Olen nähnyt toisen sisareni 22-v sitten ja toisen 4-v sitten.

Tän toiseen kertaan?

Sinussa ei ole mitään vikaa?



Mulla on 5 sisarusta ja nähdään ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Nytkin on suunniteltu sisarusten get together pikkujoulutyyliin :)

en ole ollut vanhempiini yhteydessä 10 vuoteen, isäni on pahimman luokan väkivaltainen narsisti, ja kun aikanaan laitoin oman turvallisuuteni takia häneen välit poikki, hän kosti kieltämällä äidin yhteydenpidon (eli äiti luopui tyttärestään vapaaehtoisesti isän käskystä).



Sisarukseni olivat vielä yhteydessä minuun, siis tuon välirikon jälkeen, koska ovat vielä ehkä "napanuorassa" syyllistävään ja manipuloivaan isääni. Nyt viime aikoina isäni on alkanut kostaa minulle (vihaa minua, kun en alistunut hänen tahtoonsa kaikessa), ja nyt on alkanut tarkoituksella lyömään kiilaa minun ja sisarusten väliin.



Isä maanittelee sisaruksia perinnöllä, käskee lakkaamaan yhteydenpidon minuun, uhkailee, lahjoo, kiristää ja ties mitä. Sisarukseni ovat niin alistuneita isän pyöritykseen että eivät osaa muuta kuin lähteä siihen mukaan...ovat alkaneet etäännyttää välejään minuun ja kohta menevät varmaan poikki, vaikka yritän miten taistella välien puolesta.



Narsisti sairastuttaa aina koko perheen, ja kaikkien perheen jäsenten välinen dynamiikka ja vuorovaikutus ja suhteet ovat pahasti vammautuneita.



Narsistisen paskaisäni takia menetin jo lapsuuden, jouduin kärsimään melkein 20v perheväkivallasta, jouduin luopumaan äidistäni ja nyt isäni vielä vie sisaruksetkin. Reilua? Ei tod. mutta narsistille ei voi mitään, kukaan ei saa sellaista hullua aisoihin!

en ole sanonut heille mitenkään pahasti ja olen yrittänyt pitää yhteyttä mutta he eivät halua.ap

että ei ole "22-vuotta" vaan "22 vuotta", myös silloin, kun "Pekka on 4 vuotta vanha", ei siis 4-vuotta vanha. Sen sijaan Pekka on 4-vuotias.

ihmisten elämät menevät usein omia polkujaan, erkaantuvat, etääntyvät - joskus taas yllättäen lähentyvät - muttei aina. Jos sisaruksesi eivät halua pitää yhteyttä, laske heidät menemään. Ei siinä välttämättä ole riitaa tai edes "ap:n vika" niinkuin täällä aina ekana väitetään.



Itse olen vieraantunut vanhemmistani siten, että kun lähdin 400km päähän opiskelemaan niin vanhempani unohtivat minut parissa kuukaudessa. Ei ollut mitään riitaa, he vain lakkasivat soittamasta, lakkasivat pyytämästä kylään, lakkaisivat ostamasta lahjoja, lakkasivat muistamasta synttärini, eivät kutsuneet jouluksi kotiin. Alkoivat vaan jotenkin elämään kahdestaan kahden aikuisen elämää.



Aikani itse yritin pitää yhteyksiä mutta kun se olin aina minä joka soitin - ja silloikin vanhemmat eivät kuulostaneet ilahtuneilta alkuunkaan - niin lakkasin yhteydenpidon. Lapsieni syntymä ei muuttanut enää asiaa, vanhempiani ei enää minun elämäni kiinnostanut, joten ei se kiinnostus lapsenlapsiin sitten riittänyt, kerran ovat nähneet lapseni viiden vuoden sisällä mutta ei mitään yhteydenpitoa, soittelua tai synttäreillä käymistä.



Alkuun olin tosi surullinen ja hylätty, mutta kun ymmärsin että välittämistä ei voi pakottaa (ja tiedostin että äitini ei oikein koskaan halunnut edes lapsia, mutta teki niitä koska "kuului") niin ymmärsin sen että vanhempani eivät enää halua lapsia elämäänsä sen jälkeen kun ne 18v ikään asti on saatu maailmalle. Eläkööt kahden, en voi sille mitään.



Eli joskus vaan käy näin, vaikka itse miten haluaisi välit ja yhteydenpidon, mutta toinen osapuoli sitä ei halua, niin silloin vain välit hitaasti hiipuvat, kylmenevät, lakkaavat kokonaan.

en ole sanonut heille mitenkään pahasti ja olen yrittänyt pitää yhteyttä mutta he eivät halua.ap

mulla on tällainen tilanne. Mutta kai se on vaan uskottava, että mä olen se musta lammas, heikompaa ainesta, jota ei kaivata. Mutta mitä väliä, ei se oo hauskaa sekään, jos pelkästä velvollisuudentunnosta pidetään porukoissa.

Joskus kirpaisee, kun ei mulla ole ketään muutakaan, mutta kai sekin osoittaa, että vika on minussa, kun ketään ei kiinnosta.