Pienen tytön äitinä mua niin itkettää tulevaisuus, tämä paha maailma..

kun maailmanloppu tulee 3 viikon päästä. Sit loppu tää kärsimys meiltä kaikilta!

että ilmoitan meidän lapset pieninä jo jollekin karate yms. kurssille :) Mies on harrastanut myös joskus ja olisihan tämä hyvä lapsille, koska jos joku tulee ahdistelemaan, niin ei muuta kuin kierrepotku käyttöön :)



Ei kannata murehtia liikaa tulevaisuutta, oikeasti. Eletään päivä kerrallaan ja muistutetaan lapsia, ettei tuntemattomille saa puhua, tuntemattomien kyytiin ei saa nousta, tuntemattomilta ei oteta vastaan mitään ja hädän hetkellä soitetaan 112 :)

ja paljon helpompaa kuin muutama kymmenen vuotta sitten, samoin mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan elämäänsä ovat huimasti paremmat.



Aina on ollut murhaajia, kaappaajia ja raiskaajia. AINA.



Neuvoisin ap, että etsit jotain tekemistä itsellesi. Älä lue sellaisia uutisia, jotka saavat sinut ahdistumaan. Hanki joku kiva harrastus itsellesi, lähde vauvan kanssa kävelylle, elä jossain muualla kuin netissä. Maailma on oikeasti ihan kiva paikka, vaikkei sitä av:n ja iltasanomien perusteella uskoisikaan. Itse aina huomaan, kun kaikki alkaa tuntua paskalta, että olen viettänyt silloin liikaa aikaa av:lla. Silloin pidän tauon ja maailma kirkastuu. Kumma juttu, että aina palaan tänne takaisin...

Skidikantti™-ohjelman tavoitteena on elämänhallinta ja jämäkkyys. Lasten koulutuksissa harjoitellaan selviytymistä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa (kaveruus, ryhmässä olo, sosiaalinen viitseliäisyys) ja riskitilanteissa (eksyminen, tulipalo, kiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö).

Eipä ennen ollut huolta häivää kun oli vain vastuu itsestä, nyt 10kk vanhan pienen tytön äitinä mua ahdistaa lukea näistä lasten kaappaajista ja raiskaajista. MIKSI?! Ahdistus on välillä niin valtava että tekisi mieli muuttaa jonnekin saarelle missä ei asu ketään muuta.......

Miten näiden ajatusten kanssa pystyy elämään? Sulkemalla silmät ja korvat?

Itse yritän ajatella järjellä etten paisuttelisi asioita liikaa mielessäni. Kuitenkin nämä asiat tahtovat saada ihan kauheat mittasuhteet päässäni.

Hengitysharjoituksia pahimpaan ahdistukseen. Näille ajatuksille on itse asiassa oma nimensäkin, katastrofiajatuksia. Toki, nämä mainitsemasi asiat ovat tosia. Mutta se, että nämä tapahtuvat sinun lapsillesi ovat epätodellisia ja irrationaalisia ajatuksia jotka aiheuttavat sinulle ahdistusta. Sinun pitäisi oppia tuntemaan ne sellaisina kuin ne ovat. Inhottavia, mutta eivät tosia.

Kiitos tuosta Skidikantti-vinkistä, en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta!

Suosittelen näille nykyajan pahaa maailmaa itkeville ihan vaikka historiankirjojen lukemista tai dokumenttien katsomista. Ehkä saisitte jotain suhteellisuudentajua. Itse en tajua, miten joku jaksaa itkeä lapsensa kohtaloa pahassa maailmassa, kun kyse on Suomesta vuonna 2012...

koskaan voi kukaan varmasti sanoa välttävänsä ikävyydet. Pitää vaan hyväksyä elämän rajallisuus ja nauttia joka hetkestä.

Mun äitini on kaltaisesi nyyhkijänainen. Mua lähinnä ahdisti, kun se peloitteli ja varoitteli kaikesta pahasta ja kavalasta ja pelkäsi muun muassa myös, että jään vanhaksipiiaksi ja yritti sen takia etsiä mulle poikaystävää. Arvaa miten paljon hävetti. Säästä lapsesi häpäisyltä, kasvata sille itsetunto ja usko, että se pärjää sinua paremmin.

mutta yritän olla aktiivisesti ajattelematta näitä "koko ajan". Maailmassa on asioita, joille ei vaan voi mitään.



