Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän lapsen sopeutumisvaikeudet
28.11.2012 |
Nyt seuraa pitkä avautuminen, toivottavasti joku osaa auttaa...
Seurustelen miehen kanssa jolla on aiemmasta liitostaan nelivuotias lapsi. Mies erosi lapsen äidistä lapsen ollessa yksivuotias, ja lapsi on siitä asti ollut isällään viikonloput. Mies ja lapsen äiti asuvat lähekkäin, mikä on lapsen kannalta hyvä tilanne, kun tietää kyllä molempien vanhempien olevan lähellä vaikka eivät yhdessä asukaan.
Itse olen ollut kuvioissa mukana vasta muutaman kuukauden, eli voitte suosiolla jättää pois kommentit siitä että olisin rikkonut kyseisen perheen. Tulen erittäin hyvin toimeen myös lapsen äidin kanssa, ja olemme jopa käyneet hänen ja pojan kanssa kolmistaan kahvilla ja shoppailemassa.
Ongelmana on se, että lapsi on alkanut nyt oireilla, ja syynä siihen on ilmeisesti epävarmuus ja mustasukkaisuus isästä. Kun lapsi on isällään, olen ollut kylässä vain lyhyitä aikoja kerrallaan (max. pari tuntia), emmekä halaile tai pussaile mieheni kanssa. Tämä on ollut oma päätökseni, koska haluan antaa lapselle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Vierailuni ovat ajoittuneet päiväaikaan, eli esimerkiksi nukkumaanmeno on rauhoitettu lapsen ja lapsen isän välille.
Lapsi saattaa kuitenkin saada uhmakohtauksen minun ollessani paikalla, ja esimerkiksi komentaa minua siirtymään sohvalta pois, koska olen kuulemma äidin paikalla. Samoin on pakannut kerran reppuaan ja mutissut lähtevänsä äidin luokse, kieltää minua tulemasta huoneeseen jossa on jne. Ymmärrän tämän käytöksen, enkä pahoita siitä mieltäni, vaan suhtaudun asiaan kärsivällisesti ja rauhallisesti, ja annan pojalle tilaa ja yritän osoittaa että en ole tulossa hänen ja isänsä väliin tai korvaamassa äitiään.
Olemme keskustelleet asiasta aikuisten kesken, ja päätyneet toistaiseksi siihen että jatkamme kuten tähänkin asti, eli yritämme totuttaa lasta pikkuhiljaa minun läsnäolooni, kuunnella ja ymmärtää, ja näyttää etten ole mikään uhka. Haluaisin kuitenkin kuulla onko joku teistä ollut samassa tilanteessa ja mitä vielä voisin tai voisimme tehdä, että lapsella olisi parempi ja turvallisempi olo?
Kommentit (8)
Lapsen isä puuttuukin asiaan, ja sanoo pojalle että pitää käyttäytyä nätisti, ja että minulle ei puhuta niin. Lapsi on hyvätapainen ja pyytää kyllä anteeksi, ja saattaa sitten haluta minut leikkimään kanssaan. Ei siis ole mitään suurta katastrofia ilmassa, eikä kyse ole nyt yksittäisistä uhman osoituksista, vaan pointtinani oli lähinnä se että miten kannattaisi toimia niin että lapsen tunteet ja pelot tulisivat huomioiduiksi parhaalla mahdollisella tavalla? En näe vaihtoehtona sitä että ilmoitetaan pelokkaalle pikkupojalle että noniin, minä olen nyt tässä, get used to it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän se kun leikitte kolmistaan sen exänkin kanssa.. Ei lapsi sua hyväksykkään ennenkuin ymmärtää ettei äiti ole isän kanssa eikä isän luona ole äidin paikka vaan omassa kotonaan. Et "mahdu" nyt siihen kuvioon millään. Ja exät voi tulla sieltä haukkumaan, mutta näin se nyt vaan on.
sehän se kun leikitte kolmistaan sen exänkin kanssa.. Ei lapsi sua hyväksykkään ennenkuin ymmärtää ettei äiti ole isän kanssa eikä isän luona ole äidin paikka vaan omassa kotonaan. Et "mahdu" nyt siihen kuvioon millään. Ja exät voi tulla sieltä haukkumaan, mutta näin se nyt vaan on.
