Mistä voisi ostaa motivaatiota...?
Kuukauden käynyt salilla, menin (personal trainerin opastamana) intoa täynnä. Tästä lähtee uusi elämä!
No, käytännössä olen päässyt sinne vaihtelevasti 1-3 kertaa viikossa, eli montaa käyntiä takana ei ole. Tulosta? Nolla.
Muuta kuin ruokahalun lisääntyminen - vai onko tuo edes lisääntynyt, vai tekeekö vaan mieli syödä, "kun nyt kuitenkin salillakin käyn".
Motivaatiota ei ole enää yhtään, haluan tulosta HETI! Haluan tulosta, haluan tavoitteisiini, ongelmana vaan on, että huomaan, etten siltikään pidä liikunnasta enkä ole valmis sitoutumaan enkä tekemään (tarpeeksi) työtä päästäkseni tavoitteeseeni.
Nyt on päällä vaan itseinho ja vitutus, harmittaa olla näin laska, mukavuudenhaluinen ja saamaton. Paljon parempi mun oli olla ilman mitään liikuntahössötyksiä, kun ei edes ajatellut tämmöisiä. Kuitenkin järjellä tiedän, että mun olisi syytä harrastaa sitä (käyn kyllä lenkeillä), että pysyn terveenä, mutta voi herra mun jee että EI KIINNOSTA!
Purkautuminen loppuu, kiitos...
Kommentit (9)
En minä ainakaan viitsi tuhlata elämääni sellaisten ei-pakollisten asioiden tekemiseen, mistä en pidä. Ihan pelkällä arkiliikunnalla pysyy kyllä terveenä, ei siihen tarvi kuntosaleja eikä mitään ohjattua erityistä liikuntaharrastusta. Kunhan sitten pitää syömisensä kalorit sopivina kulutustasolleen eikä päästä itseään lihomaan. Ja laihtuakin voi ilman liikuntaa.
on kestänyt aika kauan, että olen todella alkanut nauttia liikkumisesta. Suosittelen, että annat sille ryhmäliikunnalle vielä mahdollisuuden! Mulle se on parasta, kun ohjaaja ohjaa ja sanoo, että tee näin. (Mitään askelsarjaliikuntaa en halua harrastaa, mulle sopii esim. kahvakuula, circuit training, astangajooga ja pilates).
Suosittelen kehonhallintaa opettavia harrastuksia, esim. jooga ja pilates. Mulla ainakin omaan kehoon tutustuminen on antanut motivaatiota liikuntaan (tosin en vieläkään liiku tarpeeksi).
Miksi ihmeessä harrastat liikuntaa jos et siitä pidä? En minä ainakaan viitsi tuhlata elämääni sellaisten ei-pakollisten asioiden tekemiseen, mistä en pidä. Ihan pelkällä arkiliikunnalla pysyy kyllä terveenä, ei siihen tarvi kuntosaleja eikä mitään ohjattua erityistä liikuntaharrastusta. Kunhan sitten pitää syömisensä kalorit sopivina kulutustasolleen eikä päästä itseään lihomaan. Ja laihtuakin voi ilman liikuntaa.
no oikeastaan vasta nyt 30 ikävuoteen mennessä myönnän itselleni rehellisesti, että en pidä liikunnasta. Ainoa palkitseva hetki on se, kun se loppuu. HALUAISIN pitää, ja halusin tällä(kin) kertaa löytää sen paljon puhutun "liikunnan riemun", mutta teeskenneltyä paskaa se on mun kohdallani.
Mutta haluaisin myös saada sellaisen timmin vartalon, jota vaan valitettavasti ei näillä syömisillä + näin yksipuolisella liikunnalla saa. Tahtoo tahtoo muttei tahdo tehdä mitään sen eteen! =D
ap
on kestänyt aika kauan, että olen todella alkanut nauttia liikkumisesta. Suosittelen, että annat sille ryhmäliikunnalle vielä mahdollisuuden! Mulle se on parasta, kun ohjaaja ohjaa ja sanoo, että tee näin. (Mitään askelsarjaliikuntaa en halua harrastaa, mulle sopii esim. kahvakuula, circuit training, astangajooga ja pilates). Suosittelen kehonhallintaa opettavia harrastuksia, esim. jooga ja pilates. Mulla ainakin omaan kehoon tutustuminen on antanut motivaatiota liikuntaan (tosin en vieläkään liiku tarpeeksi).
olen kyllä yrittänyt antaa sille mahdollisuuksia. En vaan halua lisää aikatauluja elämääni, josta syystä haluan liikkua (hah) silloin, kun mun ei tarvitse tehdä sitä kellon kanssa ("tunnin päästä alkaa jumppa").
Jooga ja pilates kuulostaa kauhian kivoilta, mutta kun mä en usko että saisin niillä mitään näkyvää tulosta. Josta syystä se on yhtä kuin turhaa.
Tiedän, olen mahdoton tapaus, ja kiitos kommenteista, mutta ei mua tässä asiassa voi käännyttää.
En pidä liikunnasta, sen missään muodossa!!!
