Oon epäonnistunut elämässäni täysin

voisit saada tukea häneltä.



Minä olen itse samassa tilanteessa ollut kuin sinä ja onneksi sain suuni auki, ilman mieheni valtavaa tukea en olisi tässä.



Henkisesti olen aivan loppu, toipilas parhaillaan. Annan itselleni aikaa ja luvan vain olla.

Pohjalta on kuitenkin vaan yksi suunta ja se on ylöspäin!



Voisit koittaa vetää tuon luuseri, marttyyri ulinasi nyt kiinni ja oppia jotain kaikesta siitä kokemastasi paskasta!



Mikään ei ole niin hyvä kuin nähdä että ihminen jolla on mennyt huonosti, ottaa otteen elämästään ja alkaa hallitsemaan sitä. Jos et itse keksi miten tämän teet niin on olemassa erilaisia elämäntavan ohjaajia ja muita guruja jotka kertoo mitä kaikkea voit tehdä.



Aloita vaikka pienistä. Mene töihin ja pankissa sovit maksuohjelman lainoistasi tai kysy mitä pitää tehdä että saisit heiltä lainaa jolla järkevöittää ongelman.

Sitten menet johonkin vapaaehtoistoimintaan ja ihan vaan opettelet KUUNTELEMAAN ihmisiä. Pointti elämässä ei ole se että aina puhuu itse vaan kuuntelee mitä muut sanoo.



Kaikki me ollaan epätäydellisiä mutta muiden kanssa vaan tarttee tulla toimeen.



Ystävyydessä ja parisuhteessa tärkeintä on osoittaa kiinnostusta siihen toiseen. Jos on elämässä muita ongelmia jotka vie aikaa ja keskittymistä pois niin niistä voi mennä juttelemaan jonnekin. Pienten lapsien vanhemmat pääsee perheneuvolaan.



Älä ole niin raju tuomari itsellesi. Keksi jotain mielekästä josta sinlle tulee hyvä mieli ja salli itsellesi virheitä. Opi niistä ja kasva ihmisenä kuin että jäät ulisemaan miten et olekaan paras.



Melko harvoin ihmiset muistaa toisien mukia tai ne jää hyvänä mieleen. Mieti nyt paljonko itsekin muistat ihmisien mokista. Itse itselleen ihminen on se pahin vihollisensa, sun tarttis oppia olemaan myös se paras!

Haahuilen vaan aina väsyneenä siellä. Maksuohjelma on lainoille. 1v enää autolainaa ja opintolainaa pari vuotta. Asuntolainaa miehen kanssa yhdessä enemmän.

Perussairautena olen sairastunut vielä masennukseenkin. Miehestä oon mustasukkainen vaikka ei syytä olekaan. Ja itse olen meistä se joka huolehtii itsestään.

Käyn juttelemassa mutta koen ettei siitä apua. Ongelma on syvällä kelpaamattomuudessa. Ja siinä ettei osaa sosiaalisia suhteitaan hoitaa. Ettei saa niistä tyydytystä. Että sanon tai teen väärin tai en sano mitään kun pitäisi. Näihin ei saa apua. Kun olisi joku samanhenkisten vertaistyhmä. Tosin en uskalla ryhmässä puhua. En tiedä miten mies jaksaa katella minua kun en jaksa hoitaa kotitöitä. Mies paljon pois kotoa töissä.



Ap