lapsiperhe joita ei kiinnosta ajella parin päivän takia satojen kilsojen päähän. Aatto ollaan yhdessä paikassa, saunotaan ja syödään hyvin. Joulupäivistä toinen sitten kotosalla, vieraita saattaa tulla, ja toinen toisten ystävien luona eli herkutellaan ja katsellaan lasten hösellystä. Lahjoja ei vaihdella ainakaan aikuisten kesken, korkeintaan lapsille jotain pientä yllätystä ja ruoat tehdään nyyttäriperiaatteella.

Aatto kotona keskenämme. Tapanina toiseen mummolaan jouluaterialle ja yöksi. Uudeksi vuodeksi toiseen mummolaan.



Tarkoittaa kyllä myös sitä, että kotiin ei osteta oikeaa joulukuusta koskaan ja jouluruokia yritetään ostaa/tehdä siten ettei tarttisi heittää loppuja pois.

pyytää miestään kysymään äidiltään, että te menisitte vaihteeksi heille

miehen kysyminen äidiltään ei auta koska anoppi ei ole koskaan jouluna kotonaan vaan aina tyttärellään (niinkuin kaikkina muinakin vuoden päivinä, ovat yhdessä lähestulkoon 24/7/365 kun asuvat vierekkäin.



Anoppi on selvästi sanonut että he ovat joulun sitten tyttärellään, nyt ja aina tästä eteenpäin, koska haluavat nauttia lastenlasten jouluilon. Meidän lapset eivät ole anopin mielestä "oikeita lapsenlapsia" (ja ihan on anopin poika biologinen isä, ei ole mikään uusperhekuvio).



Olen jo 15 vuoden jälkeen luovuttanut, en saa yhteistä joulua appisten kanssa ikinä. Ehkä sitten aikaan omien lastan myötä saan, sitä odotellessa.

jouluja pojan perheen luona. Sen verran kitkerästi miniä aina kuittailee minulle. Mieheni loukkaantui jo eräästä vittuilusta niin paljon, että meinasi pitää jo pojalle puhuttelun. Mutta käskin anta olla koko jutun.

Mutta en halua lähteä istumaan sydänala kylmänä joulua miniän hienolle sohvalle kun en osaa mitään ja teen kaiken väärin ja vääriä lahjoja ostan jne..

Tytön kotona saamme olla kuin kotonamme.

teillä, jos olette kahdestaan. Mitenhän paljon pitäisi mun anopille yms pottuilla, että saisimme viettää rauhallisen joulun ilman stressiä.

Ei ongelmaa..

Nykyisin on pyydetty kylään meille, mutta nihkeästi liikkuvat kumpikaan pariskunta;)



Matkaa siis 200 ja 150 km ja täysin eri suuntiin. Joskus ajeltiin joulupäivänä tuo 350 km mutta nyt ajatellaan, että lyhyellä lomalla on muutakin tekemistä kuin autossa istuminen

jos 200 km on liian pitkä matka ajettavaksi.



Siinä menee aikaa 1,5 h. Me ainakin matkalla pelataan pelejä, esim arvataan minkä värinen auto tulee vastaan seuraavaksi , lauletaan joululauluja. Paluumatkalla kuuluu takapenkiltä syvä kuorstaus.



Elämä on valintoja täynnä

Joko mun tai miehen vanhempien luona. Kummatkin asuvat meistä kaukana mutta ihan eri puolilla eli emme voi yhdistää vierailuja kumpaankiin paikkaan jouluun. Tai periaatteessa voisimme ja olemme joskus tehneetkin niin kun on ollut pitkä loma, että olemme menneet jouluksi toiseen paikkaan ja sieltä uudeksi vuodeksi toiseen. Enää en kuitenkaan haluaisi tehdä niin koska on liian raskasta tällainen reissaaminen sekä aikuisille että lapselle. Kummassakin paikassa joulunvietossa on omat hyvät puolensa vaikka vähän erilaiset perinteet onkin.



Musta olisi joskus kiva viettää joulu ehkä ihan omallakin porukalla (meillä kolmen hengen perhe) mutta koen, etten varmaan oikein osaisi kotiin tehdä joulua (en ehkä ihan perinteistä tahtoisikaan jos kotona olisimme). Hauska voisi jonain jouluna mennä myös lomalle jonnekin, olen esimerkiksi halunnut nähdä Turun joulun joulurauhanjulistuksineen monta vuotta. Ulkomaanmatkat jouluna taas eivät kiinnosta.



Meillä ei ole autoa vaan junalla matkustamme. Se on kyllä enemmän mukava juttu kun rasite. Lomareissut alkavat junassa kun saa keskittyä lukemiseen, oleiluun yms.

että meillä ei ole mikään 200 km matka kyseessä. Juna matkailu ovelta ovelle kestää n.5-6.5 h. Aika usein kuitenkin noita välejä mennään. Haluan, että lapselle ja isovanhemmille tulee läheiset suhteet ja junassa on mukavaa.

En jotenkin osaisi kuvitellakaan joulua omalla porukalla vaan aina ollaan joko minun tai miehen vanhempien luona. Omat vanhempani asuvat noin 600 km:n päässä ja mies on englantilainen ja vanhemmat siis Englannissa. On läheiset välit sekä omiin että miehen vanhempiin ja kotonamme ollaan kummassakin paikassa. Tehdään myös paljon kotihommia niin kuin tehtäisiin omassakin kodissa eikä olla passattavina.