Kehu isä- tai äitipuolta! Nyt on alkanut syntyä ihan väärä kuva uusperheistä...

Mielestäni näiden positiivisten ketjujen lyhyydestä huomaa vain sen ,että ihmiset tälläkin palstalla mielellään vain mäsyttelevät negatiisililla ja provosoivilla jutuilla. Mielellään toisia vain arvostellaan ja haukutaan. Ketä nyt kiinnostaa tulla lukemaan hyviä kokemuksia.. surullista. Tai sitten ne joilla menee hyvin ei käy täällä ;D

on oikein mukava ja hyvä kasvattaja lapselleni.



T: lähiäiti

Mt-ongelmainen äitini tappoi itsensä kun olin 16 ja isäni oli monta vuotta leskenä. Uuden rakkauden löydettyä hän on ollut onnellinen:) Nainen on todella kiva!:) Niin ja nykyään olen 22v:)

Meillä mieheni on ihana isäpuoli. On aina ottanut lapseni huomioon. Pitää omanaan.

Biologinen isä on hylännyt lapsen.

Tekevät paljon yhdessä eri asioita.

Mieheni ottaa huomioon koko perheen. Kaikki lapset. Erittelemättä.



Miehen äitipuoli on ihana. On miehelle enemmän äiti, kuin tämän oma.

Avoanoppi on ihana anoppi ja ihana mummo.

Hänkin huomioi kaikki. Ei erittele sun tai mun jne.

Olemme edelleen tiiviisti yhteyksissä, vaikka appi menehtyi joitakin vuosia sitten.

Olen katsonut sivusta, kuinka loistavasti hoitaa sitä hommaa. Hänellä itsellään on teini-ikäiset pojat ja sai uuden miehensä kautta ihanan tytön itselleen. Tyttö on heillä aika paljon, kuitenkin ehkä kaikenkaikkiaan enemmän äidillään. Ystäväni on opettaja ja aina pitänyt lapsista todella paljon. Isä on myös todella osallistuva ja tyttö on heidän koko perheelleen todella tärkeä. On todella kiva katsoa, kun ystäväni on ottanut tämän miehensä tyttären lähes omakseen. Myös välit äitiin on kunnossa ja asialliset. Yhteisiä lapsia heillä ei ole, eikä käsittääkseni ole tulossakaan.



Parhaimmillaan uusperheys on juuri tuota.



Itsellänikin on uuperhe, minulla on uusi mies, meillä yhteinen lapsi ja luonamme asuvat minun teini-ikäiset lapsetkin. Omat lapseni olivat kouluikäisiä, kun uusi mieheni tuli kuvioihin. Alkuun heidän välinsä olivat todella läheiset, mutta ovat hieman mielestäni etääntyneet nyt teini-ikäisinä. Ehkä se on ihan luonnollistakin tuossa iässä. Miehelläni on aina ollut kaverillinen suhde lapsiini, eikä hän ole edes yrittänyt ottaa heistä kasvatusvastuuta, vaikka lapset ovat aina luonamme. Välillä se korpeaa, mutta ehkä ihan viisasta... En voi kuitenkaan sanoa, että lapseni ovat erityisen läheisiä mieheni kanssa, mutta tulevat toki hyvin toimeen.

käyttänytkään. Minua kutsutaan vain etunimellä ja olen se isän "uusi" vaimo (12 vuotta yhdessä :) )



En voi väittää että silloin 12 vuotta sitten kun olin itsekkin vähän nuorempi, olisin ollut innoissani miehen lapsista, tykkäsin heistä kyllä mutta kun aina miehen piti siellä ravata katsomassa niitä ja jälkeenpäin tajusin että olin mustasukkainen suhteen alussa miehestäni miehen exälle.



Kun opin tuntemaan paremmin miestä, hänen exää ja lapsia, tajusin että ei ole syytä olla mustasukkainen ja silloin oikeastaan osasin ottaa miehen lapsetkin lähemmäksi.



Saimme yhteisen lapsen 4 vuotta tapaamisemme jälkeen joten olin ehtinyt tutustua hyvin miehen lapsiin ja luomaan jonkunlasta sidettä heihin. Heistäkään ei tuntunut siltä että uusi vauva olisi heti eron jälkeen syrjäyttänyt heidät tms.



Nyt, 12 vuoden jälkeen olen hyvä ystävämiehen exän kanssa, tulen toimeen lasten kanssa ja kannan heistä aidosti huolta, vaikka aikuisia jo ovatkin. En rakasta samalla tavalla kuin omaani mutta tulevat kyllä hyvänä kakkosena.



