Kenen mielestä kiristys-uhkailu ja lahjonta kuuluu normaaliin kasvatukseen??

mutta meilläkin niitä käytetään, kun ei mikään muu välillä tehoa... Tahtoisin päästä ko. " kasvatuskeinoista" eroon mutta miten, kas siinä pulma!

vaikka myönnänkin niihinkin joskus sortuneeni. :(

3 eri uhmaikäistä.

ei nyt tietenkään kamalan HYVIKSI, mutta sellaisiksi, joita ihan jokainen joskus käyttää.



Lahjontaahan on hyvinkin viattomat jutut tyyliin: " Mitäs jos siivotaan nyt nämä ensin, niin päästään sitten pelaamaan yhdessä muistipeliä?"



Uhkailua taas ovat viattomat :" Jos nyt heität hiekkaa, niin saat sitä silmiin ja se sattuu"



Tietenkin noista molemmista on olemassa karskimpiakin versioita, mutta ajan takaa siis sitä, että lahjontaa ja uhkailua on hyvinkin " viaton" kasvatus, jossa lapselle tehdään selväksi tekojen seuraukset.



Mutta sitten on totta sekin, että jos kamalan usein käyttää kovan tason uhkauksia kuten " jos nyt et siivoa huonettasi, niin en anna viikkorahaa" jne., niin ne uhkaukset menettävät tehonsa.



Kohtuus siis kaikessa.

Yleensä on hyvät hermot mulla,mutta välillä tuntikausien jankkauksien jälkeen kyllä kiristän/uhkailen jos lahjonta ei ole tehonnut.Hävettää välillä jos lapset kertovat kavereilleen tyyliin" äiti uhkas eilen lähettää mut kauas Lapin tuntureille,jos en käyttäydy" Korvat punaisena siinä kuuntelet tuollaista tekstiä vieressä...Onneksi en ole ainoa lapsellinen aikuinen vaan tiedän että muitakin löytyy...

kävimme tutustumassa erääseen aika rankaan lastenkotiin jossa lasten iät 12-18v välillä. Siellä arvostettu johtaja sanoi paikan kasvatusmetodeiksi kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan. Kaikki muu on kuulemma hölynpölyä.

Olen kasvatustietelijä ja kun sain ensimmäisen lapseni, päätin, etten noihin sorru. Minä aion kasvattaa lapseni ohjaamalla ja kannustamalla.



Niin teinkin siihen asti, että lapseni tuli neljävuotiaaksi. Peenmarjat hyvistä kasvatusperiaatteista....

Vierailija:

ei nyt tietenkään kamalan HYVIKSI, mutta sellaisiksi, joita ihan jokainen joskus käyttää.

Lahjontaahan on hyvinkin viattomat jutut tyyliin: " Mitäs jos siivotaan nyt nämä ensin, niin päästään sitten pelaamaan yhdessä muistipeliä?"

Uhkailua taas ovat viattomat :" Jos nyt heität hiekkaa, niin saat sitä silmiin ja se sattuu"

Tietenkin noista molemmista on olemassa karskimpiakin versioita, mutta ajan takaa siis sitä, että lahjontaa ja uhkailua on hyvinkin " viaton" kasvatus, jossa lapselle tehdään selväksi tekojen seuraukset.

Mutta sitten on totta sekin, että jos kamalan usein käyttää kovan tason uhkauksia kuten " jos nyt et siivoa huonettasi, niin en anna viikkorahaa" jne., niin ne uhkaukset menettävät tehonsa.

Kohtuus siis kaikessa.

Kaikki kasvatushan on juuri tuota. Ehkäpä asiat on vain peitelty hienompiin termeihin.

kun perheessä on 3 alle 4 vuotiasta vipeltäjää niin välillä tulee ne kuuluisat.



" jos et nyt lopeta niin äiti vie nuken kaapin päälle."

" ensin tehdään tämä ja sitten saat mennä leikkimään..."





Viattomissa tilanteissa ja pinna kireellä niitä tulee käytettyä mutta niin varmaan jokaisessa muussakin perheessä.

Se on merkitsevää, miten uhkailee, kiristää ja lahjoo.

Kyllä vain! Ja joka välissä. Mut kumpi parempi, kiristys vai uhkailu, " jos et nyt syö ruokaa, jäät ilman jälkiruokaa" vai " saat jälkiruuan, jos nyt syöt ruuan" . Tuohan pätee aikuistenkin elämässä " jos et ukko perhana NYT tiskaa, jäät ilman saunakaljaa!!"