Lue keskustelun säännöt.
En(kö) rakasta enää miestäni..?
01.12.2012 |
Olemme olleet yhdessä yli 8 vuotta, joista kihloissa 3 ja naimisissa alle vuosi. Meillä on 6kk ikäinen lapsi. Raskausaikana tunteet miestä kohtaan alkoivat viiletä, koska en saanut tarvitsemaani läheisyyttä ja tukea. Enkä siis myöskään seksiä. Seksi loppui, kun vatsa alkoi näkymään ja vaikka kysyin monesti syytä, ei mies sellaista osannut antaa. Ei vain tehnyt mieli, koska olin raskaana. Kateellisena kuuntelin, kun kaverit kertoivat saavansa seksiä niin usein kun haluavat ja heillä miehet jopa ruinasivat sitä. Mun mies taas ei halunnut mua kun alle 10 kertaa 9kk aikana.. Totuinkin siihen, että tyydytin omat tarpeeni ja annoin miehen lopulta olla. Ajattelin, että se oli vain ohi menevä vaihe. Nyt, kun synnytyksestä 6kk kulunut, ei mies edelleenkään huomioi ja halua minua. Olen hyvässä kunnossa taas ja olen nuorikin (24v) eli ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Mies on 29v. Hän ei juuri osallistu perhe-elämäämme ja loistaa usein poissaolollaan. Millon missäkin ja minä lapsen kanssa kotona. Hän kiukuttelee kotonaollessaan kuin pahanen 6v kakara ja suuttuu jos ei saa tahtoaan läpi.
Viimeisten kuukausien aikana minusta on alkanut tuntumaan, etten enää rakasta miestäni. Voiko rakkaus noin vain kadota? Voiko sitä enää löytää uudestaan? Ja pahinta tässä ehkä on se, etten tiedä haluanko enää yrittää.. Monta kertaa ollaan oltu eron partaalla 8 vuoden aikana, koska mies on välinpitämätön minua kohtaan. Nyt vasta kuitenkin silmäni ovat auenneet asian suhteen enkä suostu enää olemaan ovimatto.. Mies väittää rakastavansa minua, mutta ei osoita sitä millään tavalla.. Harmittaa suunnattomasti lapsemme puolesta, koska itse jouduin kasvamaan ilman isää ja en ikimaailmassa olisi halunnut lapselleni samaa kohtaloa. Mutta en siihen voi vaikuttaa kun toinen ei näe tärkeäksi kotona oloa vaan ennemmin huitelee kavereiden kanssa lätkäpeleissä yms kissanristiäisissä.. :/
Kommentit (20)
Synnytit statusmukulan. Mies kokee homman olevan purkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain ihmeellä jos saat tuon suhteen vielä pelastettua mutta et ainakaan tuolla negatiivisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Jollain ihmeellä jos saat tuon suhteen vielä pelastettua mutta et ainakaan tuolla negatiivisuudella.
Älä sano noin pliiiisss.
Mies varmaan säikähti jo raskausaikana kun tajusi, ettei halunnutkaan tätä perhe-elämää. Ei ole näköjään pystynyt oikein luomaan suhdetta lapseen. Odottelisin ehkä vielä vähän aikaa, mutta jos tilanne ei parane, lähde. Odota että lapsi on parivuotias, silloin hän voi mennä tarhaan ja sinä töihin, ja voit ottaa eron jos tilanne ei ole muuttunut. Siihen asti antaisin aikaa.
🇺🇦🇮🇱
"Monta kertaa ollaan oltu eron partaalla 8 vuoden aikana, koska mies on välinpitämätön minua kohtaan."
Tässä olikin kaikki oleellinen. Ala vaan pakata kamoja kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa äläkä pilaa elämääsi tuollaiseen. Kulutat elämäsi parhaita vuosia ihan väärän ihmisen kanssa.
Luultavasti rakastat, koska tekstistäsi huokuu se. Haluaisit että sinut huomioidaan, haluat turvallista parisuhdetta, seksiä, sinulla on tarpeita mutta miehesi ei välitä. Voisitko harkita kääntyväsi parisuhdeterapeutin puoleen ja käydä tätä asiaa läpi siellä? Paras olisi tietenkin jos miehesikin lähtisi mukaan, mutta voi olla että se on vaikeaa tai mahdotonta.
