Onko teilläkin "tänään puhumme aamiaispöydässä vain ranskaa/englantia" -päiviä? Miloin aloitiite?
Kaikkihan tietävät, että kieliä oppii puhumalla niitä itselleen rakkaan ihmisen kanssa. Siksi meidän perheessä oli joskus aamiaisia, automatkoja ym., joissa on sallittua puhua vain englantia ja kun myöhemmin kielitaito karttui niin ranskaa. Muistaakseni (en ole varma) ne alkoivat kun olin kahdekan, mutta silloinhan lasten kielitaito oli huonompi. Ranska-aamiaisia oli kai 10-12-vuotiaana.
Nykyään voisi kai aloittaa aikaisemmin? Lapsenhan ei tarvitse tietää jokaista sanaa, vaan lapsi oppii kun käytän sanaa aamiaisella. Kellään supisuomalaisella perheellä mitä kokemuksia? Harmi että latinaa ei opeteta, sekin olisi kiva.
Kommentit (9)
mutta lukioikäisen pojan kanssa puhun ruotsia välillä, kun kokkailemme yhdessä. Hänellä ei ruotsi oikein suju, tahtoo itse tällaista "kielikylpyä".
Katselee TV-ohjelmia ruotsiksi.
Olen itse oppinut (riikin)ruotsin kuuntelemalla radiota, musiikkia, katsomalla leffoja ilman tekstityksiä.
Yksi aamiainen viikossa ja yksi päivällinen.
Olemme aloittaneet kielikurssin. Kielestä pienen pieni osa oli molemmille tuttu.
Näin sitä tulee tankattua ja tentattua.
Tämä kielen harjoittelu on alkanut tämän vuoden alussa.
Hauskoja ranskankielisiä sanaleikkejä meidän 6-vuotiaan kanssa lauomme ja hän säveltää pieniä katrilleja ranskaksi ruuanlaiton lomassa.
Kahta teiniä ei saa edes aamiaispöytään kun heräävät keskipäivällä ja syövät pika-aamiaisen olkkarissa tv:n ääressä tai tietokoneella.
Ja eivät puhu edes suomea saatikka ranskaa... murahtelevat vain :)
lapset on kyllä englanninkielisessä päiväkodissa jossa kuulevat ja puhuvat päivät englantia ja kotona puhumme suomea.
Tosin tuota 12v ei kiinnosta, vaikka kolmatta vuotta sitä on opetellut.
Siis jo se että aamiaisella olisi paljon hiljaisempaa kuin meidän perheen joka aamuinen tauoton pulina.
Meilläpä kielikylpyillään välillä töissä. Lähinnä ruotsilla ja enkulla, joita nyt virkamiehinä meidän pitäisi muutenkin pystyä suoltamaan. Ihan hauskaa. Itse elän toivossa, että tällainen leikkimielinen harjoittelu karsisi sitä "jäätymisen" tunnetta, kun ihan yllättäen tajuaa, että puhelimen toisessa päässä on joku vieraskielinen ja ensimmäisen lauseet on menneet ihan ohi korvien.
Siis jo se että aamiaisella olisi paljon hiljaisempaa kuin meidän perheen joka aamuinen tauoton pulina.