Lue keskustelun säännöt.
Miten perfektionistiäidin kodista tuli kaatopaikka :´(
30.11.2012 |
Niin.... ennen olin todella tarkka siisteydestä, kaikki oli tip top, imuroin monta kertaa viikossa, pesin pyykit heti pois, tuuletin matot usein jne jne. Oli siistiä ja viihtyisää.
Mutta nyt. Aikaa on kulunut kymmenisen vuotta ja lapsia syntynyt. Olen oppinut sietämään epäjärjestystä, mutta liika on liikaa. Tämän hetken tilanne on lähes kaoottinen. En enää vain JAKSA SIIVOTA, kun mikään huone ei pysy siistinä kuin hetken. En jaksa edes imuroida kuin ehkä kerran kahteen viikkoon, villakoiria ja roskaa pyörii lattioilla. Leluja, lasten askartelupaperin jäämiä, paperiroskaa, ruuantähteitä lojuu lattioilla. Pölyjä pyyhin ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Syy tähän on kertakaikkinen kyllästyminen kaikkeen kun siisteys ei kestä kuin hetken. Ja kuitenkin asumisviihtyvyys on kärsinyt huomattavasti enkä koe kotiamme enää yhtään viihtyisäksi, mutta en vaan millään enää jaksa siivota. Se on täysin pakkopullaa minulle. Ja olen kotiäiti...
Mitä ihmettä voisin tehdä että saisin taas intoa säännölliseen siivoamiseen? On ikävä niitä aikoja kun vielä jaksoi ja oli intoa ja ilo siivota :/
Kommentit (7)
Ajan kanssa helpottaa. Kun jaksat vaan jankuttaa lapsille samoista asioista (tavarat paikoilleen, pyykit pyykkikoriin) ja laitat lapset tekemään osansa, niin nekin oppii.
viimestään sitten, kun lapset muuttaa kotoa, saat kodin pidettyä taas kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en itse koskaan ole ollutkaan mikään himosiivooja jolla on kaikki nurkat aina tiptop, mutta nyt lasten (3) synnyttyä tilanne aina välillä riistäytyy käsistä. Ärsyttää joka päivä ihan suunnattomasti kaikki lattioilla ja pöydillä lojuva roska ja sälä, mutta kun ei kerta kaikkiaan ole mitään hyötyä siivota kun joku tulee koko ajan perässä ja sotkee sitä mukaa. Tietty joskus kerran kuussa on ryhdistäydyttävä ja siivottava paikat edes hetkeksi kuntoon ettei talo ala muistuttaa kaatopaikkaa. Tähän tilanteeseen on vain yritettävä sopeutua ja kestää epäjärjestys, sitten helpottaa kun ei ole enää pieniä lapsia (toivottavasti).
Niin, en tosiaan osaa antaa vinkkejä miten saisit siivousinnon takaisin. Se siivoamiseen käyttämäsi aika olisi sitten pois jostain muusta kivasta ;-)
tuli vesivahinko,sen lisäksi tiskikone ei toiminut,mies jätti,kesken remontin,noh itselläni ei aikaa kaikkeen kun pitää käydä opintoja samaan aikaan ja lapsi aina menossa.Jos saan hirveän siivouspuuskan,siivoan,jos en,siihen jäävät.
Tietyille perfektionistityypeille käy juuri noin, eli työtä on vaikea aloittaa, koska ei pysty näkemään, että siitä lopputuloksesta tulisi juuri niin täydellinen kuin haluaisi. Ja koska sitä hommaa vaan yksinkertaisesti on niin paljon.
En toki tiedä oletko sinä tuollainen ihminen.
Valitettavasti en osaa antaa juuri muuta neuvoa, kuin että tee vähän kerrallaan. Koti ei mennyt sekaiseksi päivässä, eikä sen siivoamisen tarvitse onnistua päivässä.
Hyvää siedätyshoitoa olet saanut perfektionismiisi mutta tarkoitus ei tietenkään ole, että alat kärsiä tilanteesta itse.
Ensiapuna ehdottaisin, että palkkaat ensi hätään siivoustyöntekijän käymään muutaman kerran, jotta saat kotisi sellaiseen balanssiin, jonka siisteystasoa pystyt itse jatkamaan.
Toiseksi mietityttää, ovathan lapsesi häärimässä apunasi kun järjestelet ja siivoat paikkoja etkä suinkaan aja heitä loitommalle? Toistoa, toistoa, toistoa tarvitaan, mutta lapset oppivat tavattoman paljon matkimalla sitä, mitä vanhemmat tekevät. Ja mistä heitä kiitetään.
Kotisi on varmasti viihtyisä nytkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se asia, ettei koti pysy siistinä kuin hetken..Anna armoa itsellesi, siivous vaan on sellainen kotityö joka ei näy, paitsi jos sen jättää tekemättä. Imurointi kuitenkin auttaa pidemmän aikaa, ainakin nyt kun hiekkaa ei kulkeudu enää niin paljoa sisälle kuin vähän aikaa sitten.
Hmm. Mä en ole koskaan ollutkaan perfektionisti, mutta silti imuroin pari kertaa viikossa. Muuten meillä kyllä menee tavarat hujan hajan nopeasti, mutta pakko imuroida edes, kun inhoan sitä että jalkapohjiin tarttu vaikkapa leivänmurusia keittiössä...
Meillä lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei heistä juuri ole apua, mitä nyt tiskikonetta tyhjentävät kaverina, ja leluja keräävät, jos saan heidät siihen innostumaan.
Minusta tärkeintä olisi se, että kaikelle on oma paikkansa ja että lapsetkin oppisivat laittamaan asiat omille paikoilleen käytön jälkeen. Meillä ei ole tarpeeksi säilytystilaa eikä kaikille tavaroille ole paikkoja, joten sekavaa on, helposti.
Itse innostun pitämään paikat siistinä aina kun olen saanut kotona valmiiksi jonkun parannuskohteen, viimeksi se oli lastenhuoneen leluhyllystö. Siitä jotenkin piristyy kun saa edes yhden huoneen toimivaksi. Seuraavaksi aion tilata valokuvia seinälle ja sitten laitetaan muitakin kauan paikkaansa odottaneita tauluja ja kuvia paikoilleen.... Pientä piristystä!
Voisko ajatella että tilaisitte siivojan kotiin vaikka kerran kuussa?
Onko sinulla muita tyydyttäviä harrastuksia vastapainona kodin pyöritykselle? Liikuntaa, käsitöitä tms?
Minulle harrastukset on henkireikä, jonka avulla jaksaa sitten noita ikävempiä hommia.
Yleensä sitä siivoaa ihan vain velvollisuudesta, harvoin teen sitä innostuksen puuskassa!!
ainakin muutaman kerran vuodessa. Kun muut ovat pois jaloista pyörimästä, ehdit tehdä kasautuneita hommia; pistää tavaraa pois, järjestellä kaapit ja ennen kaikkea miettiä tavaroille oma paikkansa, johon sitten opetat lapsetkin ne pistämään.
Meillä toimii. Minäkin olen täysin kyllästynyt siivoamiseen. Aina kun saan yksinäisen viikonlopun, saan isommat asiat järjestykseen ja samalla saan tehdä juttuja joita en muuten voi oikein tehdä; katsoa hömppäleffoja, pyytää kavereita illalla kylään tai mitä nyt milloinkin huvittaa tehdä. En siis siivoa taloa lattiasta kattoon, vaan mietin ja organisoin että miten homma toimisi paremmin. Ja aina helpottaa moneksi viikoksi.