Huostaanotetut päätyvät suvulle harvoin

mutta toisaalta, kun itse mietin sitä sukuhaaraa meidän suvussa, jotka on paljon lastensuojelun kanssa tekemisissä, niin ei sieltä löydy perhettä, johon lapset sijoittaa. Monet ovat yksinhuoltajia, ihan noin ensimmäisenä pointtina. Lisäksi lapsia tehdään paljon, aloitetaan nuorena ja lopetetaan vanhana. Ei isoon perheeseen enää oteta montaa sukulaislasta, se on ihan mahdottomuus, ja kaikilla on aina pikkulapsiaika jollain lailla menossa. Lisäksi tietyt ongelmat periytyvät elämässä, eikä sijoitus sukulaisille ole mahdollista.

ja todellakin olisi ollut karmeaa jos huostaanottettu lapsi olisi sijoitettu elossa oleville isovanhemmilleen. Huhhuh! isovanhemmat on vielä ongelmaisempia ja rikollisempia kuin vanhemmat...

näitä perheitä vaan on niin vähän, ketkä haluaisivat toisten lapsia kotiinsa elämään. Ehkei ole tilojakaan sijoittaa muiden lapsia. En usko, että itsekään ketään meille voisin ottaa sijoitukseen.

roskasakin jälkeläisiä.



Tunteeko tai tietääkö kukaan huostaanottotapausta jossa vanhemmat olisi fiksuja ja korkeasti koulutettjuja.

ainakin periaatteessa olisin voinut harkita asiaa, käytännössä ehkä liian vaikeaa.

sijaisvanhemmiksi. Sukulaiset kuitenkin ovat ensisijainen sijoituspaikka aina kun mahdollista. Isovanhemmat siis yleensä saavat lapsen luokseen, jos vaan haluavat.

Omassa perhepiirissä jouduttiin nousemaan barrikadeille jotta lapsi saatiin pysymään suvussa. Ihan lakimiehille asti jne. Ehkäpä lastis antaa mielellään jo jonossa oleville adoptiovanhemmille lapset.

aina kun mahdollista. Itsekin olen isoäitisijaisäiti.

Ei ole kauaakaan, kun serkku taisteli lapsistaan eikä sukulaisia kyllä kysytty sijaisperheiksi

Jos huostaanotetun vanhemmalla päihdeongelmaa niin lastis pelkää että päihdevanhempi häiriköi sukulaisen ja huostaanotetun lapsen elämää. Vaikka näin ei olisikaan. Ison työn saa tehdä sukulaiset saadakseen lapsen.

sukulaiset saavat lapset. Sijaisvanhemmista on pulaa koko maassa, joten tietenkin sijoitetaan sinne mihin se helpointa ja luontevinta on. Aina sieltä suvusta vaan ei löydy sopivaa ja/tai halukasta sijaisvanhemmaksi alkavaa.

lapset itselleen. Epäpätevät sossut ovat helposti johdateltavissa.

ISäni kuoli kun olin lapsi, äiti sairastui skitsofreniaan jne. En mielestäni ole roskasakin jälkeläinen kuitenkaan. Isäni suku ei ollut läheinen, heitä kiinnosti vain raha, äitini eli yksin, koska oli suvun häpeäpilkku. Minulla on 2 ihanaa lasta, puoliso. Työskentelen ja luen johtamista.

Oma sukuni ei ole minusta huoehtinut vaan yht, kunta ja sekin huonosti. En ole sijaisperheisiini yhteydessä , enkä haluakaan olla -kokemukset olivat karmeita. Suurimmat traumat sain sijaisperheistä, en omasta perheestäni. Yksin olen selvinnyt ja selviytynyt loppujen lopuksi. MInusta on tullut vahva, vahvempi kuin moni "tavis2 perheessä kasvanut!

Ei siinä mitään bisneyrityksiä ole takana.

eikä kunnallisiin laitoksiin tai sijaisperheisiin

- lapsi joka otetaan huostaan on jo "vaurioitunut" eli tarvitsee normaalia enemmän hoivaa ja tukea ja yleensä myös ulkopuolista apua (perheneuvolaa, terapiaa ym)

-sukulaisen on vaikea pitää oikeaa vanhempaa loitolla ja siteen taata lapselle terve kasvu (oikea vanhempi esim väkivaltainen, narkkari, alkoholisti tai mielenterveysongelmainen). Eli oman perheen elämä muuttuisi turvattomaksi jos ottaisi sukulaisen huostaanotetun lapsen.

asuu perheissä. Näistä perheistä 11% on sukulaisperheitä. Näin viimeisen tilaston mukaan. Uusin ei vielä ole luettavissa.

Lapsia on viisi (!). Ensinnäkään en missään tapauksessa ottaisi meille viittä ylimääräistä lasta. Yhdessäkin olisi jo varmaan liikaa.



Lapset on oppineet oudon käyttäytymisen kotoa, joten ihan kaikki puhetavasta lähtien pitäis opettaa heille - ja tavat on tiukassa. Miten voit muuttaa lapsen suhtautumista kaikkeen? Muihin ihmisiin, itseensä, mahdollisuuksiinsa, maailmaan? Kuvitelma on se, että kaikki on mua/meitä vastaan, mä en ole ikinä väärässä. Pinnan alla kuitenkin valtava epäily ja epävarmuus, kun perhe haukkuu ja ilkkuu ihan tavan takaa. Myös lapset itse.



Ei, en halua näitä lapsia perheeni rauhaa ja onnea rikkomaan. Olkoon itsekästä, mutta minä kasvatan omat lapseni ja heitä on sen verran, mihin meidän voimat ja resurssit riittää.



Ja toivon todella, että jos me vanhemmat vaikka kuoltaisiin ja meidän lapset joutuisi sijoitukseen, että heitä ei AINAKAAN siskolleni sijoitettaisi!

Sijoitettuja lapsia 17 064, joista

perhehoidossa 5 675

ammatillisissa perhekodeissa 2 927

laitoshuollossa 6 492

muussa huollossa 1 970

Vuoden 2010 tilastoraportin mukaan vuoden 2010 aikana oli huostassa 10 003 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta. Huostassa olleiden lasten määrä väheni edellisvuodesta runsaat 2 prosenttia, mutta kiireellisesti sijoitettuja oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009.



Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2010 aikana sijoitettuna 17 064 lasta ja nuorta. Vuoteen 2009 verrattuna sijoitettuina olleiden määrä kasvoi reilun prosentin.



Puolet huostassa olleista lapsista oli sijoitettu perheisiin, joista sukulais- tai läheisperheiden osuus on noin 11 prosenttia. Perheisiin sijoitettujen lasten osuuden pieneneminen on viime vuosina saatu taitettua. Laitoksiin sijoitettujen lasten osuus on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla.