Yliutelias anoppi tutki eilen meidän kaapit!

ja anopille lappu, että voi valita siitä itselleen mieleisensä.



Tai riistakamera, joka ottaa valokuvan ja viereen lappu: hymyile, olet piilokamerassa

Luojan kiitos, mulla ei ole tuota ongelmaa enää.

Kutsuttiin muuton jälkeen anoppi meille ekaa kertaa käymään. Hän katseli paikkoja ja alkoi sitten udella, mitä meillä on kaapeissa.

No, mitäs ihmisillä nyt yleensä on. Vaatteita, lakanoita, lautapelejä, kynttilöitä, astioita... Joo, mutta kun hän haluaisi NIIN nähdä. En alkanut aukoa kaappeja vaan käänsin jutun muuhun.

Menin käymään alakerrassa, kun piti ottaa ruoka uunista. Jo alkoi ylhäältä kaapinovet kolista ja anoppi kävi estoitta läpi kaikki meidän kaapit.

MIKSI? Mitä mahtaisi ajatella, jos menisin hänen kaappeihinsa?

Mua ei oikesti kiinnosta ikinä kenenkään kaappien sisällöt. Jotenkin tuntuu kovin pieneltä sellaisen ihmisen elämä, jonka pitää penkoa.

Toisaalta jos joku penkoisi mun kaapit, lähinnä kokisin pientä ylemmyydentuntoista halveksuntaa, en jaksaisi edes suuttua.

Kaksi tätiäni on sortunut samaan. Vastenmielistä.

No, koska oli kysynyt, eikä saanut riittävän hyvää vastausta, niin siksi katsoi. Eiköhän ihan puhdas uteliaisuus ole siis syynä.



Kokeile nyt sitten ensi kerralla tehdä samoin, sitten näet, mitä ehkä ajattelee...

meillä. aina, kun silmä välttää kaapin ovet kolkaa.

tärkeimmät kaapit olen lukinnut ja avain on piilossa.

Kaappeihin saa nykyisin muutakin kuin hyllyt ja tangon, joten anoppi olisi halunnut nähdä, miten näppärät "sisustukset" kaapeissa on.