Uskon että miehen ja minun rauhallisella etenemisellä on saatu hyvät välit kaikkiin ja sillä että mies oli eronnut jo kun tapsin hänet. Heidän ero ei ollut riitaisa ja meidän suhde ei alkanut valheella.



Meni jopa vuosi seurustelua ennenkuin tapasin miehen lapset ensimmäistä kertaa koska emme halunneet sekoittaa heidän päätään. Tämän vuoden aikan mies kävi tapaamassa lapsia kotonaan ja silloin se mustasukkaisuus nosti päätään. Onneksi sain pidettyä asiat itselläni enkä sanonut mitään koska jälkeenpäin ymmärsin miten naurettava olisin ollut.

Pitää huolta, paasaa, tekee yhdessä kivoja juttuja ja välittää.



Toki joskus jokin asia ärsyttää, kuten jos vaikka huone on siivoamatta tms, mutta hän Ymmärtää että kyseessä on teinejä.



Poikien isälle kalja oli tärkeämpi.

kohtelee omaa poikaansa ihan samalla lailla kun mun poikaa, auttaa, kyyditsee, laittaa sapuskaa ja katsoo elokuvia yms. hänen kanssaan.

Opettaa puutöitä, kuskaa harrastukseen, auttaa läksyissä, pitää itsestäänselvyytenä että lomareissut ajoitetaan niin että myös esikoinen niille pääseee eikä ole silloin isällään, istuu HOJKS-palavereissa, maksaa adhd-lääkkeet, selvittelee toilailuja kun minä en enää jaksa ja tarviin hengähdystauon.

Nyt jo kolmas meneillään, mutta kaikki ovat olleet mukavia ihmisiä omalla tavallaan. En ole ollut mustasukkainen isästäni. Tämä isäni nykyinen vaimo pitää mua enemmän kaverina, kuten minäkin häntä, mutta hän on ottanut lapseni omaksi lapsenlapsekseen. Se on hienoa. Olen myös itse äitipuoli, ja kohtelen lasta aika neutraalisti. Syötän, autan, pesen vaatteet, käyn joskus ulkona, mutta en leiki äitiä. En ole koskaan kuullut, että lapsi olis valittanut musta.

Kohtelee meitä lapsia kuin omiaan ja on lapsillemme kuin mummo ja haluaa vilpittömästi olla meidän ja lapsiemme kanssa tekemisissä. Äitipuolikokelaita on ollut muutama aiemmassa elämässä, mutta onneksi isämme valitsi tämän ihanan ihmisen. Paremmissa väleissä olen äitipuoleni kanssa kuin oman äitini tai anoppini kanssa. :)

mahdollinen isäpuoli lapsilleni, oma isä ei edes halua pitää yhteyttä lapsiinsa. Isäpuoli harrastaa lasten kanssa, hoitaa heitä, ottaa mukaan omiin menoihinsa, rakastaa ja hoivaa lapsiani.



On enemmän kuin isä

Pitää huolta, paasaa, tekee yhdessä kivoja juttuja ja välittää.

Toki joskus jokin asia ärsyttää, kuten jos vaikka huone on siivoamatta tms, mutta hän Ymmärtää että kyseessä on teinejä.

Poikien isälle kalja oli tärkeämpi.

Mieheni on hyvä isäpuoli alle 3-vuotiaalle pojalleni. He leikkivät yhdessä, isä vie poikaa innoissaan pihalle ja kaikkea muuta kivaa :) Soittavat yhdessä mieheni sähköpianoa. Osaa myös sitten kuitenkin rankaistakin lasta (meillä toimii jäähyt, jos lapsi tekee jotain tuhmaa) ja antaa pojalle halauksia ja osoittaa, että tämä on tärkeä :)

Pojan biologinen isä ei ole koskaan ollut kiinnostunut pojan tekemisistä ja tärkeimpiä asioita hänelle ovat juurikin kalja sekä vieraat naiset.

Onko näissää onnistuneissa tapauksissa mukana myös pariskunnan yhteisiä lapsia? Tuntuu, että ennen niitä asiat voivat ollakin ihan ok, mutta sen jälkeen asiat muuttuu.

menee oikein hyvin,myös välit eksiin asialliset.

Ei yhteisiä lapsia,eikä tule.Kummallakin kolme edellisestä liitosta.

Mutta äitipuolet vihaa miehen lapsia. Täällä on satoja ketjuja aiheesta, kuinka naiset vihaa miehen lapsia ja haluaisi päästä niistä eroon.

