Anopin näkeminen ahdistaa niin paljon, että en voi mennä katsomaan
rakkaani peliä tänään, enkä varmaan voi mennä huomenna anopille syömäänkään.
Kaikki on siis ihan omaa vikaani, kun satuin vähän kertomaan "muunneltua totuutta" elämästäni ja mieheni meni sitten ja paljasti kaikki suunnitelmani hänelle viimeksi, kun he tapasivat toisensa. Eli periaatteessa olen kusettanut kaikille, että olen eräässä koulussa, vaikka lopetin sen jo lukuvuoden alussa ja en ole uskaltanut kertoa kelleen, että aion muuttaa toiseen maahan jatkamaan tätä tutkintoa heti joulun jälkeen.
Eli hups, tuli vähän valehdeltua! Ja nyt mua vaan ahdistaa, enkä halua nähdä rakkaani anoppia enää ollenkaan, koska tiedän tasan tarkkaan, mitä mieltä se on tästä ja hän ei tule tasan tarkkaan hyväksymään järjestelyäni ja pitää minua varmaankin täytenä idioottina tämän jälkeen.
Pöh. :( Olisin niin mielelläni mennyt sinne peliin, kun kultani niin olisi halunnut, mutta ahdistaa ihan liikaa, että voisin edes kuvitella lähteväni siihen piinapenkkiin.
Kommentit (2)
Ei kai tuohon voi paljoa muuta sanoa kuin että itse olet soppasi keittänyt, tiedät sen kyllä. Kannattaa varmaan miettiä, aiotko nyt sitten loppuelämäsi hävetä ja vältellä anoppia. Jos et niin parempi yrittää korjata välit heti. Voi olla, että häpeäsi on ylimitoitettuakin, eikä anoppi välttämättä välitä niin paljoa kuin luulet.
siis rakkaani äitiä, en anoppia. ap