Mutta sinä olet ansainnut kyllä parempaa kohtelua parisuhteessa, joten toivon sinulla kaikkea hyvää ja tilanteen selkeytymistä mahd pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Mies varmaan säikähti jo raskausaikana kun tajusi, ettei halunnutkaan tätä perhe-elämää. Ei ole näköjään pystynyt oikein luomaan suhdetta lapseen. Odottelisin ehkä vielä vähän aikaa, mutta jos tilanne ei parane, lähde. Odota että lapsi on parivuotias, silloin hän voi mennä tarhaan ja sinä töihin, ja voit ottaa eron jos tilanne ei ole muuttunut. Siihen asti antaisin aikaa.
Mitä aktuaalista paskaa? Onpa lapsen kiva kasvaa ympäristössä missä vanhemmat eivät näytä mitenkään hellyyttä toisilleen ja ylipäätään miestä ei kiinnosta mikään ja kaikki jää toisen vastuulle. Lapsen ainoa lapsuus menee siinä että pitää vanhempien odotella että on ok erota? Haista nyt ite.
Minusta vaikuttaa siltä, että olette eläneet jonkinlaista "näin sen elämän kuuluu mennä"-elämää, jota mies ei koskaan ole todellusuudessa halunnutkaan. Oliko mies oma-aloitteinen naimisiinmenon ja lapsenhankinnan suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä täysin sama tilanne ihan raskausajasta lähtien,mutta nyt kun en enää imetä ja lapsi on vuoden ja alkanut liikkumaan, on alkanut mieskin viettämään aikaa lapsen kanssa. Mutta hoitovastuu on kyllä minun 100% edelleen. Seksiä kyllä mies nyt tietysti haluaa, itse en vaan jaksa. Mielessäni minäkin mietin, että johtuuko se vain jaksamattomuudesta ja kun ei ole mitään hellyyttäkään yhtään ja hoidan kaiken niin tunteet tuntuu kuolleilta samalla. Seurailen vielä tilannetta, paraneeko mikään. Hellyyttä ja kosketusta kyllä kaipaan suunnattomasti ja se saattaisi virittää tunteita takaisin, mutta.. niin. En osaa sanoa muuta kuin että samassa veneessä ollaan.
Mietit rakastatko vai et, mutta sen sijaan mieti rakastaako mies sinua. Minä käytin vuosia elämästäni anoessani rakkautta mieheltäni. Lopetin anelun ja etsin kaverimiehen joka on minulle omaa miestäni tärkeämpi. Erinäisistä syistä emme voi erota ja kaverimies tietää tämän. Siinä kun avioukkoni heiluu milloin missäkin, kaverimies pitää minua sylissään kun pelkään vaikka ukkosta ja on muutenkin mukava ja kohtelias. Niin ja tietenin seksi, mies ja nainen ei voi olla pelkkiä kavereita. Seksiä minulla ei ole aviopuolisoni kanssa ollut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä, että olette eläneet jonkinlaista "näin sen elämän kuuluu mennä"-elämää, jota mies ei koskaan ole todellusuudessa halunnutkaan. Oliko mies oma-aloitteinen naimisiinmenon ja lapsenhankinnan suhteen?
Eli ap:n mukaan nää on olleet 16 ja 21 kun ovat alkaneet olla yhdessä. Onkohan alkanut miestä puuduttaa kun ei ole enää alaikäinen.
Kasvoitte erillenne - ei se aina ole klisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietit rakastatko vai et, mutta sen sijaan mieti rakastaako mies sinua. Minä käytin vuosia elämästäni anoessani rakkautta mieheltäni. Lopetin anelun ja etsin kaverimiehen joka on minulle omaa miestäni tärkeämpi. Erinäisistä syistä emme voi erota ja kaverimies tietää tämän. Siinä kun avioukkoni heiluu milloin missäkin, kaverimies pitää minua sylissään kun pelkään vaikka ukkosta ja on muutenkin mukava ja kohtelias. Niin ja tietenin seksi, mies ja nainen ei voi olla pelkkiä kavereita. Seksiä minulla ei ole aviopuolisoni kanssa ollut vuosiin.
