Pakkomielle yhdestä miehestä, ei lähde millään mielestä pois.

Elämässä on silloin kaikki hyvin, jos ongelmat on tuolla tasolla.

Elämässä on silloin kaikki hyvin, jos ongelmat on tuolla tasolla.

Omaa elämäntilannettani sen kummemmin erittelemättä mulla on asiat todella huonosti ja niitä "oikeita" ongelmia, vakaviakin, on. Silti isoin ongelmani on yksipuolinen ihastus.

Aivan kuin mun kirjoittama, miekin kaipaan apua tällaiseen ongelmaan. :/

Tyydy sitten vain haaveiluun.

tai oman miehen ystävään.Ei oo kivaa,kun katkaisee välit johonkin yhteisöön,pääsee eroon tällaisista tilanteista.Vaihda työpaikkaa,muuta paikkakuntaa jne.

viisikin vuotta.

auttaa heti ja lopeta sen kuvan kyttäys sieltä facebooksivulta.

Näen miestä satunnaisesti pari kertaa viikossa.

parikin tuollaista kaveria ja täytyy sanoa, etten ymmärrä heitä ollenkaan. Toisella sentään vaihtuu pakkomielteen kohteet, toisella se on ollut sama 20 vuotta.



Tuo ei ole ollenkaan normaalia. Molemmat kaverini ovat myös vaipuneet jossain vaiheessa ihan psykoosiin. Siinä psykoosissa sitten niihin kohteisiin ja tullut suuria ongelmia. Toinen haastoi oikeuteen, kun sen vaimo suuttui. Toinen muutti paikkakuntaa.



On mulla kolmaskin samanlainen pakkomielteinen ihastuja. Se ei ole ollut hoidossa, mutta sen koko elämä on mennyt kytätessä näitä ihastuksia. Naimaton on edelleen ja ikää 42 vuotta.



Sairasta tuollainen pakkomielle. Mene psykiatrille hakemaan lääkitys.

parikin tuollaista kaveria ja täytyy sanoa, etten ymmärrä heitä ollenkaan. Toisella sentään vaihtuu pakkomielteen kohteet, toisella se on ollut sama 20 vuotta.

Tuo ei ole ollenkaan normaalia. Molemmat kaverini ovat myös vaipuneet jossain vaiheessa ihan psykoosiin. Siinä psykoosissa sitten niihin kohteisiin ja tullut suuria ongelmia. Toinen haastoi oikeuteen, kun sen vaimo suuttui. Toinen muutti paikkakuntaa.

On mulla kolmaskin samanlainen pakkomielteinen ihastuja. Se ei ole ollut hoidossa, mutta sen koko elämä on mennyt kytätessä näitä ihastuksia. Naimaton on edelleen ja ikää 42 vuotta.

Sairasta tuollainen pakkomielle. Mene psykiatrille hakemaan lääkitys.

Mutta niitähän tällä palstalla riittää.

ei ole aikuisen ihmisen normitouhua. Noin 18-vuotiaana mulla oli tällainen pakkomielle vähän aikaa, se kohdistui ensimmäiseen seksikumppaniin, joka ei sitten kuitenkaan ollut "se elämän mies"... noin vuoden sitä kesti, yhtä helvettiä oli. Sitten vain päätin että nyt saa riittää ja riitti kans.

Nyt kun oikein ajattelen sitä, säälin nuorta itseäni, kidutin itseäni vuoden paskan takia.

En mä ainakaan, vaikka ei ihan pakkomielteen tasolla olekkaan tämä minun tilanne, eikä toivottavasti sellaiseksi muodostukkaan.

ei ne pakkomielteiset ihastujat kai sinänsä nauti, mutta hakeutuisivat edes hoitoon jonnekin. Psykoterapiaan tai psykiatrille lääkkeitä hakemaan.



