Menitkö itse 3kk tai 6kk ikäisenä hoitoon, mitä sinusta tuli?

Teen oman alani kaupallista työtä. Veljeni akateeminen myös ja erittäin hyvässä asemassa. MOlemmat olemme perheellisiä.

Mä olen työelämässä.

hoitoon. Minusta tuli ensihoitaja ja veljestäni muusikko

... äitini on kertonut tylsistyneensä kotona, kun olin vauva. Ei olisi tarvinnut kertoa. Ja jos olisin saanut valita, minua ei olisi jätetty viikoiksi vieraiden ja isän hoitoon ollessani 2-vuotias ja äidin uudelleenkouluttautuessa.

ja minusta tuli sihteeri

Minusta tuli terveydenhoitaja. Mutta se ei kerro mitään siitä, mitä varhainen hoitoonmeno ehkä teki minun psyykelleni.

Olen kaupan myyjä.

ja siitä tuli DI, mä menin hoitoon noin 4 vuotiaana ja musta tuli insinööri.

Mulla on akateeminen tutkinto. Jos on psyyke vaurioitunut, en ainakaan itse sitä huomaa :)

Veljeni meni hoitoon 5 kk iässä ja hänestä tuli ekonomi.



Molemmilla on nyt perheet. Ja käymme töissä.

minusta tuli lakimies, veljestä DI. Molemmat tasapainoisia, onnellisia aikuisia, joilla ihana suhde vanhempiin

Minusta tuli DI. Siskosta tuli lääkäri.

Minusta tuli tekniikan tohtori. Nuorempien sisaruksieni aikana meillä oli kodinhoitaja, joten sisarukseni eivät varsinaisesti menneet hoitoon, mutta äiti meni töihin, kun he olivat 2-5 kuukauden ikäisiä (riippui vähän siitä, miten kesälomat sijoittuivat synnytysten jälkeen). Siskoni on erään toisen alan tohtori, veljistäni toinen on DI ja toinen KTM.



Jos jonkin meidän psyyke on vaurioitunut, niin sitä ei ainakaan huomaa mistään.

Olen tohtoritutkija humanistisella alalla

tällä palstalla. Katsos, se on 2 vuoden täys imetys & kantoliina ja luomuvaippa hössötys ensin. Muuten ei voi motorisesti ja kongitiivisesti kehittyä mitenkään. Nämä tuleavat michellangot luovat uraansa maailmalla äitiensä riemuksi.



Nämä Varput, Hillat, Urhot, Adat ja Eetut ovat niin ajatuksella kasvatettuja, että väkisinkin tasapainoisia, menestyviä ja onnellisia.

Minua ainakin kiinnostaisi tietää muutenkin miten elämässä olette pärjänneet, muuta kuin jaksaneet opiskella ja käydä töissä (joka toki on saavutus sekin). Esim miten olette pärjänneet ihmissuhteissa, oletteko onnellisia, tasapainoisia?

ajattelivat elämästään kun olitte vauvoja? Miten hän jaksoi muutaman tunnin yöunilla tehdä täyttä päivää? Miten hän uskalsi luottaa oman pienen ja täysin avuttoman lapsensa sen ajan hoitajille (muistetaan ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut, lapsi työnnettiin hoitoon sille joka hänet suostui ottamaan), joilla ei ollut koulutusta eikä kukaan kontrolloinut mitä hän päivällä lasten kanssa teki? Miten kävi imetyksen? Miltä hänestä tuntui, kun hoitaja näki oman lapsen ensiaskeleet ja kuuli ensimmäiset sanat, eikä äiti? Montako kertaa hän menetti hermonsa, antoi vauvan vain itkeä tai jätti lapset vahtimatta koska oli uupunut eikä kuntoutunut kunnolla synnytyksen jälkeen?



Äidit olivat tuohon aikaan äärimmäisen väsyneitä. Heidän piti hoitaa työ ja sen lisäksi lapset ja koti ilman miehen apua. Siksi äidit olivat usein myös lyhytpinnaisia ja kireitä. Nuo äidit taistelivat lasten kotihoidon puolesta, koska he tiesivät mitä arki ilman kunnollista päivähoitoa/hoitovapaata oli.