Aaaah, onpas vapauttavaa myöntää se, lopultakin. =)
ap
on kestänyt aika kauan, että olen todella alkanut nauttia liikkumisesta. Suosittelen, että annat sille ryhmäliikunnalle vielä mahdollisuuden! Mulle se on parasta, kun ohjaaja ohjaa ja sanoo, että tee näin. (Mitään askelsarjaliikuntaa en halua harrastaa, mulle sopii esim. kahvakuula, circuit training, astangajooga ja pilates). Suosittelen kehonhallintaa opettavia harrastuksia, esim. jooga ja pilates. Mulla ainakin omaan kehoon tutustuminen on antanut motivaatiota liikuntaan (tosin en vieläkään liiku tarpeeksi).
olen kyllä yrittänyt antaa sille mahdollisuuksia. En vaan halua lisää aikatauluja elämääni, josta syystä haluan liikkua (hah) silloin, kun mun ei tarvitse tehdä sitä kellon kanssa ("tunnin päästä alkaa jumppa").
Jooga ja pilates kuulostaa kauhian kivoilta, mutta kun mä en usko että saisin niillä mitään näkyvää tulosta. Josta syystä se on yhtä kuin turhaa.
Tiedän, olen mahdoton tapaus, ja kiitos kommenteista, mutta ei mua tässä asiassa voi käännyttää.
En pidä liikunnasta, sen missään muodossa!!!
Aaaah, onpas vapauttavaa myöntää se, lopultakin. =)
ap
itsellä on ollut ihan sama aiemmin, nyt oon tottunut siihen, että jumpat on tiettyinä päivinä.
Joogan ja pilateksen vaikutukset kehoon vähän riippuu... astangajoogalla sä saat todella näyttävän kropan, jos harrastat säännöllisesti, koska se on todella rankka laji. Suurin osa muista joogalajeista on kevyempiä, mutta ne vahvistaa syviä lihaksia, ja opettavat sitä kehonhallintaa ja -tuntemusta, joka - ainakin mulla - on avain liikunnasta nauttimiseen. Pilatesta voi harrastaa kevyemmin ja rankemmin, ja sillä saa ainakin hyvät vatsalihakset (munkin kevyellä pilatesharrastuksella vatsalihakset ovat kehittyneet niin, että kahvakuulassa voin tehdä perinteisiä sit-uppeja ilman että tuntuu oikein missään).
Mäkin luulin, että en voisi koskaan nauttia liikunnasta, mutta tässä sitä nyt ollaan: odotellaan hiihtokelejä ja tilaisuutta rääkätä itseään ;)
Minä olen kokeillut varmasti sataa liikuntalajia ja vihannut niistä jokaista - paitsi kahta, joista tykkään tosi paljon! Kyllä sullekin joku laji löytyy.
Minä olen kokeillut varmasti sataa liikuntalajia ja vihannut niistä jokaista - paitsi kahta, joista tykkään tosi paljon! Kyllä sullekin joku laji löytyy.
itsellä on ollut ihan sama aiemmin, nyt oon tottunut siihen, että jumpat on tiettyinä päivinä. Joogan ja pilateksen vaikutukset kehoon vähän riippuu... astangajoogalla sä saat todella näyttävän kropan, jos harrastat säännöllisesti, koska se on todella rankka laji. Suurin osa muista joogalajeista on kevyempiä, mutta ne vahvistaa syviä lihaksia, ja opettavat sitä kehonhallintaa ja -tuntemusta, joka - ainakin mulla - on avain liikunnasta nauttimiseen. Pilatesta voi harrastaa kevyemmin ja rankemmin, ja sillä saa ainakin hyvät vatsalihakset (munkin kevyellä pilatesharrastuksella vatsalihakset ovat kehittyneet niin, että kahvakuulassa voin tehdä perinteisiä sit-uppeja ilman että tuntuu oikein missään). Mäkin luulin, että en voisi koskaan nauttia liikunnasta, mutta tässä sitä nyt ollaan: odotellaan hiihtokelejä ja tilaisuutta rääkätä itseään ;)
En tiedä olenko pelkästään laiska, vai laiskan ja täydellisyydentavoittelijan välimuoto, mutta ainakin pirun huono kestämään sitä, että en osaa jotain. Josta syystä on helppo olla edes yrittämättä, eli olla vain laiska. Kuten joku pilates, jos en osaa sitä kerralla, ärsyynnyn ja luovutan.
Nyt olen kuukauden "käynyt salilla" (eli en todellakaan montaa kertaa) ja ahdistaa se, että missään ei näy yhtään mitään. Ymmärrän järjellä sen, että kuukausi on lyhyt aika, mutta harmi kroppani kannalta, se on aika lailla se, jonka olisin kestänyt ja jossa ajassa halusin jo tulosta.
Ja kun sitä ei ole tullut, haluan luovuttaa ja uppoutua sohvalle ja uikuttaa, että "yritin, mutku ei siitä mitään tullut"...
ap
en pidä mistään liikunnasta, mitä olen kokeillut. Lenkillä käyn kun mulla on koira ja on vähän pakko, mutta ryhmäliikuntatunnit ahdistaa, uiminen ei ole mun juttu, sulkapalloon ei ole kaveria...
Kyllä niitä "syitä" katsokaas aina löytyy.
ap