En tajunnut tuosta mitään.
mielestäni teette ihan oikein, eli anna aikaa lapselle.
Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, että lapsi (teinikin) saattaa olla tuossa tilanteessa hieman ärsyttävä. Ja puhun nyt siis itsestäni, kun äitini alkoi seurustelemaan nykyisen miehensä kanssa.
Ajattelen naurulla ja häpeällä noita aikoja, mutta minkäs teini mielelleen silloin mahtoi :D
Eli käyttäydy kuin aikuinen, kyllä se lapsi sinuun tottuu.
Jos olette vasta muutaman kuukauden tapailleet en sinuna hätäilisi ollenkaan. Se on ihan luonnollista että lapsi käyttäytyy näin koska teidän välillenne ei ole muodostunut vielä kunnon suhdetta eikä sidettä. Meillä tytöllä on edelleen vielä mustasukkaisuus hetkiä milloin ei kelpaa kuin äiti ja miesystävä ei saa koskeakaan vaikka ollaan oltu yhdessä 1,5vuotta. Ja sama ystävättärellä joilla taivalta takana kohta 3vuotta.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon hyvistä ja asiallisista tsemppikommenteista! :)
Tajusinkin että lapsen reaktio on ihan luonnollinen. Eihän aikuisetkaan välttämättä totu uusiin tilanteisiin ihan hetkessä. Lähinnä pohdinkin miten tehdä tilanteesta turvallinen ja luonteva pikkuiselle, jonka tunteet ovat kuitenkin meille kaikille etusijalla. :)
Jos olette vasta muutaman kuukauden tapailleet en sinuna hätäilisi ollenkaan. Se on ihan luonnollista että lapsi käyttäytyy näin koska teidän välillenne ei ole muodostunut vielä kunnon suhdetta eikä sidettä. Meillä tytöllä on edelleen vielä mustasukkaisuus hetkiä milloin ei kelpaa kuin äiti ja miesystävä ei saa koskeakaan vaikka ollaan oltu yhdessä 1,5vuotta. Ja sama ystävättärellä joilla taivalta takana kohta 3vuotta.. :)
ala ehdotella lapselle jotain yhteistä tekemistä ihan vaan te kaksin.. mitä vaan leikkipuistoa tms, jotta tutustuu sinuun vaan kahdestaan, ilman isäänsä. Mutta tuolla ei ole kiirettä, sitä tahtia kun se sinua ja lasta näyttäisi kiinnostavan. Muistakaa lapsi on 4v ne on vaikeita ihan määritelmällisesti... tsemppiä hyvin tuo menee, jatkakaa samaan tahtii:)
Vaan miehen lapset ovat joutuneet tottumaan siihen että minä olen nyt isän kanssa. Me tosin muutimmekin lähes heti tapaamisen jälkeen yhteen joten ei olisi ollut mahdollistakaan mitään pehmeitä laskuja siihen että isällä on uusi nainen. Minusta ei tarvitse lasten pitää enkä missään nimessä käyttäydy kuin äiti heille, mutta kohtelias täytyy olla, meillä kyllä lasten isä puuttuisi tilanteeseen ja komentaisi lasta joka alkaisi käskeä minua sohvalta pois tms.
Ei ole kyllä tuollaista meillä koskaan ollutkaan, miehen lapset ei ole ilmeisesti koskaan kokeneetkaan että olisin jotenkin äidin paikkaa viemässä. Heistä minä olin vaan kiva täti kun olen niin nuorikin (miestä 16 vuotta nuorempi).