Muita jotka eivät ole tekemisissä siskon kanssa? Tunnetteko menettäneenne jotain?
Ei me olla riidoissa mutta ei tekemisissäkään ollenkaan. Sisko asuu kaukana kaukana ja on luonteeltaan sellainen että ei olla edes lapsena oltu ystäviä koska olin siskon mielstä ihan mukula aina kun meillä 5 vuotta ikäeroa. Ahdistaa tuo asia silloin kun ihmiset kyselee että mitäs siskolles kuuluu ja kun kerron että en tiedä alkavat ihemettelemään että sehän on sun siskos kyllä sun pitäs tietää ja ootteko riidoissa yms... Välillä tulee kauhea kaipuu että olispa sisko jonka kanssa vois puhua kaikista asioista jne, mutta ei mulla ole eikä tule koskaan olemaan. Olis paljon helpompaa vaan sanoa että mulla ei ole siskoa. Tuntuu että hän on vain ihminen jonka satun tietämään nimeltä ja näöltä muuta en hänestä oikeastaan tiedä.
Kommentit (6)
Minulla on kaksi siskoa, toinen 6,5 vuotta vanhempi, toinen 3 vuotta nuorempi. Isonsiskon kanssa ei oltu lapsina kovin läheisiä varmaan ton suuren ikäeronkin takia. Nyt ollaan enemmän tekemisissä, kun molemmilla on lapsia ja elämä jotenkin samantapaista. Mut siis oli vuosia, jolloin nähtiin pari kertaa vuodessa, minä opiskelin, hänellä oli jo perhettä.
Nuoremman siskon kanssa oltiin pienenä oikeinkin läheisiä, samoin nuorena. Nyt kun mulla on lapsia, sisko ei juuri halua olla tekemisissä. Hän ei oikein tykkää lapsista eikä aio hankkia niitä itse. Vähän olen loukkaantunut, koska olisi kiva tehdä jotain ihan kaksistaankin, voinhan joskus jättää lapset miehenkin hoitoon. Mut mä olen kai muuttunut niin ikäväksi perheellisenä, että ei juuri olla yhteyksissä.
Miten teillä on siskon kanssa elämäntilanteet? Ihmiset kumminkin muuttuu vanhemmiten, joten ehkä teillekin löytyis yhteinen sävel vielä. Viisi vuotta tasoittuu kumminkin iän mukaan. Teini-iässähän se tuntuu suurelta ikäerolta.
Hän asuu ulkomailla, asunut jo yli 10 vuotta ja viimeksi ollaan nähty jotain 7 vuotta sitten. Välillä meilaillaan mutta yleensä se on yksipuolista. Mulla on perhe ja osa-aikatyö ja sisko on naimisissa ja ei ole lapsia, hienot ura yms... Tuntuu siltä että hän on vähän parempi kuin muut eikä alennu tulemaan edes suomeen. Ei olla tosiaan koskaan oltu niin kuin "normaalit" siskot, en ole koskaan tiennyt hänen elämästään mitään vaikka kaipasin aina niin kovasti sitä ihanaa isosiskoa joita muilla kavereilla oli. Pakko kai sitä on vaan tunnustaa että mull avaan ei sitä siskoa ole eikä tule olemaan. Kyllä hän on lapseni kummitäti ja jossain vaiheessa muuten sittenkin soiteltiin mutta ihan muutaman kerran sitten se yhtäkkiä loppui. Hankala tilanne kun en voi täällä kaikkea asiasta kertoa tähän liittyy siskon sairautta yms...
Mulla on isosisko, jonka kanssa ollaan kyllä tekemisissä, mutta lähes aina hän onnistuu tölväisemään mua jostain, josta pahoitan mieleni. Viimeksi just ajattelin, että antaa olla, olen hänen kanssaan tekemisssä pakolliset lasten synttärit yms. mutta muuten saa olla. En ole mitenkään erityisen herkkähipiäinen, mutta siskoni kyllä onnistuu lähes joka kerta pahoittamaan mieleni. Kaikki, siis ihan kaikki, pitäisi tehdä juuri niinkuin hän haluaa, muuten tulee sanomista.
Todella kaipaisin siskoa, jonka kanssa voisi soitella ja kertoa kuulumisia ja hoitaa lapsia puolin ja toisin (itse olin kovin käytetty lastenvahti silloin kun minulla ei vielä ollut lapsia). Siskoni ei koskaan kerro mitään "omia" asioitaan minulle, eikä mitenkään osoita, että olisi kanssani läheinen. Hän on aina niin kiireinen ja huonotuulinen, että tulee todella paha mieli. Aikaisemmin joskus soittelinkin hänelle kysyäkseni kuulumisia ja puhuakseni niitä näitä, mutta hän oli puhelimessa lyhytsanainen ja antoi ymmrtää, että on tässä nyt vähän tähdellisempääkin tekemistä (mm. komensi lapsiaan koko ajan tai jutteli välillä heidän kanssaan). Nykyisin en enää soittele hänelle, ja hän ei luonnollisesti soita minulle.
Siskollani ei ole juuri ystäviä, sillä hän riitaantuu lähes kaikkien ihmisten kanssa jotenkin jossain vaiheessa. Kaikissa muissa on aina on se vika.
Hei sannamanna!
Minulta myös on kuollut ainoa siskoni kolmisen vuotta sitten ja edelleen on hänen numeronsa kännykässäni sekä s-postiosoite osoitelistassani..:(
Ajattelin vain, olisitkohan halunnut jutella minun kanssa asiasta? Itselleni on ollut vähän vaikea jutella ihmisten kanssa siskon kuolemasta enkä tunne ketään joka olisi kokenut vastaavaa.
Yst.terv.SagaInari
kuin sinulla Timpsuleena!
Kirjoituksesi oli täysin kuin minun tilanne paitsi että siskollani on paljon muita ystäviä. Kova vaan on käskyttämään eikä ole koskaan kyennyt luopumaan isosiskon roolistaan siinä mielessä, että arvoistaisi mua ihmisenä kuten muita. Aina tölvii ja jos elämässäni kohtaan jotain vastoinkäymisiä, on se hänen mielestään aina minun vika, kun en osannut ottaa huomioon sitä ja tätä. Hän olisi tietysti osannut mua neuvoa... ;)
Ikävä on välillä siskoa kovastikin mutta on helpompaa olla tekemisissä vain ne pakolliset kuin aina olla pahalla mielellä siitä, että ylikävellään ja arvostellaan. Aikuisenahan saa valita ystävänsä.
Munkin sisko laittoi puheluni kaiuttimelle kertomatta sitä minulle ja jossain vaiheessa huomasin että hän taisi unohtaa koko puhelun perheen viedessä huomion!!! En kauheasti viitsi tällaisten tapausten jälkeen soitella.
Mulla sisko on vain nimenä kännykän osoitekirjassa. Valitettavasti tämä johtuu siitä, että hän kuoli kolme vuotta sitten. En ole vain kyennyt tähän päivään mennessä poistamaan nimeä kännykästä, se tuntuu liian pahalta.