Vaikea suhtautua siihen että lapsi haluaa, mutta ei ole valmis tekemään töitä sen eteen?

Olen todella tahtoihminen. Käsitykseni on että jos jotain haluaa, niin sen voi saavuttaa, mutta pitää tehdä myös töitä sen eteen. Tietenkin realiteetit huomioiden.



Lapseni ovat kaikki ihania, mutta joskus tuntuu että heillä ei ole tahtoa/pitkäjänteisyyttä tavoitella haluamiaan asioita (kaikki peruskouluikäisiä). Näkee että kykyä ja halua olisi, mutta kun pitäisi tehdä töitä asioiden eteen, niin asenne ei riitäkään.



Tätä näkyy osittain harrastuksessa, että koulussa. Joskus tuntuu että pienellä työllä saisi paljon enemmän tulosta (juu tiedän, taidan olla tulosorientoitunut) aikaiseksi. Mutta eivät jaksa nähdä vaivaa tai haluavat päästä helpommalla. Samalla kuitenkin näkee että haluaisivat saavuttaa tuloksia.



Minulle on vaikea joskus suhtautua tähän. Tuntuu että hitusen alkaa keittämään... Miten ihmeessä saan pidettyä kielen keskellä suuta etten ala prässämään liikaa. Toisaalta ihan olankolautuksellakaan en haluaisi ohittaa kaikkia tilanteita, koska näen siinä kasvatuksellisen mahdollisuuden vaikuttaa.



Olenkohan jotenkin kummallinen vai onko muita samanmoisia äitejä? Miten ihmeessä pitäisi toimia ja taiteilla tuossa tilanteessa lasten kanssa?