Ahdistus iskee erityisesti silloin, kun lukee näitä juttuja, että lapsi on kuollut jäätyään auton alle tms. Puhumattakaan ihmisten tekemistä julmuuksista. Sitä miettii miten voisi omia lapsiaan moisilta suojata, mutta ei niitä voi väkisin kotonakaan pitää. :/



Erityisen ahdistunut olen ollut sen jälkeen, kun tuttavani 3-vuotias lapsi kuoli yhtäkkiä yllättäen yön aikana. Ei koskaan selvinnyt varmaa syytä kuolemalle. Ajattelen tätä usein kun laitan lapsia nukkumaan ja itku kurkussa laulan heille iltalaulua toivoen, ettei heille käy samalla lailla kuin tuttavani lapselle.



Ei tällaista kaikkea tullut ajatelleeksi silloin kun ei ollut omia lapsia!

Kahden pienen tytön äitinä kirpaisevat uutiset maailman kauheuksista ihan eri tavalla kuin ennen lapsia.



Muista kuitenkin, ap, keskittyä siihen, mikä on hyvin ja olla kiitollinen näistä asioista. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta juuri nyt kaikki on hyvin ja murehtimalla et voi lasta suojella.

Kannattaisi käydä lääkärissä keskustelemassa, pitäisikö masennukseen saada hoitoa. Äidin masennus tarttuu helposti lapseen ja se on todellinen uhka, toisin kuin nuo möröt joita pelkäät.



Lapsen elämä ei koskaan ole Suomessa ollut yhtä turvallista kuin nyt. Nykyään lapsi selviää huomattavasti todennäköisemmin aikuiseksi kuin ennen, jolloin lapsia murhattiin huomattavasti enemmän, tapaturmia oli huomattavasti enemmän puhumattakaan sairauksista, jotka veivät hengen.



Raiskaajia ei ole nykyään yhtään sen enempää kuin ennenkään, saattaa jopa olla päinvastoin. Aikaisemmin kun kukaan ei suojellut lapsia ja hyväksikäyttäjät saivat toimia vapaammin ilman huolta kiinnijäämisestä.

mutta en enään. Lopetin nimittäin ilsanomien ja iltalehden lukemisen. Mitä ei tiedä, ei tartte miettiä. Halaus AP:lle.

että olet pienen lapsen äiti ja sen sijaan että tekisit jotain järkevää, istut siellä kaiket päivät parkumassa. Lapsesi ei tiedä mitään jossain Britanniassa tapahtuneesta lapsenkaappauksesta, mutta voihkiva, ylidramaattinen ja jatkuvasti itkua tuhertava äiti saa lapsen kuin lapsen psykiatriselle osastolle ennen kouluikää.

Hyvin epätodennäköistä on minkään kaappaajan käsiin joutuminen. Sen sijaan tuo ilmastonmuutos se vasta vekkuli ilmiö on. Sen seurauksena juotavaksi kelpaava vesi loppuu, hirmumyrskyt yleistyvät, säät menevät aivan sekaisin, luonto saastuu, aavikot kasvavat, napajäätiköt sulavat, pakolaistulvat vyöryvät, vedenpinta nousee... Luin lehdestä, että maapallo muuttuu sadassa vuodessa elinkelvottomaksi.



Eikä ketään tunnu kiinnostavan! Lisää öljyä vain pumpataan maaperästä ja hartaasti toivotaan talouskasvua ja enenevää kulutusta.



Tässäpä asioita joista oikeasti kannattaa ahdistua.

Hyvin epätodennäköistä on minkään kaappaajan käsiin joutuminen. Sen sijaan tuo ilmastonmuutos se vasta vekkuli ilmiö on. Sen seurauksena juotavaksi kelpaava vesi loppuu, hirmumyrskyt yleistyvät, säät menevät aivan sekaisin, luonto saastuu, aavikot kasvavat, napajäätiköt sulavat, pakolaistulvat vyöryvät, vedenpinta nousee... Luin lehdestä, että maapallo muuttuu sadassa vuodessa elinkelvottomaksi.

