Erosta yli 2v ja täällä mä pillitän kotona :(

mut lähde ihmeessä jonnekkin ihmistenilmoille. Tutustu uusiin ihmisiin niin saat uutta puhtia.

on jo 5 vuotta ja välillä tulee vieläkin aivan surkea olo ja kamala ikävä sitä entistä perhe-elämää ja kotia. Siitäkin huolimatta, että olen ollut jo vuosia onnellisesti parisuhteessa.

Vähintään kerran kuussa edelleen itken. Mulla on jemmassa miehen hajuvettä ja voin laittaa tipan kankaaseen jotta asunnossa tuoksuisi häneltä. Olen luvannut itselleni saan surra niin kauan kun partavettä on jäljellä.

Ei olla ikinä puhetekemisissä, lapset vaihtavat kotia suoraan päiväkodista ja koulusta ja sähköpostilla tapahtuu kaikki yhteydenotto.

Jos alkaisin käymään treffeillä, ehkä tämäkin helpottuisi

Ja tekemisissä olemme harvakseltaan. Eron jälkeen olen myös käynyt treffeillä ja yrittänyt seurusteluakin, mutta ei se surua ole vähentänyt. Välillä menee vähän paremmin, mutta itken todella paljon yksin ollessani.

ap

mut lähde ihmeessä jonnekkin ihmistenilmoille. Tutustu uusiin ihmisiin niin saat uutta puhtia.

ja eron jälkeen olen yrittänyt keskittyä asioihin, joita minä haluan. Olen harrastanut, matkustanut, urheillut ja tutustunut uusiin ihmisiin. Kun ajatukset ovat muualla, olo on ihan elinvoimainen. Kun olen yksin, olen pohjattoman surullinen.

Suru lähtee kai suremalla, mutta kuinka kauan sitä surutyötä on tehtävä? Mikä siihen auttaa?

ap

Mullakin erosta yli 2v, 10v yhdessä oltiin ja neljä lasta, mutta jos itken niin en todellakaan exää. On uusi mies, mutta olen ihastunut toiseen:/



Nimenomaan en halunnut ap:n kohtaloa joten pyrin jatkamaan elämääni välittömästi ja sainkin exän systeemistäni ulos. Vaikka nähdään monesti viikossa lasten takia en voi enää kuvitella olevani sen ihmisen kanssa.

Johonkin, jota ei ollut.

Nimenomaan en halunnut ap:n kohtaloa joten pyrin jatkamaan elämääni välittömästi ja sainkin exän systeemistäni ulos. Vaikka nähdään monesti viikossa lasten takia en voi enää kuvitella olevani sen ihmisen kanssa.

miten saan exän systeemistäni ulos? Kyllä minäkin olen jatkanut elämää, harrastan, matkustan, näen ystäviä, treffeilläkin olen käynyt ja seurustellutkin.

ap

Tulitko jätetyksi vai mistä syystä erositte?

että ystävilleni. Terapiassakin kävin jonkin aikaa. Miten eron syyt pitäisi käsitellä?



Minua ei varsinaisesti jätetty, meillä oli isoja erimielisyyksiä ja lopulta luottamuspula.



ap

vittu kun sinä olet tyhmä.

Mikä minusta tekee niin vitun tyhmän?

Tämä suru ja ikävä on vaan niin syvällä minussa, vaikka olen pirteä ja iloinen, voin sekunnissa ruveta itkemään vuolaasti kun ajatelen eroa.

Aivan kamalaa. Pääseekö tästä koskaan yli?

Vähintään kerran kuussa edelleen itken. Mulla on jemmassa miehen hajuvettä ja voin laittaa tipan kankaaseen jotta asunnossa tuoksuisi häneltä. Olen luvannut itselleni saan surra niin kauan kun partavettä on jäljellä.

Ei olla ikinä puhetekemisissä, lapset vaihtavat kotia suoraan päiväkodista ja koulusta ja sähköpostilla tapahtuu kaikki yhteydenotto.

Jos alkaisin käymään treffeillä, ehkä tämäkin helpottuisi

Tää on kai tällasta aaltoliikettä. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Erosta 2,5 vuotta.