Olen niin ärsyyntynyt, kun ne mun 3 kaveria tilittää mulle niistä ihastuksistaan. Se on rasittavaa kuultavaa, kun se on niin harhaista. (Siis tyyliin: kyllä se minusta tykkää. Tänään se katsoi minua sillä tavalla. Tai: Kyllä me vielä ollaan yhdessä, kun se tervehti tänään niin iloisesti.) Rasittavaa. Kaikkien kolmen kaverini ihastukset ovat selvästi sanoneet, ettei kiinnosta. Silti vaan toivotaan ja toivotaan vuosia. Ei jaksa kuunnella.



Kuuntelen kyllä ystävieni OIKEITA ongelmia mielelläni, mutten tällaisia typeriä harhoja.

Ite en mitään toivoa elättele minkään suhteen, mutta tää ihastuksen tunne vois jo hävitä.. Kun haluisin siirtyä jo eteenpäin.

Alä hukkaa vuosia harhaan, kuten kaveini. Älä tilitä kavereillesi.



Hyvä, kun ymmärsit! t:10

Alä hukkaa vuosia harhaan, kuten kaveini. Älä tilitä kavereillesi.

Hyvä, kun ymmärsit! t:10

Sen sijaan sun itsesi ei välttämättä kannatakaan elätellä mitään toiveita mistään, tai toisaalta kun sähän kuulostat just niin puisevalta ja täysin tosikolta ihmiseltä ettei sulla ole edes kykyä mielikuvitella yhtään mitään visioita. Ei sekään kuule hyvä juttu ole.

onko se kohde sellainen, että voisit yrittää olla tekemisissä ja selvittää onko teidän välillä mitään tunnetta?



ei kannata käyttää aikaansa pakkomielteisiin ja miettimiseen vaan yrittää toimia. mitään ei saa jos ei yritä. jos kiinnostus ei ole molemminpuolista on aina siirtyä eteenpäin elämässä.



t. kaukaiseen ihastukseen yhteyttä ottanut, jolle tunteet osoittautuivat molemminpuolisiksi

onko se kohde sellainen, että voisit yrittää olla tekemisissä ja selvittää onko teidän välillä mitään tunnetta?

ei kannata käyttää aikaansa pakkomielteisiin ja miettimiseen vaan yrittää toimia. mitään ei saa jos ei yritä. jos kiinnostus ei ole molemminpuolista on aina siirtyä eteenpäin elämässä.

t. kaukaiseen ihastukseen yhteyttä ottanut, jolle tunteet osoittautuivat molemminpuolisiksi

Sehän tässä on ongelma, kun juttu kuivui kasaan jo alkutekijöissään miehen tahdosta. Jos tässä olisi jotain toivoa niin tilanne olisi ihan erilainen, mutta kun ei ole. Kyse on vain siitä, MITEN tästä pakkomielteestä pääsisi eroon. Siis siitä, että äijä pyörii mielessä joka päivä ja välillä sitä vihaa ja välillä suree ja ties mitä sekopäistä. Mun kohdallani tätä on kestänyt jo vuoden. Yhteyttä en ota missään nimessä mankuakseni tai haukkuakseni, niin hullu en ole. Ja kaikki "no sitten ei auta kuin unohtaa" -neuvot ei paljon auta, kun se on jo tiedossa, että unohtaa pitäisi ja jatkaa elämää myös pään sisällä.

- ei Ap mutta toinen kahjo

teitä yhtään hävetä roikkua miehessä joka on selvästi antanut ymmärtää ettei kinnosta.



En kehtais kyllä. Sen verran itsekunnioitusta täytyy olla että tajuu milloin ei kannata enää ahdistella toista.



Ajatelkaa jos teitä ahdistelisi joka uuno joka ei vois vähempää kiinnostaa...

teitä yhtään hävetä roikkua miehessä joka on selvästi antanut ymmärtää ettei kinnosta.

En kehtais kyllä. Sen verran itsekunnioitusta täytyy olla että tajuu milloin ei kannata enää ahdistella toista.

Ajatelkaa jos teitä ahdistelisi joka uuno joka ei vois vähempää kiinnostaa...

Etkö sä osaa lukea? Ei täällä kukaan ollut ahdistellut ketään paitsi ton yhden hullu tuttavapiiri, josta kukaan ei ole täällä itse kirjoittamassa.