Eikä ketään tunnu kiinnostavan! Lisää öljyä vain pumpataan maaperästä ja hartaasti toivotaan talouskasvua ja enenevää kulutusta.

Tässäpä asioita joista oikeasti kannattaa ahdistua.

Kannattaa myös muistaa, että öljy loppuu vuoteen 2000 mennessä! Happosateet tuhoavat metsät! Otsoniaukko päästää avaruussäteilyä maapallolle! Ydinsota alkaa! Ketään ei kiinnosta! Lehdessä luki, että tulee myös Harmageddonin taistelu ja meidät tapetaan kaikki!

Vielä 10kk sitten lapsikaappauksia oli kyllä ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin. Miksi huoli maailmanmenosta ei iskenyt silloin? Miksi ihmiset eivät osaa visioida itseään tuleviin tilanteisiin ja elää niissä edes vähän aikaa päänsä sisällä?

Hyvin epätodennäköistä on minkään kaappaajan käsiin joutuminen. Sen sijaan tuo ilmastonmuutos se vasta vekkuli ilmiö on. Sen seurauksena juotavaksi kelpaava vesi loppuu, hirmumyrskyt yleistyvät, säät menevät aivan sekaisin, luonto saastuu, aavikot kasvavat, napajäätiköt sulavat, pakolaistulvat vyöryvät, vedenpinta nousee... Luin lehdestä, että maapallo muuttuu sadassa vuodessa elinkelvottomaksi.

Eikä ketään tunnu kiinnostavan! Lisää öljyä vain pumpataan maaperästä ja hartaasti toivotaan talouskasvua ja enenevää kulutusta.

Tässäpä asioita joista oikeasti kannattaa ahdistua.

kun ihmettelin, ettei tähän kukaan puutu. tai siis tämäntyyppisiä asioita ajattelin itse otsikon luettuani. Minä jätän lapset tekemättä ihan tietoisena valintana siksi, etten halua näin paskaan jamaan ajettua maailmaa jättää jälkipolville riesaksi. Siinähän sitten yrittävät turhaan setviä ongelmia, joita aiemmat sukupolvet rahanahneuksissaan ovat aiheuttaneet piittaamatta pätkääkään. Miksi haluaisin omille lapsilleni sellaista? tai kenellekään, mutta enhän tietenkään voi muiden lisääntymisestä päättää, vain omastani.

ei ainakaan sulkemalla silmiä ja korvia vaan nimenomaan pysymään valppaana lapsen viesteille. jos jotain sattuu. mun lapsi on joutunut pahuuden kohteeksi ja se sattuu.. mutta mä uskon että rakkaus korjaa särkynyttä, se on se mitä voi tehdä suojella ja rakastaa, hoivata. ihan kaikkia ihmisiä, ja uhreja, välittää lähimmäisestä. voi rukoilla Jeesusta suojelemaan lapsia, ja jos haluaa toimia niin esim.vapaaehtoistyö lasten parissa (eism katulasten tai lapsikaupan uhrien auttaminen) on yksi keino. Omalle lapselle voi opettaa että aina saa kertoa ja että mitä lapselle saa tehdä mitä ei, ettei tuntemattomiin aikuisiin saa luottaa koska jotkut heistä haluaa tehdä lapsille pahaa. tärkeintä kuitenkin on rakastaa lasta, jotta jos hän jotain pahaa joutuu kohtaamaan ja särkyy niin hän pystyy siitä eheytymään. muiden ihmisten tekemisiin ei voi vaikuttaa, mutta omiinsa voi.

pitänyt murehtia ENNEN kun teit kersan?!

et oikeastaan muuta voi tehdä kuin antaa tytöllesi hyvän elämän edellytykset:



terveen itsetunnon, kyvyn tunnistaa omat vahvuutensa, luottavaisuuden ilman sinisilmäisyyttä ja kunnon turvaverkon vanhempineen, sukulaisineen, ystävineen ja sisaruksineen. Niillä pärjää aika pitkälle :)



Eikä tuo itsepuolustusharrastus mikään huono ajatus ole. Hyvä fyysinen kunto on aika kovaa valuuttaa siinä vaiheessa, jos yhteiskunta romahtaa tai joku käy päälle.