Jaa että miestä ja naista ei voi mikään muu kuin seksi yhdistää? Tai vaikka yhdistäisikin, se johtaa automaattisesti seksiin? Minä ainakin rakastan vaimoani, enkä paneskele naispuolisten kavereideni kanssa. Heidän kanssaan tehdään töitä ja harrastetaan.
Halusiko mies lasta itse vai suostuiko siihen sinun mieliksesi? Jos halusi, niin todella ikävä ja omituinen tilanne. Minäkin elän seksittömässä suhteessa, jossa seksi loppui käytännössä siihen, että mentiin naimisiin, koska mies ei enää sen jälkeen juuri seksiä halunnut, vaikka koko ajan sanoo rakastavansa ja hän itse halusi naimisiin. Ei se kivalta tunnu, mutta meillä ei ole lasta ja teillä on, joten katselisin kuitenkin vielä vähän aikaa, josko miehen kiinnostus seksiin ja kotielämään palaisi.
Älä kuitenkaan elämääsi tuhlaa. Jos tilanne on toivoton vielä puolen vuoden päästä, saattaa olla aika nostaa kytkintä. Olet nuori ja löydät paremman kumppanin ja isäpuolen lapsellesi, jos niikseen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietit rakastatko vai et, mutta sen sijaan mieti rakastaako mies sinua. Minä käytin vuosia elämästäni anoessani rakkautta mieheltäni. Lopetin anelun ja etsin kaverimiehen joka on minulle omaa miestäni tärkeämpi. Erinäisistä syistä emme voi erota ja kaverimies tietää tämän. Siinä kun avioukkoni heiluu milloin missäkin, kaverimies pitää minua sylissään kun pelkään vaikka ukkosta ja on muutenkin mukava ja kohtelias. Niin ja tietenin seksi, mies ja nainen ei voi olla pelkkiä kavereita. Seksiä minulla ei ole aviopuolisoni kanssa ollut vuosiin.
Jaa että miestä ja naista ei voi mikään muu kuin seksi yhdistää? Tai vaikka yhdistäisikin, se johtaa automaattisesti seksiin? Minä ainakin rakastan vaimoani, enkä paneskele naispuolisten kavereideni kanssa. Heidän kanssaan tehdään töitä ja harrastetaan.
Tässä onkin se ero, että sinä rakastat vaimoasi, minun mieheni ei rakasta minua. Minua ja mieskaveriani yhdistäviä tekijöitä seksin lisäksi on paljon enemmän kuin yhdistäviä tekijöitä aviopuolisoni kanssa.
Liian weetee-touhua. Sormista katoaa voima, kun yrittää vastausta kirjoittaa.
Vaihdan surullisena ketjua.
Tuo on aivan normaalia että miehen kiinnostus naiseen loppuu kun nainen on raskaana ja lapsi syntynyt. Mies ei rakasta sinua enää. Mies kokee että vapaus on mennyttä koska on lapsi eikä saaa tehdä enää mitä haluaa joten ei halua seksiä ja haluaa että otat eron mutta ei uskalla sanoa sitä. Mies haluaa helpomman elämän jatkossa ilman että joutuu tekee kotitöitä ja hoitamaan lasta.
1. Mene pariterapeutille yksin tai kaksin. Tämä on ihan pelastettavissa oleva tilanne. Yksilöterapialla kannattaa aloittaa, ja sitten yhdessä lopuksi.
2. Raskaus heiluttaa hormonitasoja, hormonit heiluttaa tunteita. Hormonitasojen tasaantuminen kestää useamman vuoden, eli älä hätäile ainakaan eropäätöksen suhteen
3. Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, mies omistaan. Sen sijaan että mietit mies sitä mies tätä, niin mieti mitkä asiat mitö sinä teet ruokkivat sun omaa rakkautta.
4. Eriparisuus sängyssä on ihan normikauraa. Siihen on olemassa kaikenlaisia ratkaisuja.
Voisko joku jo vastata?