TAKOKAA mun tyhmään päähän järkeä.

Minä, 30-vuotias äskettäin eronnut nainen olen mennyt sitten ihastua pätkähtämään yrityksemme 50-vuotiaaseen toimitusjohtajaan.



Ulkonäöstä tässä ei ole kyse vaan siitä että kyseinen herra on vaan aivan mielettömän mahtava tyyppi. Aina ystävällinen, mukava, reilu, oikeudenmukainen. Harrastuksetkin kohtaa, samoin pelottavan moni asia elämässä.. Kuten esim. emme kumpikaan katso lainkaan televisiota. Luemme samoja kirjoja. Harrastamme samoja (extreme) urheilulajeja (jotka eivät todellakaan ole valtaväestön suosiossa). Huumorintajumme kohtaavat, saatan räjähtää nauruun palaverissa kun toimari heittää jonkun vitsin, jota kukaan muu ei tajua, ja toisin päin, minä saatan erittäin sarkastisella huumorillani mutista jotain, jonka vain hän tajuaa ja repeää kommentille.



Toimitusjohtajalla on tyttöystävä, ikäisensä nainen, entinen missi. Nainen on kylmä, etäinen ja tyly -kukaan firmassa ei pidä hänestä- joten ehkä tyydyn vain huokailemaan kaukaa ja toivomaan että vastaan kävelisi joskus yhtä itsevarma, hauska, mukava ja arvoiltaan sekä mielenkiinnonkohteiltaan samanlainen ihminen.



Eihän tässä muuta voi, eihän??