Mutta miehiltä odotetaan, että he ottaa naisen lapset kuin omikseen.-

Onko näissää onnistuneissa tapauksissa mukana myös pariskunnan yhteisiä lapsia? Tuntuu, että ennen niitä asiat voivat ollakin ihan ok, mutta sen jälkeen asiat muuttuu.

on ihan kunnon ihminen, lapsilla ei ole valittamista. Tiedän, että jaksaa jutella lasten kanssa joskus paremmin kuin minä, ja järjestää kaikkea kivaa enemmän kuin minä. Jos tarve vaatii, voidaan soitella ja jutella, mutta ainakin toistaiseksi ystävyys on katkolla.



Oma "äitipuoleni", sisarusteni äiti, osasi ihan kivasti olla kanssani kun olinteini ja hän tuli kuvioihin. Ihmisenä vähän vaikeasti lähestyttävä, mutta ihan mukava ja hyväsydäminen, käytiin joskus kahdestaan syömässä ym.



Ylipäätään minulla ei ole tietoa yhdestäkään kamalasta äitipuolesta, satuja ja av-palstaa lukuunottamatta. Sen sijaan tiedän lukuisia lapsiin lämpimästi ja rakastavasti, tai vähintään velvollisuudentuntoisesti suhtautuvia aikuisia, jotka joskus paikkaavat biologisten vanhempien puutteita.



Minä muuten olen kamala isän uusi, jota lapset eivät saisi tavata. Äidin käytös ja temppuilu ovat aiheuttaneet sen, että minun on hyvin vaikea enää suhtautua neutraalisti lapsiin, koen tilanteen epämiellyttävänä ja suhteen rakentamisen mahdottomana, kun tapaamme muutenkin harvoin ja taustalla on negatiivista puhetta. Siispä pysyn etäällä ja välttelen tilanteita, iä on sekin aika surullista, kun haluaisin oikeasti tutustua lapsiin ja tuntea heidät.

Mielestäni näiden positiivisten ketjujen lyhyydestä huomaa vain sen ,että ihmiset tälläkin palstalla mielellään vain mäsyttelevät negatiisililla ja provosoivilla jutuilla. Mielellään toisia vain arvostellaan ja haukutaan. Ketä nyt kiinnostaa tulla lukemaan hyviä kokemuksia.. surullista. Tai sitten ne joilla menee hyvin ei käy täällä ;D

Minä joskus yritin kertoa, kuinka ihana isäpuoli lapsellani on. Ja arvatkaa mitä, se ajatus lytättiin heti :D Kuulemma mies vain esittää ja oikeasti hän ei voi millään pitää lapsipuolestaan jne. Ilmeisesti on vain kovin hankala uskoa, että toimivia uusperheitä on olemassa.

Siitä lähtien olen pysynyt hiljaa. On niin turhauttavaa edes yrittää kertoa niitä positiivisia puolia kun aina lytätään. Noh, kyllä minä tässä ketjussa uskaltauduin kertomaan taas asiasta =)

Eroon saakka exäni oli erinomainen isä, omistautunut lapsillee 110%. Yllättäin eron jälkeen ei viitsinyt hakea heitä viikonlopuiksi (sovittu pe-su, todellisuus max la-su), ei pitnyt lomilla, ei ostellut vaatteita tai maksanut harrastuksia.



Onneksi löytyi tuo siippa 3 vuotta myöhemmin - ihana isäpuoli jolla ei taatusti ollut alussa helppoa 3 6-15 vuotiaiden lasten kanssa - varsinkin esikoispoika oli ärsyttävän lojaali isälleen... Tytöt sensijaan omivat isäpuolen nopeasti, 3-4x viikossa mieheni kuskaili tyttöjä ja näiden kavereita koulun diskoon ja treeneihin - vapaaehtoisesti.



Lapset huomasivat nopeasti muutoksen äidin onnellisuudessa ja se tietty heijastui koko perheeseen. Mieheni olisi tehnyt mitä tahansa näiden lasten vuoksi ja vielä enemmän kun yhteinen kuopus lopulta syntyi. Mieheni ei esim koskaan ole eritellyt lapsia "puoliksi" tai "vaimon edellisestä liitosta" vaan kertonut aina että hänellä on 4 lasta.



Harmittelee vaan kun olimme ensimmäiset 10 vuotta niin tiukoilla ettemme voineet antaa lapsille enemmän aineellista hyvää, harrastuksia, matkoja tms. Nyt he ovat jo aikuisia ja poissa kotoa mutta käyvät luonamme muutaman kerran kuukaudessa mm syömässä.

tuli elämääni kun olin 11vuotias, minulla on 2 nuorempaa sisarusta ja otti äidin ja meidät lapset "omikseen". Hänellä ei ole biologisia lapsia, mutta omalle lapselleni hän on ukki. on enempi tälle lapselle isoisä kuin oma isäni